Hyvästi Shanghai!

Nyt taitaa matka olla ohi. Istun samassa paikassa mummun olohuoneessa kuin reilu 3 kuukautta sitten juuri ennen lähtöä Helsingistä. Aivan kuin ei olisi välillä ollutkaan missään tai olisi ehkä nähnyt pitkän unen. Toisaalta taas ajatukset on edelleen Kiinassa ja ei täysin ymmärrä, että on takaisin Suomessa. Kolmessa kuukaudessa ehti kuitenkin jollain tapaa kotiutumaan Shanghaihin ja tutustumaan uusiin ystäviin. Ja nyt yhtäkkiä olen pimeässä ja harmaassa kotimaassa. Samalla onnellinen siitä, että pääsee taas näkemään perhettä ja ystäviä.

Viimeisellä viikolla tuli jätettyä jäähyväisiä sekä käytyä vielä muutamassa nähtävyydessä. Meriakvaariossa oli paljon erilaisia kaloja ja muita mereneläviä. Oli upeaa päästä kävelemään vedenalaisessa putkessa, jossa hait, kilpikonnat ja jättiläisrauskut uiskentelivat aivan päällä ja vieressä. Kiinalaisen puiston elämää piti myös päästä vielä ihmettelemään ja katselemaan, kuinka paikalliset nauttivat leppoisasti olostaan. Elämää täynnä olevat puistot kuuluivat ehdottomasti suosikkipaikkoihin Kiinassa. Viimeiset käynnit joen rannassa Bundilla sekä Pudongin puolella piti myös tehdä ja samalla huomasi uusien rakennusten kohonneen silmissä alkuaikoihin nähden. Tuleva EXPO2010 kiihdyttää rakentelua entisestään ja esimakua maailmannäyttelystä sai paikassa, jossa marraskuun ajan esiteltiin Suomen paviljonkia, Kirnua. Näyttelyalueen pienoismallissa törrötti komeasti siniristilippu ja esittelyvideo sekä kuvat Suomesta saivat tuntemaan itsensä ylpeäksi omasta kotimaastaan.

Hainruokana(?)

Ruoka on hyvää ja sitä sai Kiinassa riittävästi ainakin kertyneistä kiloista päätellen. Syömistä tuli harrastettua viimeisinä päivinä muutamassa suosikkipaikassa ja mikä olisi parempi tilanne jättää jäähyväisiä kuin yhteinen ateria. Meidän kurssin senioriopiskelija, hollantilais-norjalainen professori, tarjosi päivällisen koko kurssille hienossa kiinalaisessa ravintolassa, jonka ruuat olivat parhaita matkan aikana. Yliopisto tarjosi myös lounaan päättäjäisten yhteydessä, jonka antimiin kuului paikallisia "herkkuja", kuten munuaista ja mahalaukkua, joihin ei hirveästi tehnyt mieli koskea. Kirkkolounaan kasvispainotteiset ruokalajikkeet houkuttelivat enemmän ja tekivät yhtä hyvää kuten aina. Lähtöä edeltävänä iltana kävin vielä syömässä viimeiset kiinalaiset käsintehdyt nuudelit omassa kantapaikassani. Kokki alkoi samantien vääntämään minun suosikkiannosta ennenkuin ehdin edes istumaan pöytään ja tilaamaan ruokaa.

Opiskeluista ei paljoa jäänyt käteen johtuen osittain huonosta tuurista klinikkasijoittelussa sekä osittain oman aktiivisuuden puutteesta. Kiinalaisen lääketieteen teoriat eivät vakuuttaneet länsimaiseen ajatteluun tottunutta. Joitain hyviä näkemyksiä kiinalaisilla oli, mutta myös paljon ikivanhoja "faktoja", joiden mukaan toimitaan edelleen tuhansien vuosien jälkeen asiaa kyseenalaistamatta. Akupunktiosta on varmasti apua joihinkin vaivoihin, mutta itse en ainakaan tämän kokemuksen perusteella ala sitä laajemmin käyttämään. Hieno kiinalainen todistus löytyy nyt kuitenkin siitä, että olen suorittanut 3 kuukauden johdantokurssin akupunktioon.

Todistus

Jos opiskelusaldo oli vajaa, niin sen sijaan ehti 3 kuukauden aikana tutustumaan kiinalaiseen elämänmenoon ja matkustelemaan vähän ympäri maata. Vielä olisi ollut mukava käydä enemmänkin kiertämässä Kiinan maaseutua alkuperäisemmissä kiinalaisissa ympäristöissä, mutta ehkäpä sitten toisella kertaa. Shanghai oli kuitenkin lähinnä hämmentävää sekoitusta länsimaista ja kiinalaista elämää niin, etteivät paikallisetkaan varmaan täysin tiedä, millä planeetalla asuvat. Ihmisten paljous oli valtavaa ja melun määrä myös sen mukaista, mikä vaikutti kiristävän myös paikallisten hermoja välillä. Toisaalta ihmisvilinä tarkoitti myös elämää ja pienemmillä kaduilla tapahtui koko ajan kaikenlaista sammakkokaupasta shakinpeluuseen. Länsimaalaisena keräsi usein huomion ja paljon uteliaita katseita, mutta kiinalaiseen tyyliin se oli kuitenkin hyväntahtoista. Olo oli muutenkin turvallinen koko ajan eikä kadulla ollut tietoa väkivallasta tai varastelusta tai muusta ikävästä. Joskus tosin näki ihmisiä kadulla keskustelemassa kovaan ääneen, mutta välillä tuntui, että tavallinen jutustelukin kiinaksi kuulosti väittelyltä. Kaikkea ei kiinalaisista ehtinyt ymmärtämään, mutta vähän ehti erilainen kulttuuri matkan aikana aukeamaan.

Viimeisenä päivänä sain tavarat pakattua kasaan ja luovutettua hyvin palvelleen polkupyörän kiinalaiselle ystävälle sekä hyvästeltyä vielä kurssitovereita. Oli hämmentävää tulla viimeistä kertaa metrolla kotiasemalle ja kävellä ihmisvilinässä kaikkien katukojujen ohi kuunnellen niistä kaikuvaa kiinalaista musiikkia. Asunnosta lähtiessä tuntui, että olisi palaamassa pieneltä lomareissulta ja jättämässä hotellin taakseen. Ystävällinen taksikuski lähti ajelemaan kohti lentokenttää aamuauringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. 6 kiloa ylipainoinen matkalaukku meni lentokoneen ruumaan ongelmitta ja samoin turvatarkastuksesta selvisi monta vaatekerrosta päällään ja liian painava reppu selässä. Lentokone nousi kaupungin ympäri kiertäen ja kotitalo sekä tutut tienoot jäivät taakse saastepilveen. Samalla, kun 9 kilometriä alempana vuoristossa kiemurteli Kiinan muuri, pyöri kiinalainen elokuva ruudulla toimien viimeisenä hyvästelynä 3 kuukauden seikkailulle. 再見, 中國! (Näkemiin, Kiina!) Ehkä palaan joku päivä...

Zaijian Shanghai...

Viimeistä viikkoa viedään

Joulukuun ensimmäinen päivä lähestyy eli kohta on jäähyväisten aika Kiinalle. Mukava palata kotiin tuttuun ja turvalliseen sekä rauhalliseen ja hiljaiseen Suomeen. Toisaalta on myös vähän haikeaa, että kolmen kuukauden kulttuurimatka (kuten kurssikaverit kutsuvat meidän suomalaisten täällä oloa rennosta opiskeluasenteesta johtuen) on päättymäisillään. Paluumatkan lähestymisen huomaa myös siitä, että on tullut tehtyä viime hetken käyntejä nähtävyyksiin, joissa ei aikaisemmin ole vain tullut käytyä, mutta joita ei myöskään halua jättää näkemättä. Samoin on tullut käytyä paikoissa, jotka haluaa nähdä vielä viimeisen kerran ennen lähtöä.

Viime viikon ohjelmaan mahtui esimerkiksi Shanghain eläintarha, jossa riitti nähtävää useaksi tunniksi. Eläimien kirjo oli hyvin laaja ulottuen lemmikkieläimistä leijonaan ja kaloista karhuihin. Vetonauloina olivat hellyttävät pandakarhut sekä vauhdikas elefanttishow. Mielenkiintoista oli, että käytännössä löytyi myös kaikki mahdollinen Suomen eläimistöstä lokeista ilvekseen ja karhuun. Ehdottomia kestosuosikkeja olivat apinat, jotka jaksavat aina viihdyttää yleisöä. Kiinalaiset tunnetusti kunnioittavat kaikkia sääntöjä, joten eläinten ruokintoja oli tiheään tahtiin kieltokylteistä huolimatta. Simpanssi levitti parhaimman hymynsä kättään ojentaen ja karhu näytti kuinka makoillaan selällään käpälät ojossa. Kiusaus heitellä eläimille kaikkea hedelmistä sipseihin ja limsapulloihin oli siis vierailijoille vastustamaton. Muuten eläimien olot vaikuttivat jopa yllättävän hyviltä ja tilaa oli useimmilla lajeilla mukavasti. Tosin joukkoon mahtui myös säälittävämpiä tapauksia kuten koiratarha, jossa erirotuisia koiria oli yksin pienissä lasekopeissa ja lemmikkien yksinäisyyden näki sekä kuuli. Kaiken kaikkiaan kuitenkin mukava paikka ja käynnin kruunasi auringonpaiste, josta täällä on viime aikoina saanut paljon nauttia.

Pandan hellyttävä katse

Eilen kävin päiväreissulla alle tunnin junamatkan päässä Suzhoussa, jota myös on kutsuttu Kiinan Venetsiaksi kaupungin läpi virtaavista kanavista johtuen. Suzhou on kuuluisa puutarhoistaan, jotka ovat perinteiseen kiinalaiseen tyyliin rakennettuja. Kaupunki on muutenkin paljon Shanghaita vanhempi ja perinteisempi eikä keskustan alueella pilvenpiirtäjiä näy. Muutamassa tärkeimmässä nähtävyydessä ehti päivän aikana pyörähtämään. Silkkimuseo oli pieni mutta informatiivinen, joten nyt olen nähnyt silkkivaatteiden syntymisen elävistä silkkitoukista lähtien. Buddhatemppeli oli pitkälti samanlainen kuin muuallakin, mutta kiinalaisen pagodan yhdeksänteen kerrokseen kiipeäminen tarjosi hienot näkymät kaupungin yli. Pääohjelmanumerona oli tietenkin puutarhakäynti ja kaupungin suurimmassa puutarhassa riittikin ihailtavaa pitkäksi aikaa. Syksyn väreissä loistavat puut sekä perinteiset kiinalaiset rakennelmat veden ääressä muodostivat upean kokonaisuuden. Suzhoulaisen päivällisen jälkeen ehti ennen paluumatkaa vielä kävelemään värikkäästi valaistujen kanavien varrella. Kiva pikkukaupunki, joka tarjosi tuulahduksen vanhaa Kiinaa.

Puutarhanäkymää

Näiden retkien lisäksi on tullut käväistyä toisen kerran Jinmao Towerissa katselemassa näkymiä kaupungin yli sekä ihastelemassa auringon laskemista kaupungin yllä leijuvaan saastepilveen. Aurinko on paistanut ahkerasti, joten on tullut käveltyä puistoissa sekä muuten vain ympäri kaupunkia. Syksyä on ilmassa ja värit sekä lämpö alkaa muistuttamaan lokakuun alkua Suomessa. Aurinko lämmittää vähän päivällä, mutta muuten on ilmat kylmenneet edelleen. Etenkin öisin ja aamuisin on asunnossa todella kylmä, joten kunnon eristyksiä ja lämmitysjärjestelmiä on ollut ikävä. Ilmastointilaitteen saa välillä puhaltamaan lämmintä ilmaa, mutta ikkunoiden välistä puhaltaa kylmempää tilalle. Joskus on joutunut sisälläkin olemaan hanskat kädessä. Lisäksi kosteus on täällä kotimaata korkeampi, joten kylmyys on välillä hyvin läpitunkevaa.

Syksyn lehti

6 yötä lennon lähtöön, joten pitäisi myös alkaa suunnittelemaan pakkaamista. Mielenkiinnolla odotan, kuinka saan tavarani mahdutettua 20 kilon rajoitukseen. Viemisiä olisi myös mukava vielä ostella ja ottaa mukaan, joten ongelmia saattaa tulla tavaroiden kuljettamisessa. Täytyy varmaan pukea päälle raskaimmat vaatteet ja tavarat, jotta saa kaiken kotiin. Ennen kotimatkaa on kuitenkin vielä päiviä jäljellä, joille varmasti löytyy ohjelmaa.

Kiinalaisia käytöstapoja ja tennistä

Aika menee nopeasti ja kiihtyy vain loppua kohti. Enää vajaa 2 viikkoa jäljellä tätä reissua ja sitten paluu kotimaahan, johon toivottavasti talvi olisi tullut siihen mennessä. Hiihtämään olisi mukava päästä ja lumen tuoma valo olisi tervetullut. Täällä ovat säät olleet suosiolliset ja aurinko on paistanut viimeisen viikon aikana päivittäin. Muutamana päivänä oli jopa 20 asteen lämpöjä päivisin, joten t-paidassakin on välillä tarjennut. Tuuli tosin puhaltaa välillä viileästi, mutta vie samalla saasteet pois taivaalta. Yöt alkaa olemaan kylmiä ja tälle viikolle on lupailtu alle 5 asteen lämpöjä. Kaupasta ostetulle 6 euron arvoiselle takille tulee siis olemaan käyttöä vielä.

Shanghain taivas voi tosiaan olla näin sininen

Nyt on ollut lähes joka illalle jotain ohjelmaa, joten tekemistä on riittänyt. Viime viikolla pelattiin yhtä suurimmista tennisturnauksista, Masters Cupia, Shanghaissa, joten minunkin piti päästä näkemään suosikkipelaajiani. Tarkoituksena oli seurata Federerin ja Roddickin kamppailua, mutta pettymys oli suuri, kun stadionille tultua kuulutettiin, että Roddick on loukkaantumisen takia sivussa ja tilalla on varapelaaja. Kaikesta huolimatta oli mukava päästä näkemään maailman parhaita pelaajia paikan päällä. Kiinalainen tennisyleisö oli mielenkiintoinen kannustushuutoineen: ensimmäisen ottelun aikana kaikuivat "muleeeeei" -huudot paikallisen yrittäessä kannustaa Andy Murrayta. Stadioni oli täynnä ja taukojen aikana aallot kiersivät yli 10000-päisessä yleisössä. Väenpaljouden huomasi myös bussijonossa kotiin palatessa, joka oli useampien satojen metrien pituinen ja kiinalaiseen tyyliin organisointi ei ollut kaikkein tehokkainta. Yksi bussi täytettiin kerrallaan, mutta onneksi huomattiin, että seisomapaikoille haluavat pääsivät jonon ohi, mikä lyhensi odotusta huomattavasti. Tunti seisaaltaan bussikuskin kyydissä, joka välillä katseli ajo-ohjeita paperista, sujui yllättävän jouhevasti.

Viime viikolle mahtui myös uusi Bond-elokuva, joka onneksi oli alkuperäiskielinen ja kiinaksi tekstitetty. Aika paljon toimintaa siinä oli, ei paljoa muuta. Keskiviikkona pääsee ilmaiseksi museoon, joten kävin pyörähtämässä Shanghai Museumissa. Siellä oli paljon vanhoja esineitä. Akrobatiaesitys oli hieno ja etenkin omaperäinen hattunumero jäi mieleen sekä "motorcycling on the inner surface of cylindrical wall" oli upea. Käsiohjelmassa mainittiin myös "balancing act on the forehead", joka tosin oli tainnut tippua ohjelmistosta. Syntymäpäiväjuhlilla syötiin itämaista ruokaa vatsatanssiesitysten lomassa, jonka jälkeen keilarata kutsui. Hallin valokyltissä luki "Boiling" hyvällä chinglishillä, mutta pahemmin ei keittänyt, kun sain myös oman ennätyssarjani aikaiseksi. Urheilemaankin on nyt päässyt kunnolla, kun flunssa on väistynyt ja lentopallovuorokin palannut parin kuukauden tauon jälkeen. Tosin pelaaminen likaisella lattialla, jolla liikkuminen muistutti enemmän luistelua, oli haasteellista- Lisäksi pukuhuoneesta (eli yleisestä huussista) leijuivat tuoksut pelikentälle asti. Toisessa salissa taas kiinalaiset pelasivat sulkapalloa tupakansavussa, koska ulos asti ei tietenkään voi mennä polttamaan.

Sählyssä on vauhtia

Asia, jota ei jää täältä kaipaamaan ja josta kaikki ulkomaiset valittavat, on kiinalaisten käytöstavat. Tupakointia harrastetaan kaikissa mahdollisissa paikoissa sairaalan aulaa myöten eikä kadunvarsille virtsaavat miehet ole myöskään harvinainen näky. Kaikilla tuntuu olevan aina kiire hisseihin ja metroon, jonka vuoksi tönitään joka puolelta vähää väliä. Kuitenkin samat ihmiset, jotka ovat kyynärpäätaktiikalla tunkeneet rullaportaisiin, lähtevät jatkamaan matkaansa maleksien hitaanlaisesti ja samalla seilaillen katua puolelta toiselle. Liikenteessä voi milloin vain ilmestyä auto tai mopo risteyksestä ilman katsomista mihinkään suuntaan, joten jatkuvasti saa olla varuillaan. Ihmiset huutavat toisilleen myös keskellä katua, ja jos mukaan mahtuu tilannetta selvittävä poliisi, on huuto kahta kauheampi. Kiinalaiset tykkäävät muutenkin kaikista äänistä, joten turhat tyyttäilyt liikenteessä tai äänekkäät räkäisyt tai mauttomat maiskutukset ja ryystämiset ruokapöydässä ovat ilmeisesti tapoja ilmaista omaa olemassa oloaan. Toisaalta saattaa olla haasteellista erottautua miljardin ihmisen joukosta ja eläminen jatkuvasti kaikessa kaaoksessa kiristää varmasti ihmisten hermoja. Mutta monta asiaa voisi silti hoitaa tyylikkäämmin - ja samaa mieltä ovat myös jotkut ulkomailla asuneet kiinalaiset, joiden kanssa olen jutellut.

Itsellä ei kuitenkaan ole hermot menneet ainakaan pahemmin, joten eiköhän tässä kestetä vielä viimeisetkin viikot. Paljon on kuitenkin kaikkea mukavaa täällä ja röyhkeän oloisista kiinalaisista löytyy myös välillä lämmin sydän, joka tuntuu monella olevan piilossa. Ystävällinen pyöränkorjaaja tai lähiravintolan nuudelinvääntäjän tervehdys saavat mielen iloiseksi, vaikka aivan eri maailmasta ollaankin eikä toisten kieliä ymmärretä. Ja rennolla asenteella pääsee aina pitkälle - toivottavasti myös läpi viimeisistä tenteistä.

Uimista ja opiskelemattomuutta

Sateiset säät jatkuvat Shanghaissa. Tämäkin päivä on harmaa ja ei innosta lähtemään liikkeelle. Viikonlopun aikana pitäisi sään kuitenkin alkaa selkiytymään ja sateiden väistyä ainakin hetkeksi. Oli tässä yksi päivä välissä, kun aurinko paistoi saastepilvien läpi ja lämmitti jopa niin, että olisi hetken taas kaipaillut shortseja. Nenä vuotaa edelleenkin jaksottain ja olo muutenkin hiukan tukkoinen. Ehkä mahdollisesti flunssan jälkitilaa tai sitten tämmän aiheuttaa kostea säätila, joka tuntuu myös sisätiloissa, sekä matalapaineen maan pinnalle painamat saasteet.

Tukkoisuudesta huolimatta on ollut pakko päästä urheilemaan. Jatkuvat ravintolalounaat ja -päivälliset sekä kiinalaisten runsaasti käyttämät öljymäärät alkavat tuntumaan vyötäröllä sekä liikkunnan aiheuttamia adrenaliiniryöppyjä ja hyvää oloa kaipailee välillä. Valitettavasti lentopallovuoroja ei nyt ole ollut ja sählyjäkin on peruttu kiinalaisten varastamien salivuorojen takia. Paljon on tullut tehtyä kävelyjä eri puolilla kaupunkia, mutta ei se vastaa oikeaa urheilua. Niinpä päätin tällä viikolla kokeilla kiinalaista uimahallia. Eräs meidän kurssilainen on käynyt uimassa ja kysyin häneltä vähän ohjeita käytäntöjen ymmärtämiseksi. Ja hyvä, että kysyin, koska muuten monimutkainen prosessi olisi ollut hankalaa selvittää omin voimin. Ensinnäkin uimahallissa pitää olla tietynlainen varustus eli uimahousujen lisäksi vaaditaan päähän uimalakki, jonka onneksi sai helposti hankittua hallin vieressä olevasta kaupasta. Sieltä olisi saanut myös uimalaseja, mutta ne tuntui liian kalliilta ja asiaa enemmän ajattelematta kuvittelin pärjääväni ilman niitä. Kuvitelma oli väärä ja varovaisuudesta huolimatta suuri kloorimäärä aiheutti silmien turpoamisen, kirvelyn ja vetistelyn loppuillaksi. Nyt olen hankkinut uimalasit.

Klooratut silmät

Sen lisäksi, että omistaa tarvittavat varusteet, piti myös saada terveystodistus, jonka uimahallin ovella istuva täti antoi "medical examinationin" jälkeen. Tutkimuspöydällä oli stetoskooppia ja verenpainemittaria, mutta käytännössä täti nyrkisteli kättään sydämen kohdalla sanoen "bum-bum" ja tämän jälkeen näytti peukaloa ja kyseli "ok?". Vastasin "ok" ja näytin peukaloa takaisin, jonka jälkeen laitoin nimen todistukseen, maksoin 5 yuania ja sain paperin kouraan. Todistus jäi sitten pantiksi tiskille avainta luovutettaessa, joten ilmeisesti siihen tehdään merkintöjä, jos sattuisi vaikka pyörtymään uidessa. Toisaalta ihan hyvä idea ajatellen iäkkäämpiä uimareita. Pienten harhailujen jälkeen löytyi uima-allas, jossa monet kiinalaiset risteilivät. Hallissa on myös hyppyallas, jossa polvenkorkuiset tulevat alas pää edellä 7,5 metristä ja isommat hyppivät ponnahduslaudalta monella voltilla sujvasti veteen. Tulevia olympiavoittajia saattaa hyvinkin olla joukossa. Uiminen oli sitä kuin pitikin, vaikka ajottain joutui väistelemään räpiköiviä kiinalaisia. Toisella kertaa olin vähän aikaisemmin liikkeellä, joten välillä sai uida aivan omalla radallaan. Hyvää on uinnit tehnyt ja olo on jälkeen päin mahtava - vielä parempi olisi saunan kanssa.

Selvisin toisestakin tentistä ja kaikesta laiskuudesta huolimatta sain jopa 80 pistettä sadasta. Yllättävän hyvin siihen nähden, että luentoja on jäänyt väliin ja tenttiin valmistauduin korkeintaan parin tunnin lukemisella. Opiskelumotivaatio on ollut aika heikkoa, koska tietää, että kiinalaisia teorioita ei tule koskaan käyttämään mihinkään. Sairaalalla meidän aamupäivät on edelleenkin koostuneet lähinnä juttelusta kavereiden kanssa ja ajoittaisesta kuppauksesta. Välillä on myös jäänyt aamupäiviä väliin, koska meidän lääkäri on hienoisesti kannustanut tutustumaan kiinalaiseen kulttuuriin, kun vielä ollaan täällä, ja huhujen mukaan hän ei ole kiinnostanut opettamisesta muutenkaan. Siihen nähden, että meidät on pakotettu hänen hoiviinsa, on anti ollut ihan hyvää ja mukavanoloinen lääkäri hän on muuten.

Tiistaina oli aurinkoinen päivä pitkästä aikaa, joten käytin päivän hyväksi kierrelleen kaupungin eri osia. Palasin Kiinan alkuaikojen tunnelmiin hostellin lähitienoisiin, jossa ensimmäisinä päivinä pyörittiin. Meidän käyttämä supermarketti oli suljettu, mutta torikuja oli edelleen paikallaan kaikkine kanoineen ja vihanneksineen. Hökkeliasutusten välissä kulkiessa paikalliset ihmettelivät valkoista naamaa ja tuli aito kiinalainen tunnelma, kun täyteen lastatut polkupyörät huojuivat ohi. Kamera räpsyi vilkkaasti ja suosikkiotoksia löytyy kuva-albumista. Köyhemmän alueen jälkeen kävin vielä kiertelemässä turistien valtaamaa vanhaa kaupunkia, josta hain räätäliltäni mittoihin tehdyn villakangastakin. Tulos oli erinomainen ja kun eräästä kenkäkaupasta löytyi vielä minun jalkaan sopivat mustat kengät on pukusetti kasassa. Illalla siirryin vielä astetta hienommalle alueelle Pudongin puolelle kiiltävään ostoskeskukseen sekä joen varrelle ihastelemaan Bundin valoja ja ohi lipuvia laivoja.

Ankkoja kaupan

Nyt odotellaan uusia kirkkaampia päiviä, jotta voi taas tutustua tutkimattomiin alueisiin. Tekemistä riittää, koska tänään on yliopiston meille järjestämä akrobatiaesitys ja huomisiltana meidän syntymäpäiväjuhlat, johon ainakin keilailua ajateltu ohjelmanumeroksi. Eilen hankin myös liput tenniksen Masters Cup:iin, joten ensi viikolla pääsen näkemään huipputennistä ja toivottavasti Roger Federerin kentällä. Ja sateiden jatkuessa voi vaikka käydä katsomassa uuden Bondin tai käydä nurkan takaa ostamassa dvd:n noin 70 sentin hintaan. Ei käy ainakaan aika pitkäksi.

Synttäriä ja syysflunssaa

Taas kului näköjään yksi vuosi lisää syntymästä. Aika menee todella nopeasti. Neljännesvuosisata kuulostaa jo aika vanhalta. Niin se aika menee nopeasti täällä Shanghaissakin ja tasan 4 viikon kuluttua olen jo takaisin Suomessa. Välillä on päässyt pieni koti-ikävä tulemaan, vaikka hyvin olen viihtynyt ja nähtävää sekä koettavaa riittää. Suomen luonto ja puhtaus sekä meluttomuus on jotain mitä kaipailee - ja ruisleipä tekisi aina hyvää.

Viime viikolla jouduin pitämään pari päivää vapaata, koska kiinalainen syysflunssa pääsi iskemään. Kurkkukipua ja ehkä pientä lämpöilyä sekä muutaman terveemmän päivän jälkeen alkanut valuva nenä näyttää olevan paikallisen viruskannan tuotos. Lämmin juotava ja lepo tuntui kuitenkin olevan paras hoitokeino myös täällä. Nurkan takana oleva Ikea ja ruotsalaisten tarjoama lohiateria toi myös ainakin henkistä helpotusta sairasteluun ja pieneen koti-ikävään. Ruotsalaisten herkkujen ja lämpimän kupillisen ääressä oli myös leppoisaa lueskella akupisteitä sateen ropistessa Shanghain taivaalta. Välillä oli tosin pakko ihmetellä kiinalaisten ruokailutyylejä skandinaavisessa ruokalassa: lusikka-veitsi tai syömäpuikot-haarukka -yhdistelmät tai niiden sekoitukset olivat hyvin omaperäisiä ja vieraita sivistyneen länsimaalaisen silmissä, jonka käsiin haarukka ja veitsi sopi parhaiten. No, kaipa se vain on tärkeintä, että sen ruuan saa jotenkin toimitettua siitä lautaselta ruuansulatuselimistöön - tyylistä tai tyylittömyydestä piittaamatta.

Ikean ruoka syötynä ja vuorossa opiskelu Chinese-Einglish akupunktiokirjan parissa

Isompia syntymäpäiväjuhlia en nyt järjestänyt vanhenemisesta huolimatta. Tosin ensi viikonloppuna olisi ajatuksena pitää jonkinlaiset yhteisjuhlat kurssitovereiden kesken Jaanan kanssa, joka myös täyttää vuosia lähipäivinä. Tehtiin sitten kämppiksien kanssa sunnuntaiekskursio Qibaoon, joka on pieni perinteinen kiinalaislähiö, joka tosin koostui lähinnä uudisrakennuksista turismia silmällä pitäen. Sateinen sää vähän latisti tunnelmaa, mutta ei kuitenkaan estänyt turisteja ja kiinalaisia täyttämästä kapeita kujia. Kujien varsissa oli paljon pieniä kiinalaisia ravintoloita/ruokakojuja, jotka tarjosivat esimerkiksi usean eri sorttisia vartaita pikkukanoista mustekaloihin. Ja sitten oli turistikrääsää, jota löytyy kaikilta kulmilta, joissa matkailijoita esiintyy. Kylän läpi kulki kanava, jonka yli pääsi kivisiltaa pitkin, tai jolla olisi voinut risteillä kiinalaisgondoleilla. Voisi varmaan käväistä uudestaan paremmalla säällä.

Qibaon kanavaa

Kavereiden väsähdettyä jatkoin samaa metrolinjaa vielä kauemmaksi ja suureksi hämmästykseksi metro kulki autioiden peltojen poikki sekä omakotitalolähiöiden ohi. Hämmästys ei loppunut vielä tähän, koska Songjiangin päätepysäkin ympäristö oli hyvin hiljainen ja liikenneruuhkista ei ollut puhettakaan. Jonkinlaisen kiinalaisen hallintopalatsin läheisessä puistossa ei minun lisäksi kulkenut kuin pari ihmistä ja linnunlaulun lisäksi kuului muutamien autojen äänet heikosti. Olin lukenut seudulla olevasta Thames Townista, joka on englantilaistyyliin rakennettu pikkulähiö, jonka piti suunnitelmien mukaan olla pieni omavarainen kylä, jossa on leppoisaa asua. Tämä on kuitenkin jäänyt vain unelmaksi ainakin toistaiseksi lähinnä asuntojen huimien hintojen vuoksi ja niinpä lähiössä asuu vain kourallinen ihmisiä katujen ja kujien ammottaessa tyhjyyttään. Kylässä törmää lähinnä seurueisiin, jotka ottavat hääkuvia kirkon nurkilla, sekä joihinkin uteliaisiin ihmisiin kuten tähän suomalaismatkaajaan. Vaikka tiesin vähän mitä odottaa, oli kokemus edeltäviä vieläkin hämmentävämpi, kun kuljeskelin hiljaisia katuja ja kujia sekä "River Thamesia" pitkin sateen ripotellessa veden pintaan. Muutos aikaisemmista ahtaista kiinalaiskujista autioihin brittikatuihun oli äärimmäinen ja jälkimmäinen kokemus kaikessa rauhallisuudessaan outoudestaan huolimatta jotenkin kotoisa.

Punaisesta puhelinkopista tietää olevansa Englannissa

"Englannista" poistuessani aloin juttelemaan parin kiinalaismiehen kanssa, joista toinen puhui erittäin sujuvaa englantia. Takseja liikkui harvassa, joten ajattelin, että voitaisiin jakaa taksi, jos suunta on sama. Englantia puhuva oli myös matkalla metropysäkille, joten tapaaminen tuli sopivaan aikaan. Selityksenä kielitaidolle oli se, että hän oli vuosi sitten palannut 6 vuoden työvierailulta Saksasta. Oli mukavaa jutella taksi- ja metromatka tämän harvinaisen kielitaitoisen kiinalaisen kanssa, joka kiinan ja englannin lisäksi osasi vielä saksaa ja ranskaa. Oli jännä kuulla, kuinka hän syntyperäisenä shanghailaisena oli Kiinaan palaamisen jälkeen hämmentynyt kaupunkinsa vilinästä ja kaivannut eurooppalaista rauhaa. Sain hiukan pehmeämmän laskun paluussa normaaliin Shanghaihin, kun syntymäpäivän päätteeksi käytiin illallisella turisteille rakennetussa Xintiandissa, jossa on länsimaalaisten täyttämiä hienoja kahviloita ja ravintoloita, ja jonka tunnelma on tästä johtuen ei-kiinalainen. Kokkien pöytään tuomat grillatut lihat sekä useita etu-, keski- ja jälkiruokalajikkeita notkuvat seisovat pöydät täyttivät vatsan tehokkaasti ja toivat mukavalle päivälle tyytyväisen päätöksen.

Hämmentynyt ja uudesta iästä huolimatta onnellinen matkaaja Englannin vierailun jälkeen

Syksyinen Shanghai

Helteet taitaa nyt lopulta olla ohi Shanghaissa. Alkuviikosta eleltiin vielä "takakesää", josta myös paikalliset olivat ihmeissään. Nyt on lämmöt tasoittuneet 20 asteeseen ja sen alle, joten pitkähihaista on pitänyt alkaa käyttämään. Normaalisti syksyn pitäisi olla kuivinta aikaa, mutta nyt on muutamana päivänä sadellut vähän ja ensi viikolla myös sateita luvassa. Yöpakkasia tai ruskaa ei kuitenkaan ole luvassa, vaan suomalaiselle tämä alkaa tuntumaan enemmän normaalilta kesäsäältä. Tajuaa kuitenkin, että syksy taitaa olla koti-Suomessa jo aika pitkällä, koska Ikeassa on jo laaja valikoima joulutuotteita glögistä pikkutonttuihin.

Tänään kävin tutustumassa alueisiin, joissa en aiemmin ole käynyt, Lonely Planetin opastuksella. Puistot, jotka ovat suosikkipaikkojani täällä Kiinassa, yllättivät jälleen kerran monipuolisuudellaan. Mikä olisikaan parempi tapa viettää sunnuntaipäivää kuin mennä puistoon ja laulaa yhteislauluja, tanssia, pelailla korttia, varjonyrkkeillä, lätkiä sulkapalloa, heilutella nunchukoita, venytellä vanhentuvia lihaksia, piirrellä vedellä kiinalaisia merkkejä maahan tai vain istuskella penkillä lammikon rannassa ja ihmetellä ympäröivää menoa. Kaikenlaisia ääniä kuului lintujenlaulusta naisten oopperakiljuntaan ja lasten ilakoinnista vanhojen miesten jutusteluihin. Ei voinut muuta kuin katsella ja ihmetellä sekä yrittää saada tunnelmaa tarttumaan filmille. Muita kävelylenkin alueita oli vanha katu, jota reunusti monet taidegalleriat ja erityyppiset vanhat rakennukset, joista yllättävänä oli kiinalaiseen tyyliin rakennettu kirkko. Toisella alueella oli perinteinen buddhalaistemppeli sekä brittien rakentama edelleen käytössä oleva vankila.

Sunnuntaiaamun tunnelmaa puistossa

Lautta Huangpu-joen yli vei Pudongin puolelle, jossa tuli vastaan modernimmat rakennukset sekä lukuisat rakennustyömaat. Shanghaihin on tulossa maailmannäyttely EXPO2010, joten monia alueita valmistetaan kuntoon sitä varten. Esimerkiksi viime viikonlopun aikana oli koulun ohi kulkevalle kadulle ilmestynyt yllättäen uusi asfaltti. Muutenkin huomaa, että kaupunki muuttuu jatkuvasti ja vanhoja rakennuksia sorretaan, jotta tilalle voisi nousta uutta ja kiiltävämpää. Maailmannäyttelyä varten aletaan myös siivoamaan kaupunkia samaan tyyliin kuin Pekingissäkin oli tehty ennen olympialaisia. Esimerkiksi katumyyjät ajetaan sisätiloihin teitä tukkimasta ja luultavasti enemmänkin tullaan tekemään, jotta kaupunki saadaan täyteen edustuskuntoon suurta tapahtumaa varten.

Vanhat rakennukset puretaan uusien tieltä

Kävin eräänä päivänä jälleen feikkimarketeilla etsimässä vähän lämpimämpää vaatetta. Länsimaalaista yritettiin jälleen huijata älyttömillä hinnoilla ja käsittämättömimmillä selityksillä. Löysin neulepaidan, jonka ajattelin, että voisin ostaa tiettyyn hintaan mitä tahansa myyjät pyytäisivätkään. Toisessa paikassa paitaa ei myyty halvalla, koska se oli "cashmiria" ja toisaalla taas, koska se oli "100% cottonia". Kyse oli kuitenkin aivan samasta tuotteesta, mutta myyjien mukaan muualla on "different quality". Hintapyynnöt myös vaihtelivat hurjasti, joista kaikkein käsittämättömin oli "1200 yuan for somebody, but ONLY 800 for you my friend". Ihan alkuperäiseen hintaani en päässyt, mutta 60 yuanilla (n. 6 euroa) irtosi lopulla "Paul Smith" -puuvillaneule. Monta myyjää jäi taakse huutelemaan omia "parhaita" hintojaan, kun metsästin parasta hintaa. Matkan varrella tuli yllättäen vastaan kiinalainen, joka oli opetellut suomea ja osasi ainakin lukusanat sekä "sata prosenti puvilla". Muutoin sai kuitenkin neuvotella englanniksi sekä välillä yritin tavailla lukusanoja myös kiinaksi, mikä herätti myyjissä pientä hilpeyttä.

Huomenna alkaa taas uusi opiskeluviikko ja torstaina on jälleen tentti tulossa. Tällä kertaa aiheena on meridiaanit ja akupisteet, jossa pitää osata paikallistaa noin 100 eri pistettä eri puolilta kehoa sekä muistaa niiden tärkeimpiä käyttökohteita. Sairaalalla on jonkun verran jäänyt pisteet mieleen, kun on seuraillut hoitoja vierestä, mutta pitää lueskella hiukan omallakin ajalla. Nyt ollaan myös päästy tekemään hiukan enemmän käytäntöä, kun ohjaava lääkäri on laittanut meitä kuppamaan ja poistamaan neuloja sekä käyttämään sähköstimulaattoria ja antanut myös injektoida kiinalaista lääkeseosta lihaksiin. Akupunktioneuloja ei vielä olla pistelty potilaisiin toisin kuin monet kurssitoverit muissa sairaaloissa, mutta kaikki aikanaan. Kiinassa kaikki vain ei aina tapahdu siinä ajassa kuin itse ehkä toivoisi.

Formuloita ja äänestystä

Tentti meni läpi. Itse asiassa kaikki pääsivät läpi, vaikka huhujen mukaan muutama jäi alle virallisen pisterajan. Yllätyksekseni sain 72 pistettä, vaikka vain 60 olisi riittänyt. Eli ensi kerralla voi opiskella vähän vähemmän. Perjantaina oli myös pieni tentti klinikassa, joka kuitenkin oli käytännössä opetustuokio, jossa saatiin porukalla miettiä ja vastailla kysymyksiin suullisesti. Meidän ohjaava lääkäri ei ole paljoa päästänyt kajoamaan potilaisiin - kuppausta ollaan päästy kokeilemaan. Suurimpana syynä siihen, ettei olla saatu vastuuta, on jonkin aikaisemman ulkomaalaisen opiskelijaryhmän töppäilyt. He olivat unohtaneet neulan potilaan päähän ja siitä oli tullut suuret valitukset ja vaateet korvauksista sairaalalle. Toisena perusteena on se, että täkäläiset kiinalaisen lääketieteen opiskelijat opettelevat teorioita 4 vuotta ennenkuin pääsevät klinikkaan ja meillä on vain kuukauden koulutus täkäläiseen lääketieteeseen. Mutta meidän lääkäri on kuitenkin mukava ja järkevänoloinen, koska hänellä on myös tietämystä länsimaalaisesta lääketieteestä, jota hän myös soveltaa hoidoissaan. Hiljalleen saadaan varmasti lisää vastuuta ja aamupäivät sairaalalla on aika leppoisaa jutustelua kavereiden ja lääkärin kanssa.

Eilen oli Shanghain F1-kisa, jossa oli tietenkin pakko käydä. Kovinkaan paljoa en ole nykyään formuloita seuraillut, mutta piti nyt käyttää mahdollisuus, kun kisa oli niin lähellä. Oltiin hankittu halvimmat liput yleisille ruohopaikoille ja ne olivat aivan riittävät. Ruohikolla oli hyvin tilaa makoilla eikä vieressä ollut tuplahintainen katsomo olisi antanut paljoa lisäarvoa. Punainen oli päivän pääväri (suosittu väri tässä maassa) ja Kimi paikallisten suursuosikki. Kilpailussa ei paljoa tapahtunut, kun Hamilton johti kisaa alusta loppuun ja Kimikin joutui sopupelillä päästämään Massan ohi viimeisillä kierroksilla. Vähän jäi kaipaamaan kolaria, ulosajoa tai tiukkoja ohituksia meidän mutkaan, mutta niitä ei tullut. Siinä ne autot vain meni vauhdilla ohi kierros kierrokselta ja päästivät kovia ääniä, kunnes kisa loppui ja lähdettiin kotiin. Bussimatka, joka mennessä oli alle tunnin, kesti yli 2 tuntia takaisin kotiin - ensimmäisen tunnin jälkeen näkyi vielä kilparata ikkunasta. Kaikesta huolimatta oli leppoisa sunnuntaipäivä ja nyt on kerran tullut käytyä katsomassa formuloita livenä. Televisiolaji, sanoisin.

Siellä ne Ferrarit taas menee vaudilla ohi

Viime viikolla oli kunnallisvaalien ennakkoäänestys myös täällä Shanghaissa ja kansalaisvelvollisuus tuli tietenkin täyttää. Samalla pääsi käväisemään Suomen konsulaatissa, jossa otettiin ilolla äänestäjät vastaan. Ja pitihän tämä historiallinen tilanne saada myös filmille talteen. Mainittiin myös siellä käydessä, että meillä oli tulossa syntymäpäiväjuhlat suomalaisella teemalla, joten nyt meidän seiniä komistavat suuret julisteet kesäisellä suomalaisella järvimaisemalla. Viime perjantaina oli Teemun synttärit, johon kuului mm. ainoastaan suomalaista musiikkia, letkajenkkaa sekä Suomi-tietovisa, joka paljasti ulkomaalaisten tietämättömyyden Suomesta. Mutta nyt on onneksi vähän sivistetty kurssikavereita ja tarjoiltu vähän näkymiä, ääniä sekä makuja Suomesta.

Vaaliuurnilla (jälleen yksi mauton kiinalainen poseeraus)

Tänään tulikäytyä paikallisella räätälillä ja tilattua pukusetti sisältäen takin, kaksi paria housuja sekä kauluspaidan. Viikon päästä pitäisi löytyä juuri minun mittoihin sopivat vaatteet käsintehtynä sopivan halpaan hintaan. Innostuin käymään kauppaa myös kävelylenkillä Bundilla leijakauppiaiden kanssa, jotka yrittävät tavalliseen tapaansa törkeästi nyhtää turisteilta rahat. Lopulta kuitenkin setti pikkuleijoja irtosi pikkurahalla ja leijan lennätys oli lähes yhtä hauskaa kuin tinkiminen paikallisten kanssa. Välillä sopivalla mielenalalla katukaupustelijatkin ovat mukavaa seuraa, kun vain jaksaa asennoitua oikein näihin tyrkyttäjiin. Aika moni muukin asia täällä Kiinassa vaatii omanlaista asennetta, jos haluaa pitää mielenterveyden kunnossa ja välttyä suuremmalta ärsyyntymiseltä. Onneksi löytyy rauhallisia paikkoja, kuten oma kämppä ja puistot, joissa pääsee tarvittaessa kaikkea vilinää ja kaaosta karkuun - ainakin siihen asti, kun taas lähtee seuraavaan seikkailuun.

Leija lentää Bundilla

Hongkong

Takana taas viikko täynnä toimintaa: vähän tenttiinkertailua sekä jälleen yksi lomailureissu. Hongkong oli hyvää vaihtelua ja sai vähän irtautua kiinalaisesta menosta, vaikka se virallisesti Kiinalle kuuluukin. Tunnelma oli paljon länsimaalaisempi ja jotenkin rennompi Shanghaihin verrattuna. Matkailu sekä uusien asioiden näkeminen avartaa ja on aina yhtä mukavaa.

Panoraamausta Viktoria Peakilta

Tänään oli ensimmäinen tentti, jossa kuulusteltiin kiinalaisen lääketieteen perusteita sekä diagnostiikkaa. 100 monivalintakysymystä, joista 60 pitäisi saada oikein tentin läpäisyä varten. Oli paljon hankalia ja toisiaan muistuttavia vaihtoehtoja eikä oma opiskelu ole ollut kaikkein tehokkainta, joten täytyy vain toivoa parasta. Paljon jäi arvailun ja villin päättelyn varaan. Tentistä näki, että täkäläinen opiskelu painottaa enimmäkseen ulkoamuistamista. Osa teorioista sopii myös länsimaalaiseen logiikkaan ja selittää asioita järkeväntuntuisella tavalla. Mutta sitten on hyvin paljon asioita, joita joku viisas on vuosisatoja sitten päätellyt ja joita kaikki kiinalaiset nyt sinisilmäisesti pitävät totuutena. Esimerkiksi faktahan on, että munuaiset avautuvat korviin tai että maksa on kuin puu. Tällaisia asioita on myös hyvin vaikea painaa mieleen ja tuntuu myös turhalta opetella niitä, koska ne eivät vain tunnu järkeviltä. Tenttiin lukua häiritsi myös hiukan se, että löysin netistä länsimaalaisen akupunktiolääkärin opuksen, joka kumoaa suurimman osan kiinalaisten ajatuksista. Enemmän olen tuon länsimaalaisen ajattelun kannalla, mutta täällä täytyy nyt vähän ymmärtää myös kiinalaisia - ainakin, jos haluaa selvitä kurssista.

Kiinalainen lääketiede ja Kiina unohtui siis hyvin Hongkongissa. Oli mukavaa tulla paikkaan, jossa ihmiset kommunikoivat sujuvasti englanniksi eivätkä kaikki ihmiset huutaneet ja ryntäilleet jatkuvasti kaikkialle. Kaupungin alueella riitti kyllä ihmisiä ja vilinää, mutta kaikki olivat ystävällisempiä ja rennompia. Metrosta pääsi ulos ilman, että päälle tunkee kymmeniä kiinalaisia, jotka haluavat parhaille paikoille. Sen sijaan ihmiset odottivat rauhallisesti laiturilla, että matkustajat tulevat ulos ennenkuin alkoivat ahtautumaan metroon. Metro oli muutenkin hyvin positiivinen yllätys, koska se oli loppuun asti suunniteltu ja junan vaihdot sujuivat muutamalla askeleella. Meidän hostelli oli aivan metropysäkin vieressä, joten kulkumuotoja ei tarvinnyt montaa kertaa miettiä.

Metrossa oli väkeä, mutta ihmiset odottivat nätisti jonoissa

3 päivän aikana ehdittiin näkemään Hongkongin tärkeimmät nähtävyydet, vaikka hyvin löysällä ja kiireettömällä aikataululla kaupungissa pyörittiinkin. Ensimmäinenä päivänä patikoitiin Viktoria Peakilla rauhallisen luonnon ja komeiden näköalojen keskellä. Kaikki liikenteen melu ja välitungoksen vilinä hävisi mielestä kapeita luonnon vihreyden ympäröimiä polkuja talsiessa. Iltapäivään kuului vielä bussimatka Hongkongin saaren eteläpuolelle mutkaisia vuoristoteitä pitkin. Loikoilu hiekkarannalla auringonpaisteessa ja uinti viilentävässä meressä täydensi rentoa päivää. Naama sai hiukan ylimääräistä väriä päivän aikana, joten seuraavana päivänä tajusi sitten hankkia hatun suojaamaan päätä auringolta. Sitten sai taas rauhassa käveleskellä maailman suurimman istuvan buddha-patsaan ympärillä sekä samalla Lantaun saarella olleita kävelyreittejä pitkin. Kowloonin puolella oli sitten vähän kiinalaisempaa menoa torikujilla, joissa jokaisessa löytyi tiukasti oma teemansa - lintumarkkinat, kukkamarkkinat, kultakalakaupat sekä vaatekojut ja muut olivat kaikki omilla alueillansa. Myyjät eivät kuitenkaan olleet yhtä röyhkeitä ja samalla tavalla tyrkyttäviä kuin Kiinan puolella, vaan markkinoita pitkin sai kävellä niin rauhassa kuin tiukassa ihmisvilinässä vain ikinä pystyykään. Viimeisen illan "kruunasi" vielä Symphony of Lights, joka on maailman suurin pysyvä valoshow, jossa muutama hassu valo rakennuksien seinissä sekä parit valonheittimet vilkkuvat ja pyörivät musiikin tahtiin. Ihan jännä idea, mutta eipä tuo suuresti hätkäyttänyt - vihreät valonheittimet oli kyllä tehokkaita.

Rauhallinen merenrantaraitti

Sunnuntaina ehdittiin vielä ennen kotimatkaa pyörähtämään eräässä kaupungin puistossa sekä nunnaluostarin etupihalla, jotka oli ihan hienoksi laitettu ja mukavaa nähtävää. Samantyylistä löytyy kaikista kiinalaisista puistoista, mutta kiviset lohikäärmeveistokset ja vihreät istutukset on aina rauhoittavaa nähtävää. Lääketieteen museosta löytyi vanhoja sairaalakalusteita ja antiikkikadulta tarttui mahjong-peli matkamuistoksi laiskasti tingittyyn hintaan, jotta pääsi hiukan ylimääräisistä dollareista eroon. Lentomatkalla tuli jo paluu todellisuuteen, kun piti käyttää aika hyväksi ja opetella kiinalaista lääketiedettä. Kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut reissu jälleen kerran ja voin suositella Hongkongia, jos lähistölle joskus sattuu eksymään.

Iltanäkymä Hongkongin puolelle

Nyt pitää varmaan tyytyä Shanghain elämään vähäksi aikaa, kunnes taas seuraava reissu tulee eteen. Jossain vaiheessa lähdetään porukalla käymään Keltaisilla vuorilla, jossa pääsee pakoon kaupungin melskettä ja jossa saa ihastella komeita vuorimaisemia ja puhdasta luontoa. Ensi viikonloppuna on formulat Shanghaissa ja useita nähtävyyksiä voisi vielä täällä käydä katsomassa, joten menoja riittää niin paljon kuin vain jaksaa. Välillä on kuitenkin hyvä vain pysähtyä ja rauhoittua. Enkä jaksa muutenkaan stressata sitä, että joku asia jäisi näkemättä. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi eikä tarvitse nähdä - parempi, että nauttii siitä, mitä milloinkin tekee.

Lisää lomailua

Tänään palattiin opintoihin ja ensimmäinen aamupäivä sairaalalla on myös takana. Myös akupunktioklinikka oli lomaillut, joten kävijöitä oli ruuhkaksi asti. Meitä ohjaava lääkäri vaikutti mukavalta, vaikka ei nyt ehtinyt paljoa meitä opettamaan. Seurailtiin vierestä kuinka potilaita piikitettiin ja kupattiin. Vielä ei päästy tekemään mitään ja pari ensimmäistä viikkoa onkin tarkoituksena vain katsella ja valmistautua pieneen käytännön tenttiin, jonka jälkeen saadaan toivottavasti itsekin piikitellä asiakkaita.

Pieni lomareissu Qingdaoon kurssikavereiden Jaanan ja Marcian kanssa meni oikein mukavasti ja ainakin junassa tuli oleskeltua ahkerasti - itse asiassa enemmän kuin perillä määränpäässä. Menomatka meni leppoisasti maisemia ihastellen, lepäillen, kiinaa opiskellen ja nuudelikuppeja tyhjennellen. Maalaismaisemia katsellessa olisi tehnyt mieli päästä todelliseen kiinalaiseen ympäristöön keskelle riisipeltoja vaikkapa polkupyörällä matkustellen. Tällä kertaa oltiin "hard-sleeperissä", joka on nukkumavaunujen alempi luokka. Hytissä on yhteensä 6 matkailijaa kolmessa kerroksessa ja pelkkä avoin oviaukko käytävään. Sängyt oli kuitenkin pehmustettuja, vaikkakin suurelle länsimaalaisille hiukan kapeahkoja. Unta sai kohtalaisesti ja suureksi yllätykseksi sai taas huomata, että tavallisesti kovaääniset kiinalaiset rauhoittuvat yöksi - pitäähän sitä joskus levätä, että jaksaa päivät pauhata.

Makoilua hard-sleeperin välipedillä

Qingdaossa oli ensimmäisenä tehtävänä saada matkaliput myös kotiin ja pitkännäköisestä jonotuksesta huolimatta saatiin paikat yöjunaan puolessa tunnissa. Menolippuja hankkiessa oli jouduttu jonottamaan jopa 3 tuntia, joten tällä kertaa palvelu oli nopeaa. Keskustan alueella oli paljon ihmisiä ja ranta oli pakkautunut kiinalaisista turisteista, joille aurinko paistoi kirkkaammin kuin saasteisissa sisämaan kaupungeissa. Pienen rantakävelyn jälkeen jäi turistikohteet väliin väentungoksesta johtuen, joten suuntasimme hotellia kohden, joka olikin useamman kymmenen kilometrin päässä. Tunnin taksimatka toimi samalla kiertoajeluna, joka meni rantaviivaa pitkin ohittaen erilaisia omaperäisiä patsaita ja myös purjehduksen olympia-areenat. Illan ohjelmassa oli käynti International Beer Festivalissa, joka oli ei-niin-kansainvälinen koko perheen tapahtuma. Muutama ulkomaalainen oluen ystävä sattui illan aikana vastaan tulemaan. Suurella alueella oli huvipuisto vuoristoratoineen ja vilkasta karnevaalitunnelmaa, jota toivat erinäiset esitykset ja paraatit sekä tivolipelit ja krääsäkauppiaat. Ja olihan siellä sitten niitä oluttelttoja ja juopuneita kiinalaisia laulamassa karaokea, mikä ei välttämättä ole se kaikkein kaunein tai kuuloluita säästävin näky. Ja taas pääsi poseeraamaan muutaman kiinalaisen kanssa - "I have never been in picture with western people..."

Jäipä tuossa paviljongissa käynti väliin - liikaa kiinalaisia

Perjantaiaamuna lähdin tutustumaan hotellin lähitienoisiin ja etsimään merenrantaa, joka oli kohtalaisen lähellä linnuntietä mutta muutaman lisäaskeleen päässä ihmistenteitä. Turisteja ei tällä seudulla ollut käytännössä ollenkaan ja pääsi kurkistamaan ja haistelemaan paikallisten eloa rauhassa. Meren ääreltä löytyi kalastajia, joilla oli tyylikkäät bambuvirvelit, sekä verkkoja kutovia naisia ja simpukanpuhdistustalkoita. Rantaa ympäröi komeat kukkulat ja yritin löytää tietä niiden huipulle, mutta yritys päättyi sotilasalueen rajoille. Samalla kuului myös tykinlaukauksen ääniä, joten katsoin parhaaksi kääntyä takaisin. Pamaukset tulivat kuitenkin ilotulitteista, joita ammuttiin laivasta keskellä kirkasta päivää. Kiinalaiset tunnetusti tykkäävät kovista äänistä ja samanlaisia laukauksia sai kuulla myös Shanghaissa lomaviikon aikana.

Panoraamausta rannalta hotellin lähistöltä

Taksikyyti vei taas takaisin samoja näköalareittejä rantaa pitkin. Oli vaikea uskoa olevansa Kiinassa näköaloja katsellessa ja mieleen nousi enemmän Välimeren seutu. Onhan Kiinalla tietenkin rantaviivaa pitkät matkat, mutta kallioset ja hiekkaiset merenrannat ei ole ensimmäinen mielikuva Kiinasta. Qingdao oli kuitenkin aivan merenrannan tuntumaan levittäytynyt kaupunki ja pyöri täysin veden ympärillä. Kaupoistakin löytyi lähinnä kala- ja merenelävätuotteita elävistä moneen eri muotoon kuivattuihin. Vähän olisi voinut viettää pitemmänkin aikaa tuolla seudulla, mutta kotimatka odotti ja jälleen 20 tuntia junassa. Jostain syystä meille saatiin makuupaikat ainoastaan klo 8 asti aamuun, jonka jälkeen 3 viimeiselle tunnille saatiin seisomapaikkaliput. Tehtiin kuitenkin kiinalaiseen tyyliin ja ahtauduttiin ravintolavaunuun notkumaan loppumatkaksi, kun kerran sieltä saatiin istumapaikat löydettyä.

Loppumatka olikin vähän huonompi kokemus, koska vatsa päätti viimein kipeytyä ja olo meni heikoksi. Onneksi paha olo pysyi sisällä ja jaksoin juuri kotiin asti lepäilemään, jossa sitten nousi vielä kuume. Päiväunien ja parin parasetamolin jälkeen alkoi olo kuitenkin jo kohentumaan ja sunnuntaina oli kuume jo kokonaan poissa ja ruokakin alkoi jo maistumaan. Vielä on välillä pieniä mahakipuja mutta voimat on taas palautuneet. Yllättävän pitkään olinkin pysynyt terveenä ja onneksi tämäkin tauti jäi nyt lyhyeen. Odotettavissa kuitenkin oli, että jossain vaiheessa matkaa vatsa voisi vähän reagoida vieraaseen ruokavalioon.

Viikon päästä on ensimmäinen tentti, joten olisi syytä alkaa vähän opiskelemaankin. Täytisi varmaan ahkeroida muutama päivä, koska uusi reissu on jo pikaisesti tulossa. Pitää käyttää hyödyksi tuplaviisumi, jolla pääsee kahdesti Kiinaan ja käväistä ulkomailla. Ensi viikonlopuksi saatiin lennot Hong Kongiin kohtalaiseen hintaan, joten Teemu ja minä suunnataan sinne torstai-iltana. Aika menee nimittäin nopeasti ja viikonloput loppuu kesken, jos ei niitä käytä hyväksi...

Lomatunnelmia

1. lokakuuta on Kiinan kansallispäivä ja tämä viikko on ollut maanlaajuinen lomaviikko. Mikä parasta myös meidän kurssi pitää lomaa ja on saanut rauhassa hengähtää ja luvan kanssa unohtaa opiskelut. Kaupungilla on ollut tavallista enemmän vilinää etenkin turistipaikoissa. Kaikki kiinalaiset eivät kuitenkaan lomalle pääse, koska kaupat ja ravintolat ovat normaalisti auki sekä kaikki välttämättömät työt hoituu edelleen.

Viime perjantaina kävin ensimmäistä kertaa paikallisessa adventistien nuortenillassa. Ohjelmassa oli raamattupiiriä, kotona kokattua kiinalaista ruokaa ja mukavaa yhdessäoloa. Oikein leppoisa ilta ja sai taas tutustua hiukan paikallisiin, joista suurin osa ryhmästä koostui. Mukana oli kolme ei-kiinalaista poikaa minun lisäkseni, jotka myös ovat ainoat ulkomaiset meidän seurakunnassa. Lauantai-iltapäivänä oli tavallisen kirkon jälkeen erikoisohjelmaa, jossa eri toimintamuodot esittäytyivät. Meidän englanninkielinen porukka esitti pari laulua ja Jerry kertoi minkälaista väkeä ryhmässä on. Illalla meidän ulkomainen nelikko kävi vielä yhden paikallisen kanssa päivällisellä kiinalaiseen tapaan - tilailtiin kymmenkunta ruokalajia pöytään ja syötiin mahat täyteen herkkuja.

Valmiina lauluesitykseen

Viime viikolla meillä oli kylässä pari meidän kurssilaista Kuopiosta. Tuli siis hyvä tilaisuus käydä porukassa katselemassa nähtävyyksiä, joihin turistit yleensä ensin ohjataan. Ohjelmaan kuului esimerkiksi vanha kaupunki, joka on oikeastaan ainut osa Shanghaita, jossa näkyy niitä perinteisiä kiinalaisia rakennuksia. Yuyuan Garden on vanha puutarha, joka lähinnä koostuu erilaisista kivirakennelmista ja kiinalaisista taloista sekä lammikoista, jotka on ahdettu täyteen isoja kultakaloja. Vanhan kaupungin liepeillä oli myös katuja täynnä erilaisia myyntikojuja sekä takakujia, joilla näkee köyhempää kiinalaista elämää. Toinen merkittävä nähtävyys, jossa käytiin oli Jin Mao Tower ja sen 88. kerroksen näköalatasanne, josta pääsi ihmettelemään näköaloja lähes 400 metrin korkeudesta. Ilma oli puhdas, joten näkyvyys oli hyvä, ja satuttiin juuri hämärtymisen aikaan, joten nähtiin kaupunkia päivänvalossa ja keinovaloissa. Hienot oli maisemat.

Vanha kiinalainen tyyli Yuyuan Gardenissa kohtaa uudet pilvenpiirtäjät (vasemmalla Jin Mao Tower)

Maanantaina päätin kokeilla Lonely Planetin ohjattua kävelyä French Concessionissa, joka on vanhaa länsimaalaistyylistä aluetta. Ennen lenkkiä kävin vilkaisemassa Propaganda Poster Art Cenreä, joka koostuu aidoista julisteista kommunismin kulta-ajoilta vuosien 1949 ja 1979 välillä. Julisteiden sanoma oli lähinnä, että Mao on suurin ja kaikkien kaveri sekä että kapitalistinen USA on paha ja tuhottava. Omalle seinälle olisi saanut ison alkuperäisen posterin muutaman sadan euron hintaan - jätin tällä kertaa väliin. Lonely Planet -kävely keskittyi lähinnä muutamaan remontissa olevaan kirkkoon tai hotellinauloihin tai muihin rakennuksiin eikä sinällään ollut mikään suurempi erikoisuus. Mukavinta oli lähinnä käydä pyörähtämässä eräässä matkan varrella olleessa puistossa, jossa oli iloinen lomatunnelma. Lapset ajelivat lammikoissa polkuveneillä ja taivas täyttyi huimiin korkeuksiin nousevista leijoista ja ihmiset vain nauttivat olostaan. Kiinalainen puistokulttuuri on kyllä minun mieleen.

Propagandaa (valokuva esitteestä, kun ei viitsinyt salaa kuvailla museossa)

Lonely Planetissa on nähtävyyksiin listattu myös Ikea, joka sijaitsee lähellä meidän asuntoa. Shanghain Ikea on Aasian suurin ja sohvilla nukkuvat tai pöytien ääressä lehtiä lukevat kiinalaiset ovat kieltämättä aikamoinen näky. Väkeä riittää ja ruotsalainen tavara käy kaupaksi. Itse asiassa meidänkin asunnon varustuksessa on pitkälti turvauduttu Ikeaan. Ja sieltä löytyy myös Marabou-suklaata, oikeaa kunnon juustoa sekä hyvä valikoima muita ruotsalaisia ruokatuotteita. Harmi vain, että ruotsalaiset eivät osaa kunnolla arvostaa ruisleipää. Täysjyväkorput ja näkkileivät saa siis toimia korvikkeena hädän tullen.

Sohville riittää tungosta

Huomenna lähdetään pieneen lomareissuun Qingdaoon, jossa pidettiin olympiapurjehdukset. Se on ilmeisesti myös kiinalaisten suosima rantakaupunki, joten saatetaan joutua aikamoiseen turistijoukkoon. Täällä on kuitenkin tottunut siihen, että ympärillä vilisee suuri lauma kiinalaisia jatkuvasti. Kiva myös päästä näkemään vähän muuta Kiinaa, kun lomaviikolla on hyvä mahdollisuus matkustella. Menomatka 20 tunnin mittaisella yöjunalla sekä yksi yö hotellissa on varattuna. Toivottavasti löytyy myös matkalippu takaisin kotiin, koska lipun voi vain ostaa asemalta, josta on lähdössä, sekä kiinalaisia on nyt paljon liikenteessä.

Hierontaa ja hiustenpesua

Aika on mennyt todella nopeasti. Olen ollut jo melkein kuukauden Kiinassa ja tuntuu, että olisi todella pitkä aika siitä, kun viimeksi olin Suomessa. Koti-ikävä ei kuitenkaan ole päässyt iskemään, koska täällä on viihtynyt niin hyvin ja aina löytyy uutta tekemistä ja uusia paikkoja, joissa käydä. Välillä on tosin tehnyt mieli kunnon ruisleipää. Se onkin oikeastaan ainut asia, jota täältä ei saa. Kaupungista löytyy liikkeitä, kuten Cityshop, jossa myydään ulkomailta tuotuja tuotteita. Maitotuotteita en ole paljoa käyttänyt, koska hyviä soijamaitoja löytyy monen eri makuisena. Tämä kaikille huolestuneille tiedoksi (närmast till mamma).

Tänään kävin ensimmäistä kertaa kokeilemassa hierontaa, jota monet täällä käyneet ovat suositelleet. Aikaisemmin en ollut saanut aikaiseksi ja pari päivää sitten huomattiin lähistöllä paikka, josta päälle päin näytti saavan normaalia hierontaa, joten nyt oli aika käydä kokeilemassa. Tuttuun tapaan kukaan ei puhunut englantia, mutta päivän menu oli kuitenkin paperilla myös englanniksi, joten ei tarvinnut luottaa tuuriin hierontaa valitessa. Otin tunnin kokovartalohieronnan, jonka hinta oli huimat 4 euroa. Käsittely ei ehkä ihan vastannut odotuksia, vaikka olo on kohtalaisen rento nyt jälkeenpäin. Lähinnä ihmetystä herättivät nivelien napsauttelut, joita hieroja ei onneksi ihan väkivaltaisesti tehnyt. Ja päänahkaa hieroessa tuntui, ettei oikeita pisteitä meinannut löytyä. Reidet oli myös kohtalaisen jumissa eilisen sählyn jäljiltä, joten pientä kipuakin joutui tuntemaan. Onpahan nyt sekin kokeiltu. Ehkä ei samaa uudestaan, mutta voisi niska-hartiahierontaa käydä kokeilemassa, koska hieroja keskittyi nyt lähinnä käsivarsiin ja jalkoihin. Jalkahieronta on kuulemma myös mielenkiintoinen kokemus, ehkä vähän kivulias tosin.

Muutama päivä sitten kävin kokeilemassa myös paikallista parturipalvelua. Suureksi yllätykseksi L'oreal Professionals -salongista löytyi parinkymmenen työntekijän joukosta yksi englantia puhuva, jolle sai toiveita esittää. Aluksi sain huolellisimman hiustenpesun ikinä. Shampoota vaahdotettiin päähän muutama tovi ja samalla sai myös päänahkahierontaa sekä mielenkiintoisena boonuksena korvienpesu. Hiustenpuhdistuksen jälkeen ohjattiin parturituoliin ja englantia puhunut hiustenpesijä selvitti parturimestarille millaista kampausta länsimaalainen toivoi. Parturointi oli sujuvaa ja pienen saksimisen jälkeen tukan pituus oli aika lailla mitä halusin, joten minut ohjattiin uuteen hiusten huuhteluun. Tämän jälkeen parturi kuivaili vielä tukan kutakuinkin samannäköiseksi kuin se oli ennen huuhtelua. Tulos oli tyydyttävä ja 4,5 euron maksu koko paketista oli kohtuullinen.

Halvalla saa siis paljon kaikenlaista, kun vertailee Suomen hintoihin. Kaupasta saa paljon enemmän ruokaa reppuun samalla hinnalla ja etenkin palvelut ovat edullisia, koska työvoima on halpaa. Jossain vaiheessa pitäisikin teettää puku tai kaksi omiin mittoihin, koska niissä joutuu käytännössä maksamaan vain materiaalikustannukset. Halpoja vaatteita ja muuta tavaraa löytyy tavallisista kaupoista, mutta feikkimarkkinoilta saa "merkkituotteita" niin halvalla kuin jaksaa vain tinkiä. Itse asiassa osa siellä myydyistä tuotteista on ilmeisesti ihan oikeilla tehtailla valmistettuja, mutta virallisen työajan ulkopuolella lisätöinä. Myyntipaikat ovat vastaavat kuin ainakin joskus Virossa nähdyt Mustamäen torit. Näistä ostaminen on ehkä hieman arvelluttavaa, mutta pari kertaa on kuitenkin tullut käytyä. Kiinalaiseen tyyliin kuuluu tinkiä kovasti ja myyjät ovat hyvin taitavia nyhtämään rahoja turisteilta. "No joking prices" -kommentit ja pienet kyyneleet kuuluvat kauppiaiden taktiikoihin, mutta siinä vaiheessa on yhtä hyvä kävellä pois ja antaa myyjän juosta perään puolet halvempaa hintaa pyytäen. Sitten voi mennä aina seuraavaan kojuun pyytämään parempaa hintaa, jos tulos ei tyydytyä. Muutamia paitoja ja boksereita on tarttunut mukaan kohtuuhintaan.

Täällä alkaa kesä olemaan ohi ja syksy tuloillaan. Tänään meinasi jo tulla vähän kylmä tuulessa, koska lämpöä oli vain noin 25 astetta korkeimmillaan. 4 viikon aikana on tottunut siihen, että joka päivä on 30 astetta. No, totta puhuakseni, nyt on huomattavasti mukavampi, kun ei tarvitse heti hikoilla ovesta ulos astuttua. Ja välillä kostean helteisessä ilmassa on toivonut pirteää ja raikasta syyssäätä. Enimmäkseen on lämpö kuitenkin tuntunut hyvältä ja tällä hetkellä sää muistuttaa lämmintä Suomen kesää, joten ei valittamista. Viileämpääkin säätä on luvassa viimeistään marraskuun lopulla.

Tänä viikonloppuna on lukujärjestyksessä koulua lauantaina ja sunnuntaina. Ilmeisesti sen vuoksi, että seuraava viikko on maanlaajuinen lomaviikko kansallispäivän kunniaksi. Olen jättänyt välillä etenkin aamupäiviä väliin, kun on ollut tylsempiä aiheita, joten lauantain voi hyvillä mielin olla poissa. Lepopäivän viettäminen on tärkeää ja nyt on hyvä, kun tietää myös, minne mennä kirkkoon. Voi sitten käväistä sunnuntaina vielä näyttäytymässä koulussa ennen lomaa. Alustavia suunnitelmia on ollut lähteä jonnekin reissuun loman ajaksi, mutta vielä ei ole tarkkaan päätetty mitä tehdään. Yhtenä suunnitelmana oli mennä lentokentälle ja ottaa halpa lento jonnekin. Saa nähdä, miten käy.

Kirkkoa ja urheilua

Seikkailu ja uudet kokemukset on mukavia, mutta on myös tärkeää päästä tekemään asioita, jotka pitävät elämän tasapainossa. Ilman liikunnallista ja hengellistä ravintoa ei ole hyvä olla. Onneksi molempiin on täälläkin mahdollisuuksia.

Jo ennen tänne tuloa oltiin saatu selville sählyporukasta, joka koostuu lähinnä ruotsalaisista ja suomalaisista pelaajista. Heti ensimmäisen viikon torstaina suunnistettiin urheiluhallille, josta peliporukka löytyi. Kiinalainen ilmastoimaton urheilusali yhdistettynä tiukkaan peliin ruotsalaisia vastaan saa hien virtaamaan ja parin tunnin jälkeen voi valutella vaatteita kuivaksi. Erittäin hyvää ja hauskaa peliä on päässyt joka viikko pelaamaan ja samalla pääsee tapaamaan muita suomalaisia, jotka ovat asuneet Shanghaissa lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Pelien jälkeen on myös ollut tapana käydä yhdessä ruokailemassa ja koska mukana on joku kiinaa osaava, pääsee maistelemaan uusia ruokalajeja ilman ikäviä yllätyksiä.

Eräältä keskustelufoorumilta löysin ulkomaalaisten lentopallovuoron, johon pääsin tänään ensimmäistä kertaa. Peli ei ollut ihan niin tasokasta kuin olin odottanut, mutta porukka oli todella mukava ja pelissä oli koko ajan hyvä henki. Kuulemma paremmista pelaajista suurin osa ei päässyt tällä kertaa, joten ehkäpä ensi viikolla tulee vielä tiukempaa vääntöä. Mukava oli kuitenkin päästä hakkaamaan palloa ja loistamaan niillä vähäisillä taidoilla mitä löytyy. Pari urheiluvuoroa viikossa auttaa pysymään kunnossa ja tuomaan sopivan määrän adrenaliinia vereen. Ja jos ei se riitä, voi lähteä seikkailemaan polkupyörällä uusille alueille tai vaan käveleskellä reippaasti, koska näillä säillä saa hien pintaan vain menemällä ulos seisoskelemaan.

Ensimmäinen yritys päästä adventtikirkkoon pari viikkoa sitten ei aivan onnistunut kirkkoremontin vuoksi. Nyt olin saanut yhteystiedot eräälle pariskunnalle, Jerrylle ja Kathyalle, jotka ovat mukana englanninkielisessä ryhmässä. Soitin heille perjantaina ja sovittiin, että menen lauantaiaamuna heidän luokseen, josta sitten jatketaan yhdessä kirkkoon. Kuinka ollakaan "sattui" niin, että he asuvat vajaan parin kilometrin päässä ja kirkko, jossa englanninkielinen ryhmä kokoontuu, on vain yhden kilometrin päässä meidän asunnosta. Kiinalainen jumalanpalvelus alkoi yhdeksältä ja sitä ennen paikalliset olivat tulleet raamatuntutkisteluun jo 7.30 lähtien. Jerry tulkkasi minulle saarnan, joka kesti noin tunnin verran ja kiinalaiseen tyyliin samoja asioita kerrattiin moneen kertaan, mutta joka kuitenkin oli täyttä asiaa. Kiinalaiset kirjainmerkit ovat länsimaalaisille vaikeaselkoisia, mutta niissä on kuitenkin hyviä oivalluksia sisällytettynä. Esimerkiksi sana "vanhurskaus", joka voi olla vaikea ymmärtää, koostuu kahdesta kiinalaisesta merkistä, jotka yksinään tarkoittavat "minä" ja "karitsa". Ja kun ne yhdistää niin, että "karitsa" on "minun" yläpuolella, saadaan "vanhurskaus". Eli kun otamme vastaan Jumalan Karitsan, ei näy enää meidän pahuus vaan meistä näkyy vain puhdas karitsa, joka on meidän päällämme. Tätä on vanhurskaus.

Jumalanpalveluksen jälkeen oli sitten englanninkielisen ryhmän raamattutunnin vuoro, jonka vetovastuussa Jerry on. Suurin osa oli nuoria kiinalaisia, jotka haluavat harjoitella englantiaan, mutta mukana oli myös muutama ulkomaalainen lähinnä englanninkielisistä maista. Kirkon jälkeen kävin Jerryn ja Kathyan luona, jossa heidän taloudenhoitajansa oli valmistanut maittavan kiinalaisen lounaan. Iltapäivällä oli vielä erillinen raamatuntutkistelu, jota Kathya veti englanniksi ja eräs nuori myös tulkkaili Kiinaksi. Tämän jälkeen kokoontui vielä nuorten lauluporukka treenailemaan esitystä seuraavaksi viikoksi kirkkoon. Tarkoituksena on, että ryhmä esittäytyy muulle seurakunnalle, koska se on aiemmin kokoontunut kirkossa, joka nykyisellään on remontissa. Pääsin siis samantien mukaan lauluporukkaan ja ensi perjantaina on myös nuorten kokoontuminen.

Lauantai-illaksi olin hankkinut liput yleisurheilun GP-kisoihin ja päällekkäisyyksien vuoksi oli minulle jäänyt pari ylimääräistä lippua. Otin sitten kirkosta mukaan pari kiinalaista kaveria, jotka olivat kiinnostuneita kisoista ja pääsin vähän tutustumaan heihin. Kommunikointi oli välillä hiukan hankalaa, koska varsinkin toinen kavereista puhui heikohkoa ja epäselvää englantia, mutta oli kiva jutella vähän paikallisten kanssa. Ja ruokailukin oli taas helpompaa, kun mukana oli kielitaitoisia, jotka ymmärsivät ruokalistan ja tiesivät varmasti mitä tilasivat.

Kiinalaisten kaverien kanssa Shanghai Stadiumilla

Näin sitä alkaa asettumaan yhä paremmin Kiinaan, kun on löytynyt seurakuntayhteys sekä urheiluporukoita. Tulee oikein kotoisa olo, kun pääsee samanhenkisten ihmisten joukkoon.

Peking - osa 2

Maanantaina määränpäänä oli Kiinan muuri ja olimme saaneet hyvän vinkin meille sopivasta kulkureitistä. Aikaisin aamulla suuntasimme taksilla bussiasemalle, josta yritimme hankkia lippua Kiinan muurille. Meidän määränpäähän Jinshanlingiin ei kuitenkaan voinut lippua ostaa (taas jotain kummallista kiinalaista logiikkaa tai muuten vain ymmärtämättömyyttä), vaan jouduimme ostamaan lipun pääteasemalle Chengdeen asti. Linja-autot kulkivat reilun tunnin välein ja satuimme juuri sopivaan aikaan, koska ehdimme istahtaa bussiin juuri muutaman minuutin ennen lähtöä. Kyseessä piti olla pikavuoron tapainen kyyti, mutta pikainen tuntui olevan hyvin vieras käsite paikallisille. Merkittyjä pysäkkejä ei tietenkään matkan varrella ollut vaan vähää väliä jouduttiin pysähtymään tien laidassa heiluvien kiinalaisten kohdalla. Kyydissä ollut lipunmyyjä huuteli vähää väliä ikkunasta ohikulkeville, jos haluisivat mukaan kyytiin. Lähtiessä meidän lisäksi oli vain yksi matkustaja, mutta loppumatkasta bussi oli jo täynnä pahoinvoivia kiinalaisia. Muovipussit olivat kovaa valuuttaa ja vessatauon aikana tienlaitaan ilmestyi kyyristyneitä kalpeita matkustajia. En tiedä ovatko kiinalaiset jotenkin herkempiä vai oliko syynä makeat Mooncaket, joita tähän aikaan vuodesta syödään, mutta minusta kyyti ilmastoiduissa autossa ei tehnyt yhtään pahaa, vaikka joskus pelkkä ajatus linja-autokyydistä ei tunnu niin mukavalta.

110 kilometriä ja 3,5 tuntia lähdöstä bussi pysähtyi jälleen kerran. Tällä kertaa lipunmyyjä osoitti meille porttia kohti Jinshanlingiä sekä minibussia/pakettiautoa, joka kuljettaisi meitä viimeiset kilometrit muurille. Perille tultiin puolen päivän aikaan auringon porottaessa kuumimmillaan. Taivas oli sinisempi kuin muualla Kiinassa tähän asti ja ympärillä oli puhdasta sekä aitoa luontoa eikä vain kaupungin keskelle kyhättyjä puistoja (jotka tosin ajavat asiansa paremman luonnon puutteessa). Pienen kävelyn jälkeen eteen avautui komea muuri, joka jatkui silmän kantamattomiin ylös ja alas kohti vuoristoista maisemaa. Reittivalinta oli erinomainen, koska matkan varrella oli vaihtelevan tasoista ja näköistä muuria siisteistä restauroiduista osuuksista sortumispisteessä oleviin kohtiin, joille ei ollut turvallista mennä kävelemään. Patikointireitti oli 10,5 kilometriä pitkin muuria, jonka aikana välillä kiivettiin korkeita ja jyrkkiä portaita ja välillä laskeuduttiin jyrkkiä alamäkiä heiluvien kivien varassa. Matkan varrella tuli vastaan vain reilut kymmenkunta turistia sekä lisäksi paikallisia muurinvartijoita ja juomakauppiaita, jotka välillä myivät vettä huikeaan ylihintaan janoisille matkaajille. Muutamien tuntien kävelyn ja tiheiden juoma-/maisemanihastelutaukojen aikana ehti aurinko polttelemaan ihoa ja hiki valumaan, mutta kokemus komeassa vuoristoympäristössä puhtaan luonnon keskellä ilman jatkuvaa ihmisten paljoutta oli erittäin rentouttava ja jopa parempi kuin oli osannut odottaa.

Kävely muurilla edessäpäin

Tiistaiksi oltiin saatu hankittua liput paralympialaisiin aamupäivän yleisurheiluun. Ajankohta oli meille paras mahdollinen, koska areenalla oli kaksi kivenkovaa suomalaisurheilijaa. Kuulantyönnössä saatiin juhlia Markku Niinimäen hopeaa. Päänumerona oli kuitenkin kelauksen 100 metriä ja Leo-Pekka Tähti. Aivan alkuerien maailmanennätysaikaan ei suomalaistähti pystynyt, mutta voitto tuli silti reilulla erolla kanssakilpailijoihin, mikä nostatti pienen suomalaisyleisön tunnelman kattoon. Muutama Suomen lippu näkyi katsomossa, mutta ympärillä oli lähinnä kiinalaisia, jotka ihmettelivät länsimaalaisten riemua. Iloa riitti myös paikallisille, jotka olivat täyttäneet Linnunpesän ääriään myöten täyteen, kun Kiinan joukkue juoksi viestikultaa ME-ajalla. Upeaa oli myös päästä kajauttamaan Maamme-laulu olympia-areenalla, mikä tuntui herättävän ihmetystä ympäröivässä yleisössä. En tiedä oliko syynä pieni epävireisyys laulussa, vai se kuinka antaumuksella lauloin - ehkäpä näiden yhdistelmä. No, muutama kiinalainen sai taas illaksi puheenaiheen riisipöytään.

Olympia-alueella oli muutoin aikamoinen hulina ja paljon oli ihmisiä tullut vielä, kun kisojen toiseksi viimeinen päivä oli menossa. Etenkin kisatuotemyymälä oli täynnä yli-innokkaita asiakkaita ja sinne joutui jopa jonottamaan. Linnunpesä ja muut areenat oli sellaisia kuin ne oli telkkarissakin näyttänyt ja sisältäpäin kansallisstadioni oli sellainen kuin yleisurheiluareenan tulee ollakin. Mukavaa oli kuitenkin päästä näkemään, miltä ne olympialaiset oikeasti näyttää. Ja parasta oli kokea suomalaismenestystä ja nähdä kuinka Suomen lippu nousi kahdesti tankoon aamupäivän aikana.

Linnunpesä

Paluumatkalle saatiin tällä kertää nukkumapaikat, joissa matka sujui edelliskertaa mukavammin ja paremman unen siivittämänä. Sänkyyn tuotu aamiainen oli myös aikamoista luksusta. Ensimmäinen lomamatka Kiinassa oli hyvä kokemus, kuten suurin osa muistakin uusista asioista, joita täällä on nähnyt ja tehnyt.

Peking - osa 1

Takana onnistunut reissu ja 4 upeaa päivää Pekingissä. Arki oli jo alkanut painamaan päälle, joten pieni loma oli paikallaan. Paluulippuja hankkiessa päätettiin, että otetaan vielä yksi päivä omaa lomaa, jotta ehditään tehdä kaikki suunnitellut asiat.

Matka Pekingiin sujui yllättävän hyvin yöjunassa - istumapaikoilla. Kiinalaiset osasivat kerrankin olla hiljaa ja vaunu oli rauhallinen yön yli. Untakin sai yön aikana yllättävän paljon siihen nähden, että mukavaa asentoa oli vaikeaa löytää junanpenkissä. Vaunu oli hyvin vastaava suomalaisten Intercity-junien kanssa, joten selkänoja kallistui vähän, mutta ei se ihan sängystä käynyt. Juna oli täsmällisempi kuin Suomessa ja noin 11 tunnin matkan jälkeen löysimme itsemme Pekingin rautatieasemalta. Taksikuskille annettiin puhelin kouraan ja hostellista tuli ajo-ohjeet määränpäähän.

Peking näytti hyvin puhtaalta sekä huolitellulta kaupungilta ja näkyi, että olympialiasiin oli todella panostettu. Virkavaltaa näkyi lähes jokaisessa nurkkauksessa ja autot noudattivat tiukasti ohjeita ajopäivistä rekisterikilpien mukaan - parillisina päivinä parillisiin loppuvat rekisterinumerot jne. Tunnelma oli kaupungissa muutenkin rauhallisempi kuin hektisessä Shanghaissa ja näkymä oli enemmän perinteisen kiinalainen. Samanlaisia moderneja pilvenpiirtäjiä ei näkynyt ja slummialueet oli tarkasti piilotettu korkein kiviaitauksin, joita peittivät olympiamainokset: "One World, One Dream". Jotenkin tuntui, että kaikki oli kiiltokuvaa, jotka oli turisteja varten valmistettu. Olisi mielenkiintoista käydä kaupungissa toisen kerran olympiahumun laannuttua, jotta näkyisi se todellinen Peking.

Kielletty kaupunki läheiseltä kukkulalta

Pari ensimmäistä päivää meni Pekingin turistinähtävyyksien parissa ihastellen vanhaa kiinalaista arkkitehtuuria sekä puutarhoja. Kielletty kaupunki oli kokonaisuudessaan upea ja valtava rakennelma kaikkine pienine yksityiskohtineen kullatuista lohikäärmeistä käsinmaalattuihin kattoparruihin. "Temple of Heaven" ja sitä ympäröivä puutarha oli myös rauhoittava suurista turistimääristä huolimatta. Kaupungin puistoissa oli illalla elämää yhteislaulun sekä pihapelien muodossa. Kiinalaiset ottivat mielellään turistin mukaan rinkiin pomputtelemaan sulkaista footbagin tapaista pelivälinettä, jonka hallitseminen tuotti aluksi pientä vaikeutta. Kojusta hankittu punatähtinen vihreä Mao-hattu herätti paikallisissa pientä hilpeyttä ja monet kiinalaiset halusivat päästä poseeraamaan hassun turistin vieressä. Osa uskalsi jopa nauraa ääneen huvittavan näyn edessä. Mukava, kun sai tuoda ympärilleen iloista mieltä ja hauskinta oli vain nauraa mukana.

Viimeiset päivät meni sitten Kiinan muurilla ja paralympialaisissa. Mutta niistä lisää toisella kertaa, jolloin myös yritän saada lisättyä kuvia reissusta...

Skootteripyörä on lälläripyörä...

...polkupyörä on polkupyörä. Maanantaina käytiin Teemun kanssa polkupyöräkaupassa. 25 minuutin kävely luentosalille alkoi parin kerran jälkeen jo liikaa rassaamaan, joten päädyttiin paikalliseen liikkumismuotoon. Nyt koulumatka sujuu 10 minuutissa. Ostettiin halvat pyörät tavaratalosta, joiden oikea hinta oli siinä 33 euron luokkaa. Jostain syystä polkupyöräkauppias otti hintatiedot pois ja kassatäti ei löytänyt mistään hintalappua, joten hän joutui painamaan hälytysnappulaa, jolloin joku mies saapui radiopuhelimen kanssa kassalle. Pienen jutustelun jälkeen mies lähti ilmeisesti pyöräosastolle ja siinä sitten seistiin ja ihmeteltiin hetki kassan tukkona. Kohta kassatäti painoi taas nappulaa ja nyt tuli nainen paikalle toisen radiopuhelimen kanssa. Sitten käytiin keskustelua suhisevien radiopuhelimien välityksellä ja he löysivät jonkun hinnan. Olin jo useamman kerran maininnut oikean hinnan selvällä englannin kielellä, mutta lopulta kassaan iskettiin 16 euroa. Ei siinä enää auttanut valittaa, kun kiinan taito on kuitenkin yhtä heikko kuin paikallisten englanti. Kohtuuhintaan tarttui menopeli mukaan ja hyvin on kestänyt ja ajanut asiansa.

Liikenne on kohtalaisen villiä tässä kaupungissa. Autot yleensä noudattavat liikennevaloja, mutta toisin on polkupyörien ja skoottereiden laita. Kaksipyöräiset pujahtavat usein mitä ahtaimmista ja hurjimmista väleistä, vaikka poikkisuuntaan ajaisi autoja vihreän valon läpi. Polkupyöriä ja sähköskoottereita sekä niiden välimuotoja sähköpolkupyöriä on runsaasti liikenteessä ja niillä pääsee sujuvasti liikkumaan paikasta toiseen. Kun menee liikennevirran mukana ja pitää silmät auki joka suuntaan on pyöräily kuitenkin turvallisen oloista. Kävelykin tuntuu joskus olevan vaarallisempaa, kun koskaan ei tiedä mistä suunnasta hiljainen moposkootteri yllättää. Toinen hyvä liikkumismuoto pidemmille matkoille on metro, joka tosin kiiresimpinä aikoina voi olla hiukan ahdas. Verkosto laajenee jatkuvasti ja koska lähin pysäkki on 200 metrin päässä, tulee sillä usein liikuttua. Nyt kuitenkin vähemmän, kun alla on upea Forever -polkupyörä.

Lähtökuopissa odottamassa valon vaihtumista

Kiinalaisia on paljon ja siksi pitää olla myös paljon työpaikkoja. Yksi mielenkiintoisista ammateista on liikenteenohjaaja. Näitä pilliinviheltäjiä seisoo suurissa liikennevalo(!)risteyksissä pysäyttelemässä liikennettä ja näyttämään milloin saa mennä. Ilmeisesti nämä ovat värisokeita ja heikkokuuloisia varten, koska he viheltävät pilliinsä ja viuhtovat aina valojen vaihtuessa. Auktoriteetti ei kuitenkaan tunnu olevan aina kohdallaan, koska usein monet kaksipyöräiset pujahtavat aivan liikenteenohjaajan vierestä, jolloin tämä saattaa vähän viheltää pilliin ja näyttää ettei saisi mennä - yleensä tosin tuloksetta. Pilliinviheltäjiä löytyy myös metroasemilta ja heidän tehtävänään on ilmeisesti vain puhaltaa äänimerkki, kun metro on tulossa tai lähdössä asemalta. Sinänsä hyvä, jos sattuu nukahtamaan muutaman minuutin aikana, jonka joutuu metroa odottamaan. Näiden lisäksi on tietenkin monissa ravintoloissa tai kahviloissa ovenavaajat sekä marketeissa omat työntekijät jokaisessa hyllyvälissä laittamassa tavarat järjestykseen aina kun joku ottaa hyllystä jotain. Onhan se haasteellista työllistää miljardi ihmistä, mutta täällä asiaan on osattu etsiä ratkaisu.

"Menkää yli. Teillä on vihreä valo"

Opiskeluviikko on onneksi loppusuoralla. Vähän on mennyt arkiseksi puurtamiseksi, kun joka päivä on kolmeen asti kiinni opiskeluissa. Luennot menee välillä hiukan yli hilseen, kun teorioita ja johtopäätöksiä vedetään hatusta ilman kummempia perusteluja. Asiaa ei helpota se, että monet kurssilaiset ovat täysin kiinalaiseen lääketieteeseen hurahtaneita ja kyselevät mitä ihmeempiä kysymyksiä välillä. Itse olen hyvin kriittisesti suhtautunut moneen asiaan. Tänään jätin aamupäivän luennon suosiolla väliin, kun väsytti niin paljon aamulla ja tuntui, että ei koko päivää jaksa taas luenolla istua. Ratkaisu oli hyvä, koska aiheissa ei oltu päästy paljoa eteenpäin vaan samojen asioiden ympärillä oli jauhettu koko kolme tuntia. Minä sen sijaan keskityin pieneen turistikierrokseen käytyäni ostamassa liput Formula1-kisoihin. Jaksoi sitten virkeänä kuunnella iltapäivän luennot.

Nyt on enää yksi aamupäivä koulua ja sitten tulee pidennetty viikonloppu, koska maanantaille sattuu "mid-autumn festival". Yöjuna Pekingiin istumapaikoilla tulee olemaan mielenkiintoinen kokemus ja varmasti koko viikonloppureissu kokonaisuudessaan...

Viikonloppu

Ensimmäinen kokonainen viikonloppu Shanghaissa takana ja oli mukava hengähtää vähän ensimmäisen opiskeluviikon jälkeen. Sinänsä opiskelu ei ole kovin rankkaa ollut, mutta pari päivää vapaata teki hyvää ja antoi mahdollisuuden tutustua vähän kaupunkiin.

Lauantaiaamuna yritin löytää tieni adventtikirkkoon, jonka osoitteen olin sähköpostilla saanut. Kirkolle löysin helposti ja metro vei kämpän läheltä kirkon viereen, joka sijaitsi aivan kaupungin keskustassa tärkeimpien nähtävyyksien tuntumassa. Paikan päällä selvisi kuitenkin, että kirkko on remontissa ja toistaiseksi suljettu. Portin pielessä oli myös kyltti remontista, mutta siitä ei selvää ottanut ja ohikulkenut hyvää englantia puhunut kiinalainen ei osannut selittää minulle väliaikaista kokoontumispaikkaa. Ehkäpä jossain vaiheessa syksyä löytyy myös se paikka. Selvittelyt on käynnissä.

Kirkon kulmilla tapasin pari ystävällistä samanikäistä kiinalaista, jotka kertomansa mukaan opiskelivat englantia ja myös puhuivat sitä sujuvasti. Kokematon turisti lähti sitten heidän mukanaan pieneen teetupaan, jossa kiinalainen nainen esitteli ja antoi maistaa erilaisia teelaatuja. Esittely oli mielenkiintoinen ja maistuva sekä jutustelu kiinalaisten kanssa oli myös mukavaa ja opetti uusia asioita ja tapoja Kiinasta. Kun eteen tuotiin lasku, paljastui esittelyn todellinen luonne ja kukkaro myös keveni kohtalaisesti. Omaa tyhmyyttähän se oli lähteä tuollaiseen mukaan, mutta kokemus sinänsä oli hyvä, joskin ylihinnoiteltu. Se oli kuitenkin vain rahaa ja osasin kieltäytyä vielä suurimmista laskuista enkä ostanut mukaan teetä. Ensi kerralla osaa varautua vastaavaan tilanteeseen paremmin. Kaikesta oppii, joskus kantapään kautta.

Teemaistelu. Pienestä huijauksesta huolimatta hauska elämys.

Loppulauantain kiertelin lähinnä kaupungin puistoja, jotka ovat komeita ja mukavan rauhallisia paikkoja kaiken muun vilinän keskellä. Osassa puistoista oli paljon porukkaa, mutta ei samaa liikenteen hulinaa ja melua kuin katujen varsissa. Ihmisten menoa oli mukava ihmetellä ja kameraan kertyi iso kasa kuvia puistoelämästä. Shanghain kirjasto oli myös mielenkiintoinen paikka ja käsiin sattui ulkomaisten kirjojen osastolla "Lonely Planet - Finland". Matkaoppaassa oli esimerkiksi esitelty Joensuun kulinaristiset nautinnot kuten "karjalanpiirakka" tai torin laidalta löytyvät "grillis". Noin 10 kilometrin kävelyn ja 8 tunnin kaupunkiseikkailun jälkeen oli paikallaan istuskella ilta rauhassa kämpillä ja järjestellä vähän valokuvia, joita nyt myös löytyy nettialbumista.

Yksi puistoista, jossa hienot suihkuläheet

Lauantaina en siis päässyt kirkkoon, mutta sunnuntaina hakeuduin sitten kansainväliseen yhteiskristilliseen seurakuntaan, josta olin kuullut. Englanninkielinen jumalanpalvelus järjestetään siellä kahdesti päivässä ja itse olin toisessa sessiossa. Kirkko oli aivan tupaten täynnä ja ylimääräisiä penkkejä jouduttiin tuomaan keskikäytävälle, jotta useat sadat ihmiset mahtuivat istumaan. Ylistysmusiikki oli hienoa ja amerikkalaislähtöinen pastorikin puhui asiaa. Ilmoittauduin "foreign students" -listalle, joten siellä pääsee tapaamaan ikätovereita aikanaan. Oli niin paljon väkeä, ettei vielä päässyt kunnolla tutustumaan ihmisiin, mutta ehtii tässä vielä syksyn mittaan.

Nyt on uusi opiskeluviikko alkanut ja varattu myös junalippu Pekingiin, jonne ensi viikonloppuna suuntaamme. Tarkoituksena käydä linnunpesässä kannustamassa Leo-Pekkaa ja päästä olympiatunnelmaan paralympialaisissa. Vierailu Kiinan muurilla ja muissa tärkeimmissä nähtävyyksissä on myös ohjelmassa. Paljon on täällä nähtävää ja koettavaa. Joka päivälle jotain uutta...

Ensimmäinen opiskeluviikko takana

On ollut kiireinen viikko, kun opiskelut ovat heti olleet täydessä vauhdissa ja päästiin muuttamaan omaan asuntoon. Tunnelmat ovat edelleen hyvät. Asunto on parempi kuin osattiin edes odottaa ja kaikki käytännön asiat ovat järjestyneet hyvin.

Torstaina siis siirryttiin hyvin toimineesta mutta ahtaanlaisesta hostellihuoneesta uuteen kämppään, jonka olin kesän aikana ehtinyt internetistä bongaamaan. Vilkkaan sähköpostivaihdon jälkeen tuleva vuokraemäntämme vaikutti luotettavalta ja varasimme asunnon. Kämppä sijaitsee Hongrun International Garden -nimisessä talonyhtiössä, jossa on upea puutarha keskellä asuinrakennuksia suihkulähteineen ja klubitaloineen, johon ei vielä ole ehditty tutustumaan. Me asutaan 9. kerroksessa, eli mukavasti katutason yläpuolella ja käytössä on noin 140 neliötä: 3 makuuhuonetta, 2 kylpyhuonetta, iso olohuone ja ruokailutila sekä keittiö, joista kaikki on täydellisesti kalustettuja ja varustettu kaikilla mukavuuksilla ilmastoinnista puhtaisiin lakanoihin ja vesiautomaattiin. Olo on kuin hotellissa eläisi ja asunto on todella rauhallinen ja hiljainen, joten kaupungin vilinää pääsee tarvittaessa hyvin karkuun. Matkaa opiskelupaikalle on noin puolen tunnin kävelymatkan verran tai vaihtoehtoisesti pääsee taksilla aamuruuhkassa 15 minuutissa noin euron maksua vastaan. Lähin metrolinja on parin minuutin päässä ja kahdelle muulle metrolinjalle kävelee 10 minuutissa, joten kohtuu nopeasti pääsee melkein minne kaupunginosaan tahansa. Vuokra päätä kohti on vastaava kuin esimerkiksi pikkuyksiö Kuopiossa, joten paljon parempaa ei olisi voinut toivoa.

Näkymä parvekkeelta puutarhaan

Perjantai-iltana pidettiin tutustumisilta ja samalla tuparit meidän kurssilaisille. Noin puolet 30 kurssikaverista tuli paikan päälle ja oli mukava nähdä ja kuulla miten vaihtelevaa porukkaa on akupunktion pariin päätynyt. Noin puolet kurssista on keski-ikäisiä perheenäitejä, jotka ovat miehensä töiden takia asuneet Shanghaissa lyhyemmän tai pidemmän ajan. Joukossa on valmiita lääkäreitä ja jopa lääketieteen professoreja sekä fysioterapeutteja tai muuten vain kiinalaisesta lääketieteestä kiinnostuneita ihmisiä. Suuri osa on Saksasta, mutta myös muista Euroopan maista sekä Amerikoista ja Aasiasta on tullut osallistujia kurssille. Ja myös ikähaitari on hyvin laaja, eli noin 20-60 vuoden välillä, keski-ikä ehkä noin 30-35 vuotta. Taustat ovat siis hyvin erilaisia, mutta kurssi on silti hyvin sulautunut yhteen. Kaikki muut kurssilaiset ovat itse maksaneet kurssin, jonka arvo on noin 2000 euroa, joten meillä kuopiolaisilla on suuri etuoikeus saada kaikki ilmaiseksi.

Ensimmäinen opiskeluviikko koostui siis kiinalaisen lääketieteen teorioista ja päästiin myös aloittamaan akupunktiotaitojen harjoittelu. Aamupäivisin on 3 tunnin paketti alkaen 8.30 ja parin tunnin ruokatauon jälkeen iltapäivällä kahden tunnin jakso, joten puoli neljän aikaan iltapäivällä pääsee vapaalle. Aluksi opeteltiin hyvin tarkkaan neulan kiinnipitäminen ja ihon läpi pistäminen neulatyynyn avulla. Loppuviikosta päästiin jo kokeilemaan kaverin piikittämistä käsivarren akupisteisiin. Jokaisen tekniikkatunnin alussa on kerrattu uudestaan ja uudestaan jokainen vaihe ja opettaja käy kiertämässä ja katsomassa, että kaikki tekevät oikein, joten hyvin perusteellisesti saa tekniikan haltuun. Kertausta on tullut paljon myös teoriatunneilla ja välillä tuntuu, että samoja asioita pyöritellään aivan liikaa. Todennäköisesti jatkossa tullaan edelleen kertamaan asiat moneen kertaan, joten opetustyyli eroaa tältä osalta hyvin paljon Suomessa totutusta. Asiat, joita ollaan käsitelty ovat esimerkiksi olleet Yin ja Yang sekä 5 elementtiä, joiden pohjalle kiinalainen lääketiede hyvin pitkälle perustuu. Logiikka ei tunnu aina pysyvän täysin kasassa ja selitysmallit tuntuvat hyvin oudolta näin länsimaalaista lääketiedettä oppineelle, mutta mielenkiintoista on kuitenkin kuunnella erilaisia tapoja ajatella sairauksia. Tuntuu vain, että osan teorioista saa jättää omaan arvoonsa ja enemmän odottelen sitä, että pääsen harjoittelemaan akupunktiota käytännössä ja näkemään, mitä kiinalainen lääketieteilijä oikeasti tekee.

Jos tuntuu, että välillä kyllästyy kiinalaiseen ruokaan ja haluaa välttää ikäviä yllätyksiä, voi turvautua McDonaldsiin tai muihin länsimaalaisiin ravintoloihin. Näissä osataan usein jo paremmin englantia, mutta sekään ei takaa sitä, että kaikkea saa niin helposti tilattua. "Sundae" ja "Ice-cream" olivat tarjoilijalle täysin vieraita käsitteitä, mutta kun kävi ottamassa valokuvan naapuripöydän annoksesta ja näytti sitä, sai haluamansa jäätelön, jonka nimi kuitin mukaan oli Sundae. Jotenkin tuntuu, että paikalliset ravintolat yrittävät kiusata meitä tahalleen, koska jälleen pöytään tuotiin kylmä kana päineen ja luineen. Tällä kertaa kuitenkin sanakirjan avulla saatiin pyydettyä ruuan lämmittämistä, joten hetken kuluttua kana tuotiin pöytään höyryävänä. Nyt on suosiolla opeteltu sanomaan kiinaksi "paistettu", että saataisiin syötävää ruokaa. No, ehkä yllättäviä ruokalajeja saattaa silti ilmestyä välillä pöytään.

Kylmä kana AKA "Frozen duck"

Onneksi nyt on viikonloppu menossa ja olen päässyt vähän rauhoittumaan ja katselemaan kaupunkia, mutta jatketaan seuraavassa bloggauksessa...

Kurssi alkanut

Pari päivää matkaa takana ja paljon on ehditty näkemään ja kokemaan. Maanantaina alkoi kurssi hyvin virallisella avajaistilaisuudella ja ilmoittautumisella. Saatiin myös omat nuket, josta voi opetella akupunktiopisteitä sekä kiinalaisen lääketieteen perusteos ”Chinese Acupuncture and Moxibustion”. Iltapäivä oli vapaata ja varsinainen opiskelu alkoi vasta nyt tiistaina. Tänään on tullut tutuksi perusteet kiinalaisesta lääketieteestä sekä akupunktiotekniikoista, joista lähdetään enemmän syventymään aiheeseen. Ensimmäisen kuukauden ajan opetellaan perusteorioita ja opetellaan pistotekniikat. Pari viimeistä kuukautta jää sitten käytännön harjoittelulle sekä diagnostiikan ja hoidon taitojen syventämiseen.

Luennoitsijat puhuvat Kiinaa ja piirtelevät kaaviot omilla merkeillään. Pätevä tulkki kääntää puheet englanniksi ja samalla kirjoittaa ydinsanoja taululle. Tulkkaamisen välillä jää siis aikaa kuulleen aiheen pureskelemiseen – tai vaihtoehtoisesti ajatusten harhautumiseen aivan muuhun. Mielenkiinto pysyi ainakin ensimmäisen päivän yllä. Kiinalaisten kulttuuri ja ajatusmalli eroaa paljon länsimaisesta, mutta silti pohjimmiltaan puhutaan kutakuinkin samoista asioista. Pääaiheina oli ”entiteettien” ymmärtäminen eli käytännössä se tarkoitti sitä, että ihminen itsessään on kokonaisuus, jossa eri elinjärjestelmät vaikuttaa toisiinsa. Ihmiseen vaikuttaa myös erilaiset tekijät kuten ympäristö, kulttuuri, ihmissuhteet, unirytmi jne. Kiinalaisen teorian muodostaa kuitenkin vanhat kokemukset, joiden perusteella ihmisessä on 5 eri elinjärjestelmää/elementtiä, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Toinen pääaihe oli kiinalainen käsitys ymmärtää taudit, jotka ovat oireista koostuvia syndroomia, joiden mukaan myös hoitomenetelmät valitaan. Esimerkiksi länsimaissa tunnettu B-hepatiitti on sellaisenaan vieras käsite kiinalaiselle lääketieteelle. Sen sijaan eri taudin vaiheissa B-hepatiitti tunnetaan eri syndroomina vallitsevan oirekuvan mukaan. Logiikka tuntuu suunnilleen toimivan, mutta katsotaan jatkossa, miten tähän pitää oikeasti suhtautua. Ainakin kiinalalainen lääketiede voi avata erilaisia näkökulmia.

Otteita luennon muistiinpanoista

Vapaa iltapäivä käytettiin kaupungin turistialueisiin tutustumiseen. Vastakohta oli hyvin suuri edellispäiväiseen torikujaan verrattuna. Nyt tuli vastaan korkeat lasirakennukset ja marmoriseinät sekä siistit laatoitetut kadut. Joka nurkassa löytyi MacDonalds, Starbucks yms. länsimaalaiset hienoudet. Ihmetteleviä katseita ei tällä kertaa tullut vaan meistä olivat lähinnä kiinnostuneita paikalliset englantia opetelleet myyjät: ”watch, bag, DVDs...”. Samanlaiset kävelykadut löytyy varmasti jokaisesta suurkaupungista ja nyt ainakin tietää missä voi päästä kaupungin kalliimmille ostoksille. Kaupungin läpi virtaavan Huangpu-joen rannassa kulkee suosittu The Bund, josta on näkymät Pudongin puolelle, jossa korkeuksiin kohoavat modernit pilvenpiirtäjät. Matka toiselle puolelle kävi joen ali Sightseeing Tunnelin kautta, jossa oli jänniä vilkkuvia valoja turistien iloksi. Pudong oli jälleen astetta hienompaa aluetta ja komeat autot sekä luksushotellit suihkulähteineen olivat selvästi Shanghain uusrikkaita varten. Pudongista kuljettiin metrolla takaisin hostellin kieppeille ja muutos takaisin maan pinnalle tultua oli jälleen merkittävä. Hienosti pukeutuneet ihmiset ja ökyautot muuttuivat suureen vanhojen mopojen ja polkupyörien ympäröimään ihmisvilinään. Turhaan ei matkaoppaissa sanota, että Shanghaista löytyy jokaiselle jotakin.

Kuuluisin kuva matkaoppaista: näkymä Pudongin puolelle The Bundilta

Ilmasto on ollut Suomen kolean kesän jälkeen mukavan lämmin. Aurinko on paistellut pilviverhon läpi, joka osittain varmaan saastepilveä, mutta iltapäivisin on myös sinistä taivasta näkynyt. Parina iltana on myös muutaman tähden voinut taivaalta nähdä, joten kauhean saasteista ei tällä hetkellä ainakaan ole. Ilma on kosteampaa kuin Suomessa ja tuntunut kuitenkin helpolta hengittää. Ja jos lämpöä alkaa tulemaan liikaa on sisätilat hyvin ilmastoituja.

Ruoka on ollut hyvää ja halpaa, enimmäkseen. Tänään sattui hiukan epämääräisen näköinen kylmä ankka luineen ja nahkoineen ilmestymään pöytään, mutta muuten on syötävää ruokaa saatu tilattua. Välillä tosin eksoottiselta tuntuvia ankanjalkoja löytyy lihapadasta, mutta se ei makunautintoa pilaa. Englantia ei ravintoloissa pahemmin puhuta, joten on jouduttu turvautumaan erilaisiin kikkoihin kuten kuvallisiin ruokalistoihin, naapuripöydän annosten osoittamiseen tai kysymään ravintolasta henkilöä, joka puhuisi edes pari sanaa englantia. Katukeittiöstä sai maittavat annokset kolmelle parilla eurolla ja hiukan hienommassa paikassa usean lajikkeen kokoelman 7 eurolla juomineen. Ulkona syöminen ei siis paljoa kukkaroa kevennä. Puikotkin alkavat jokaisella aterialla pysymään paremmin kädessä.

Mukava paikka tämä Kiina tähän mennessä ja tuntuu vain paranevan joka päivä. Parin päivän kuluttua päästään muuttamaan uuteen kämppään. Käytiin tänään katsomassa pihapiiriä, joka lievästi sanottuna yllätti positiivisesti. Tästä enemmän jatkossa...