Hyvästi Shanghai!

Nyt taitaa matka olla ohi. Istun samassa paikassa mummun olohuoneessa kuin reilu 3 kuukautta sitten juuri ennen lähtöä Helsingistä. Aivan kuin ei olisi välillä ollutkaan missään tai olisi ehkä nähnyt pitkän unen. Toisaalta taas ajatukset on edelleen Kiinassa ja ei täysin ymmärrä, että on takaisin Suomessa. Kolmessa kuukaudessa ehti kuitenkin jollain tapaa kotiutumaan Shanghaihin ja tutustumaan uusiin ystäviin. Ja nyt yhtäkkiä olen pimeässä ja harmaassa kotimaassa. Samalla onnellinen siitä, että pääsee taas näkemään perhettä ja ystäviä.

Viimeisellä viikolla tuli jätettyä jäähyväisiä sekä käytyä vielä muutamassa nähtävyydessä. Meriakvaariossa oli paljon erilaisia kaloja ja muita mereneläviä. Oli upeaa päästä kävelemään vedenalaisessa putkessa, jossa hait, kilpikonnat ja jättiläisrauskut uiskentelivat aivan päällä ja vieressä. Kiinalaisen puiston elämää piti myös päästä vielä ihmettelemään ja katselemaan, kuinka paikalliset nauttivat leppoisasti olostaan. Elämää täynnä olevat puistot kuuluivat ehdottomasti suosikkipaikkoihin Kiinassa. Viimeiset käynnit joen rannassa Bundilla sekä Pudongin puolella piti myös tehdä ja samalla huomasi uusien rakennusten kohonneen silmissä alkuaikoihin nähden. Tuleva EXPO2010 kiihdyttää rakentelua entisestään ja esimakua maailmannäyttelystä sai paikassa, jossa marraskuun ajan esiteltiin Suomen paviljonkia, Kirnua. Näyttelyalueen pienoismallissa törrötti komeasti siniristilippu ja esittelyvideo sekä kuvat Suomesta saivat tuntemaan itsensä ylpeäksi omasta kotimaastaan.

Hainruokana(?)

Ruoka on hyvää ja sitä sai Kiinassa riittävästi ainakin kertyneistä kiloista päätellen. Syömistä tuli harrastettua viimeisinä päivinä muutamassa suosikkipaikassa ja mikä olisi parempi tilanne jättää jäähyväisiä kuin yhteinen ateria. Meidän kurssin senioriopiskelija, hollantilais-norjalainen professori, tarjosi päivällisen koko kurssille hienossa kiinalaisessa ravintolassa, jonka ruuat olivat parhaita matkan aikana. Yliopisto tarjosi myös lounaan päättäjäisten yhteydessä, jonka antimiin kuului paikallisia "herkkuja", kuten munuaista ja mahalaukkua, joihin ei hirveästi tehnyt mieli koskea. Kirkkolounaan kasvispainotteiset ruokalajikkeet houkuttelivat enemmän ja tekivät yhtä hyvää kuten aina. Lähtöä edeltävänä iltana kävin vielä syömässä viimeiset kiinalaiset käsintehdyt nuudelit omassa kantapaikassani. Kokki alkoi samantien vääntämään minun suosikkiannosta ennenkuin ehdin edes istumaan pöytään ja tilaamaan ruokaa.

Opiskeluista ei paljoa jäänyt käteen johtuen osittain huonosta tuurista klinikkasijoittelussa sekä osittain oman aktiivisuuden puutteesta. Kiinalaisen lääketieteen teoriat eivät vakuuttaneet länsimaiseen ajatteluun tottunutta. Joitain hyviä näkemyksiä kiinalaisilla oli, mutta myös paljon ikivanhoja "faktoja", joiden mukaan toimitaan edelleen tuhansien vuosien jälkeen asiaa kyseenalaistamatta. Akupunktiosta on varmasti apua joihinkin vaivoihin, mutta itse en ainakaan tämän kokemuksen perusteella ala sitä laajemmin käyttämään. Hieno kiinalainen todistus löytyy nyt kuitenkin siitä, että olen suorittanut 3 kuukauden johdantokurssin akupunktioon.

Todistus

Jos opiskelusaldo oli vajaa, niin sen sijaan ehti 3 kuukauden aikana tutustumaan kiinalaiseen elämänmenoon ja matkustelemaan vähän ympäri maata. Vielä olisi ollut mukava käydä enemmänkin kiertämässä Kiinan maaseutua alkuperäisemmissä kiinalaisissa ympäristöissä, mutta ehkäpä sitten toisella kertaa. Shanghai oli kuitenkin lähinnä hämmentävää sekoitusta länsimaista ja kiinalaista elämää niin, etteivät paikallisetkaan varmaan täysin tiedä, millä planeetalla asuvat. Ihmisten paljous oli valtavaa ja melun määrä myös sen mukaista, mikä vaikutti kiristävän myös paikallisten hermoja välillä. Toisaalta ihmisvilinä tarkoitti myös elämää ja pienemmillä kaduilla tapahtui koko ajan kaikenlaista sammakkokaupasta shakinpeluuseen. Länsimaalaisena keräsi usein huomion ja paljon uteliaita katseita, mutta kiinalaiseen tyyliin se oli kuitenkin hyväntahtoista. Olo oli muutenkin turvallinen koko ajan eikä kadulla ollut tietoa väkivallasta tai varastelusta tai muusta ikävästä. Joskus tosin näki ihmisiä kadulla keskustelemassa kovaan ääneen, mutta välillä tuntui, että tavallinen jutustelukin kiinaksi kuulosti väittelyltä. Kaikkea ei kiinalaisista ehtinyt ymmärtämään, mutta vähän ehti erilainen kulttuuri matkan aikana aukeamaan.

Viimeisenä päivänä sain tavarat pakattua kasaan ja luovutettua hyvin palvelleen polkupyörän kiinalaiselle ystävälle sekä hyvästeltyä vielä kurssitovereita. Oli hämmentävää tulla viimeistä kertaa metrolla kotiasemalle ja kävellä ihmisvilinässä kaikkien katukojujen ohi kuunnellen niistä kaikuvaa kiinalaista musiikkia. Asunnosta lähtiessä tuntui, että olisi palaamassa pieneltä lomareissulta ja jättämässä hotellin taakseen. Ystävällinen taksikuski lähti ajelemaan kohti lentokenttää aamuauringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. 6 kiloa ylipainoinen matkalaukku meni lentokoneen ruumaan ongelmitta ja samoin turvatarkastuksesta selvisi monta vaatekerrosta päällään ja liian painava reppu selässä. Lentokone nousi kaupungin ympäri kiertäen ja kotitalo sekä tutut tienoot jäivät taakse saastepilveen. Samalla, kun 9 kilometriä alempana vuoristossa kiemurteli Kiinan muuri, pyöri kiinalainen elokuva ruudulla toimien viimeisenä hyvästelynä 3 kuukauden seikkailulle. 再見, 中國! (Näkemiin, Kiina!) Ehkä palaan joku päivä...

Zaijian Shanghai...

Viimeistä viikkoa viedään

Joulukuun ensimmäinen päivä lähestyy eli kohta on jäähyväisten aika Kiinalle. Mukava palata kotiin tuttuun ja turvalliseen sekä rauhalliseen ja hiljaiseen Suomeen. Toisaalta on myös vähän haikeaa, että kolmen kuukauden kulttuurimatka (kuten kurssikaverit kutsuvat meidän suomalaisten täällä oloa rennosta opiskeluasenteesta johtuen) on päättymäisillään. Paluumatkan lähestymisen huomaa myös siitä, että on tullut tehtyä viime hetken käyntejä nähtävyyksiin, joissa ei aikaisemmin ole vain tullut käytyä, mutta joita ei myöskään halua jättää näkemättä. Samoin on tullut käytyä paikoissa, jotka haluaa nähdä vielä viimeisen kerran ennen lähtöä.

Viime viikon ohjelmaan mahtui esimerkiksi Shanghain eläintarha, jossa riitti nähtävää useaksi tunniksi. Eläimien kirjo oli hyvin laaja ulottuen lemmikkieläimistä leijonaan ja kaloista karhuihin. Vetonauloina olivat hellyttävät pandakarhut sekä vauhdikas elefanttishow. Mielenkiintoista oli, että käytännössä löytyi myös kaikki mahdollinen Suomen eläimistöstä lokeista ilvekseen ja karhuun. Ehdottomia kestosuosikkeja olivat apinat, jotka jaksavat aina viihdyttää yleisöä. Kiinalaiset tunnetusti kunnioittavat kaikkia sääntöjä, joten eläinten ruokintoja oli tiheään tahtiin kieltokylteistä huolimatta. Simpanssi levitti parhaimman hymynsä kättään ojentaen ja karhu näytti kuinka makoillaan selällään käpälät ojossa. Kiusaus heitellä eläimille kaikkea hedelmistä sipseihin ja limsapulloihin oli siis vierailijoille vastustamaton. Muuten eläimien olot vaikuttivat jopa yllättävän hyviltä ja tilaa oli useimmilla lajeilla mukavasti. Tosin joukkoon mahtui myös säälittävämpiä tapauksia kuten koiratarha, jossa erirotuisia koiria oli yksin pienissä lasekopeissa ja lemmikkien yksinäisyyden näki sekä kuuli. Kaiken kaikkiaan kuitenkin mukava paikka ja käynnin kruunasi auringonpaiste, josta täällä on viime aikoina saanut paljon nauttia.

Pandan hellyttävä katse

Eilen kävin päiväreissulla alle tunnin junamatkan päässä Suzhoussa, jota myös on kutsuttu Kiinan Venetsiaksi kaupungin läpi virtaavista kanavista johtuen. Suzhou on kuuluisa puutarhoistaan, jotka ovat perinteiseen kiinalaiseen tyyliin rakennettuja. Kaupunki on muutenkin paljon Shanghaita vanhempi ja perinteisempi eikä keskustan alueella pilvenpiirtäjiä näy. Muutamassa tärkeimmässä nähtävyydessä ehti päivän aikana pyörähtämään. Silkkimuseo oli pieni mutta informatiivinen, joten nyt olen nähnyt silkkivaatteiden syntymisen elävistä silkkitoukista lähtien. Buddhatemppeli oli pitkälti samanlainen kuin muuallakin, mutta kiinalaisen pagodan yhdeksänteen kerrokseen kiipeäminen tarjosi hienot näkymät kaupungin yli. Pääohjelmanumerona oli tietenkin puutarhakäynti ja kaupungin suurimmassa puutarhassa riittikin ihailtavaa pitkäksi aikaa. Syksyn väreissä loistavat puut sekä perinteiset kiinalaiset rakennelmat veden ääressä muodostivat upean kokonaisuuden. Suzhoulaisen päivällisen jälkeen ehti ennen paluumatkaa vielä kävelemään värikkäästi valaistujen kanavien varrella. Kiva pikkukaupunki, joka tarjosi tuulahduksen vanhaa Kiinaa.

Puutarhanäkymää

Näiden retkien lisäksi on tullut käväistyä toisen kerran Jinmao Towerissa katselemassa näkymiä kaupungin yli sekä ihastelemassa auringon laskemista kaupungin yllä leijuvaan saastepilveen. Aurinko on paistanut ahkerasti, joten on tullut käveltyä puistoissa sekä muuten vain ympäri kaupunkia. Syksyä on ilmassa ja värit sekä lämpö alkaa muistuttamaan lokakuun alkua Suomessa. Aurinko lämmittää vähän päivällä, mutta muuten on ilmat kylmenneet edelleen. Etenkin öisin ja aamuisin on asunnossa todella kylmä, joten kunnon eristyksiä ja lämmitysjärjestelmiä on ollut ikävä. Ilmastointilaitteen saa välillä puhaltamaan lämmintä ilmaa, mutta ikkunoiden välistä puhaltaa kylmempää tilalle. Joskus on joutunut sisälläkin olemaan hanskat kädessä. Lisäksi kosteus on täällä kotimaata korkeampi, joten kylmyys on välillä hyvin läpitunkevaa.

Syksyn lehti

6 yötä lennon lähtöön, joten pitäisi myös alkaa suunnittelemaan pakkaamista. Mielenkiinnolla odotan, kuinka saan tavarani mahdutettua 20 kilon rajoitukseen. Viemisiä olisi myös mukava vielä ostella ja ottaa mukaan, joten ongelmia saattaa tulla tavaroiden kuljettamisessa. Täytyy varmaan pukea päälle raskaimmat vaatteet ja tavarat, jotta saa kaiken kotiin. Ennen kotimatkaa on kuitenkin vielä päiviä jäljellä, joille varmasti löytyy ohjelmaa.

Kiinalaisia käytöstapoja ja tennistä

Aika menee nopeasti ja kiihtyy vain loppua kohti. Enää vajaa 2 viikkoa jäljellä tätä reissua ja sitten paluu kotimaahan, johon toivottavasti talvi olisi tullut siihen mennessä. Hiihtämään olisi mukava päästä ja lumen tuoma valo olisi tervetullut. Täällä ovat säät olleet suosiolliset ja aurinko on paistanut viimeisen viikon aikana päivittäin. Muutamana päivänä oli jopa 20 asteen lämpöjä päivisin, joten t-paidassakin on välillä tarjennut. Tuuli tosin puhaltaa välillä viileästi, mutta vie samalla saasteet pois taivaalta. Yöt alkaa olemaan kylmiä ja tälle viikolle on lupailtu alle 5 asteen lämpöjä. Kaupasta ostetulle 6 euron arvoiselle takille tulee siis olemaan käyttöä vielä.

Shanghain taivas voi tosiaan olla näin sininen

Nyt on ollut lähes joka illalle jotain ohjelmaa, joten tekemistä on riittänyt. Viime viikolla pelattiin yhtä suurimmista tennisturnauksista, Masters Cupia, Shanghaissa, joten minunkin piti päästä näkemään suosikkipelaajiani. Tarkoituksena oli seurata Federerin ja Roddickin kamppailua, mutta pettymys oli suuri, kun stadionille tultua kuulutettiin, että Roddick on loukkaantumisen takia sivussa ja tilalla on varapelaaja. Kaikesta huolimatta oli mukava päästä näkemään maailman parhaita pelaajia paikan päällä. Kiinalainen tennisyleisö oli mielenkiintoinen kannustushuutoineen: ensimmäisen ottelun aikana kaikuivat "muleeeeei" -huudot paikallisen yrittäessä kannustaa Andy Murrayta. Stadioni oli täynnä ja taukojen aikana aallot kiersivät yli 10000-päisessä yleisössä. Väenpaljouden huomasi myös bussijonossa kotiin palatessa, joka oli useampien satojen metrien pituinen ja kiinalaiseen tyyliin organisointi ei ollut kaikkein tehokkainta. Yksi bussi täytettiin kerrallaan, mutta onneksi huomattiin, että seisomapaikoille haluavat pääsivät jonon ohi, mikä lyhensi odotusta huomattavasti. Tunti seisaaltaan bussikuskin kyydissä, joka välillä katseli ajo-ohjeita paperista, sujui yllättävän jouhevasti.

Viime viikolle mahtui myös uusi Bond-elokuva, joka onneksi oli alkuperäiskielinen ja kiinaksi tekstitetty. Aika paljon toimintaa siinä oli, ei paljoa muuta. Keskiviikkona pääsee ilmaiseksi museoon, joten kävin pyörähtämässä Shanghai Museumissa. Siellä oli paljon vanhoja esineitä. Akrobatiaesitys oli hieno ja etenkin omaperäinen hattunumero jäi mieleen sekä "motorcycling on the inner surface of cylindrical wall" oli upea. Käsiohjelmassa mainittiin myös "balancing act on the forehead", joka tosin oli tainnut tippua ohjelmistosta. Syntymäpäiväjuhlilla syötiin itämaista ruokaa vatsatanssiesitysten lomassa, jonka jälkeen keilarata kutsui. Hallin valokyltissä luki "Boiling" hyvällä chinglishillä, mutta pahemmin ei keittänyt, kun sain myös oman ennätyssarjani aikaiseksi. Urheilemaankin on nyt päässyt kunnolla, kun flunssa on väistynyt ja lentopallovuorokin palannut parin kuukauden tauon jälkeen. Tosin pelaaminen likaisella lattialla, jolla liikkuminen muistutti enemmän luistelua, oli haasteellista- Lisäksi pukuhuoneesta (eli yleisestä huussista) leijuivat tuoksut pelikentälle asti. Toisessa salissa taas kiinalaiset pelasivat sulkapalloa tupakansavussa, koska ulos asti ei tietenkään voi mennä polttamaan.

Sählyssä on vauhtia

Asia, jota ei jää täältä kaipaamaan ja josta kaikki ulkomaiset valittavat, on kiinalaisten käytöstavat. Tupakointia harrastetaan kaikissa mahdollisissa paikoissa sairaalan aulaa myöten eikä kadunvarsille virtsaavat miehet ole myöskään harvinainen näky. Kaikilla tuntuu olevan aina kiire hisseihin ja metroon, jonka vuoksi tönitään joka puolelta vähää väliä. Kuitenkin samat ihmiset, jotka ovat kyynärpäätaktiikalla tunkeneet rullaportaisiin, lähtevät jatkamaan matkaansa maleksien hitaanlaisesti ja samalla seilaillen katua puolelta toiselle. Liikenteessä voi milloin vain ilmestyä auto tai mopo risteyksestä ilman katsomista mihinkään suuntaan, joten jatkuvasti saa olla varuillaan. Ihmiset huutavat toisilleen myös keskellä katua, ja jos mukaan mahtuu tilannetta selvittävä poliisi, on huuto kahta kauheampi. Kiinalaiset tykkäävät muutenkin kaikista äänistä, joten turhat tyyttäilyt liikenteessä tai äänekkäät räkäisyt tai mauttomat maiskutukset ja ryystämiset ruokapöydässä ovat ilmeisesti tapoja ilmaista omaa olemassa oloaan. Toisaalta saattaa olla haasteellista erottautua miljardin ihmisen joukosta ja eläminen jatkuvasti kaikessa kaaoksessa kiristää varmasti ihmisten hermoja. Mutta monta asiaa voisi silti hoitaa tyylikkäämmin - ja samaa mieltä ovat myös jotkut ulkomailla asuneet kiinalaiset, joiden kanssa olen jutellut.

Itsellä ei kuitenkaan ole hermot menneet ainakaan pahemmin, joten eiköhän tässä kestetä vielä viimeisetkin viikot. Paljon on kuitenkin kaikkea mukavaa täällä ja röyhkeän oloisista kiinalaisista löytyy myös välillä lämmin sydän, joka tuntuu monella olevan piilossa. Ystävällinen pyöränkorjaaja tai lähiravintolan nuudelinvääntäjän tervehdys saavat mielen iloiseksi, vaikka aivan eri maailmasta ollaankin eikä toisten kieliä ymmärretä. Ja rennolla asenteella pääsee aina pitkälle - toivottavasti myös läpi viimeisistä tenteistä.

Uimista ja opiskelemattomuutta

Sateiset säät jatkuvat Shanghaissa. Tämäkin päivä on harmaa ja ei innosta lähtemään liikkeelle. Viikonlopun aikana pitäisi sään kuitenkin alkaa selkiytymään ja sateiden väistyä ainakin hetkeksi. Oli tässä yksi päivä välissä, kun aurinko paistoi saastepilvien läpi ja lämmitti jopa niin, että olisi hetken taas kaipaillut shortseja. Nenä vuotaa edelleenkin jaksottain ja olo muutenkin hiukan tukkoinen. Ehkä mahdollisesti flunssan jälkitilaa tai sitten tämmän aiheuttaa kostea säätila, joka tuntuu myös sisätiloissa, sekä matalapaineen maan pinnalle painamat saasteet.

Tukkoisuudesta huolimatta on ollut pakko päästä urheilemaan. Jatkuvat ravintolalounaat ja -päivälliset sekä kiinalaisten runsaasti käyttämät öljymäärät alkavat tuntumaan vyötäröllä sekä liikkunnan aiheuttamia adrenaliiniryöppyjä ja hyvää oloa kaipailee välillä. Valitettavasti lentopallovuoroja ei nyt ole ollut ja sählyjäkin on peruttu kiinalaisten varastamien salivuorojen takia. Paljon on tullut tehtyä kävelyjä eri puolilla kaupunkia, mutta ei se vastaa oikeaa urheilua. Niinpä päätin tällä viikolla kokeilla kiinalaista uimahallia. Eräs meidän kurssilainen on käynyt uimassa ja kysyin häneltä vähän ohjeita käytäntöjen ymmärtämiseksi. Ja hyvä, että kysyin, koska muuten monimutkainen prosessi olisi ollut hankalaa selvittää omin voimin. Ensinnäkin uimahallissa pitää olla tietynlainen varustus eli uimahousujen lisäksi vaaditaan päähän uimalakki, jonka onneksi sai helposti hankittua hallin vieressä olevasta kaupasta. Sieltä olisi saanut myös uimalaseja, mutta ne tuntui liian kalliilta ja asiaa enemmän ajattelematta kuvittelin pärjääväni ilman niitä. Kuvitelma oli väärä ja varovaisuudesta huolimatta suuri kloorimäärä aiheutti silmien turpoamisen, kirvelyn ja vetistelyn loppuillaksi. Nyt olen hankkinut uimalasit.

Klooratut silmät

Sen lisäksi, että omistaa tarvittavat varusteet, piti myös saada terveystodistus, jonka uimahallin ovella istuva täti antoi "medical examinationin" jälkeen. Tutkimuspöydällä oli stetoskooppia ja verenpainemittaria, mutta käytännössä täti nyrkisteli kättään sydämen kohdalla sanoen "bum-bum" ja tämän jälkeen näytti peukaloa ja kyseli "ok?". Vastasin "ok" ja näytin peukaloa takaisin, jonka jälkeen laitoin nimen todistukseen, maksoin 5 yuania ja sain paperin kouraan. Todistus jäi sitten pantiksi tiskille avainta luovutettaessa, joten ilmeisesti siihen tehdään merkintöjä, jos sattuisi vaikka pyörtymään uidessa. Toisaalta ihan hyvä idea ajatellen iäkkäämpiä uimareita. Pienten harhailujen jälkeen löytyi uima-allas, jossa monet kiinalaiset risteilivät. Hallissa on myös hyppyallas, jossa polvenkorkuiset tulevat alas pää edellä 7,5 metristä ja isommat hyppivät ponnahduslaudalta monella voltilla sujvasti veteen. Tulevia olympiavoittajia saattaa hyvinkin olla joukossa. Uiminen oli sitä kuin pitikin, vaikka ajottain joutui väistelemään räpiköiviä kiinalaisia. Toisella kertaa olin vähän aikaisemmin liikkeellä, joten välillä sai uida aivan omalla radallaan. Hyvää on uinnit tehnyt ja olo on jälkeen päin mahtava - vielä parempi olisi saunan kanssa.

Selvisin toisestakin tentistä ja kaikesta laiskuudesta huolimatta sain jopa 80 pistettä sadasta. Yllättävän hyvin siihen nähden, että luentoja on jäänyt väliin ja tenttiin valmistauduin korkeintaan parin tunnin lukemisella. Opiskelumotivaatio on ollut aika heikkoa, koska tietää, että kiinalaisia teorioita ei tule koskaan käyttämään mihinkään. Sairaalalla meidän aamupäivät on edelleenkin koostuneet lähinnä juttelusta kavereiden kanssa ja ajoittaisesta kuppauksesta. Välillä on myös jäänyt aamupäiviä väliin, koska meidän lääkäri on hienoisesti kannustanut tutustumaan kiinalaiseen kulttuuriin, kun vielä ollaan täällä, ja huhujen mukaan hän ei ole kiinnostanut opettamisesta muutenkaan. Siihen nähden, että meidät on pakotettu hänen hoiviinsa, on anti ollut ihan hyvää ja mukavanoloinen lääkäri hän on muuten.

Tiistaina oli aurinkoinen päivä pitkästä aikaa, joten käytin päivän hyväksi kierrelleen kaupungin eri osia. Palasin Kiinan alkuaikojen tunnelmiin hostellin lähitienoisiin, jossa ensimmäisinä päivinä pyörittiin. Meidän käyttämä supermarketti oli suljettu, mutta torikuja oli edelleen paikallaan kaikkine kanoineen ja vihanneksineen. Hökkeliasutusten välissä kulkiessa paikalliset ihmettelivät valkoista naamaa ja tuli aito kiinalainen tunnelma, kun täyteen lastatut polkupyörät huojuivat ohi. Kamera räpsyi vilkkaasti ja suosikkiotoksia löytyy kuva-albumista. Köyhemmän alueen jälkeen kävin vielä kiertelemässä turistien valtaamaa vanhaa kaupunkia, josta hain räätäliltäni mittoihin tehdyn villakangastakin. Tulos oli erinomainen ja kun eräästä kenkäkaupasta löytyi vielä minun jalkaan sopivat mustat kengät on pukusetti kasassa. Illalla siirryin vielä astetta hienommalle alueelle Pudongin puolelle kiiltävään ostoskeskukseen sekä joen varrelle ihastelemaan Bundin valoja ja ohi lipuvia laivoja.

Ankkoja kaupan

Nyt odotellaan uusia kirkkaampia päiviä, jotta voi taas tutustua tutkimattomiin alueisiin. Tekemistä riittää, koska tänään on yliopiston meille järjestämä akrobatiaesitys ja huomisiltana meidän syntymäpäiväjuhlat, johon ainakin keilailua ajateltu ohjelmanumeroksi. Eilen hankin myös liput tenniksen Masters Cup:iin, joten ensi viikolla pääsen näkemään huipputennistä ja toivottavasti Roger Federerin kentällä. Ja sateiden jatkuessa voi vaikka käydä katsomassa uuden Bondin tai käydä nurkan takaa ostamassa dvd:n noin 70 sentin hintaan. Ei käy ainakaan aika pitkäksi.

Synttäriä ja syysflunssaa

Taas kului näköjään yksi vuosi lisää syntymästä. Aika menee todella nopeasti. Neljännesvuosisata kuulostaa jo aika vanhalta. Niin se aika menee nopeasti täällä Shanghaissakin ja tasan 4 viikon kuluttua olen jo takaisin Suomessa. Välillä on päässyt pieni koti-ikävä tulemaan, vaikka hyvin olen viihtynyt ja nähtävää sekä koettavaa riittää. Suomen luonto ja puhtaus sekä meluttomuus on jotain mitä kaipailee - ja ruisleipä tekisi aina hyvää.

Viime viikolla jouduin pitämään pari päivää vapaata, koska kiinalainen syysflunssa pääsi iskemään. Kurkkukipua ja ehkä pientä lämpöilyä sekä muutaman terveemmän päivän jälkeen alkanut valuva nenä näyttää olevan paikallisen viruskannan tuotos. Lämmin juotava ja lepo tuntui kuitenkin olevan paras hoitokeino myös täällä. Nurkan takana oleva Ikea ja ruotsalaisten tarjoama lohiateria toi myös ainakin henkistä helpotusta sairasteluun ja pieneen koti-ikävään. Ruotsalaisten herkkujen ja lämpimän kupillisen ääressä oli myös leppoisaa lueskella akupisteitä sateen ropistessa Shanghain taivaalta. Välillä oli tosin pakko ihmetellä kiinalaisten ruokailutyylejä skandinaavisessa ruokalassa: lusikka-veitsi tai syömäpuikot-haarukka -yhdistelmät tai niiden sekoitukset olivat hyvin omaperäisiä ja vieraita sivistyneen länsimaalaisen silmissä, jonka käsiin haarukka ja veitsi sopi parhaiten. No, kaipa se vain on tärkeintä, että sen ruuan saa jotenkin toimitettua siitä lautaselta ruuansulatuselimistöön - tyylistä tai tyylittömyydestä piittaamatta.

Ikean ruoka syötynä ja vuorossa opiskelu Chinese-Einglish akupunktiokirjan parissa

Isompia syntymäpäiväjuhlia en nyt järjestänyt vanhenemisesta huolimatta. Tosin ensi viikonloppuna olisi ajatuksena pitää jonkinlaiset yhteisjuhlat kurssitovereiden kesken Jaanan kanssa, joka myös täyttää vuosia lähipäivinä. Tehtiin sitten kämppiksien kanssa sunnuntaiekskursio Qibaoon, joka on pieni perinteinen kiinalaislähiö, joka tosin koostui lähinnä uudisrakennuksista turismia silmällä pitäen. Sateinen sää vähän latisti tunnelmaa, mutta ei kuitenkaan estänyt turisteja ja kiinalaisia täyttämästä kapeita kujia. Kujien varsissa oli paljon pieniä kiinalaisia ravintoloita/ruokakojuja, jotka tarjosivat esimerkiksi usean eri sorttisia vartaita pikkukanoista mustekaloihin. Ja sitten oli turistikrääsää, jota löytyy kaikilta kulmilta, joissa matkailijoita esiintyy. Kylän läpi kulki kanava, jonka yli pääsi kivisiltaa pitkin, tai jolla olisi voinut risteillä kiinalaisgondoleilla. Voisi varmaan käväistä uudestaan paremmalla säällä.

Qibaon kanavaa

Kavereiden väsähdettyä jatkoin samaa metrolinjaa vielä kauemmaksi ja suureksi hämmästykseksi metro kulki autioiden peltojen poikki sekä omakotitalolähiöiden ohi. Hämmästys ei loppunut vielä tähän, koska Songjiangin päätepysäkin ympäristö oli hyvin hiljainen ja liikenneruuhkista ei ollut puhettakaan. Jonkinlaisen kiinalaisen hallintopalatsin läheisessä puistossa ei minun lisäksi kulkenut kuin pari ihmistä ja linnunlaulun lisäksi kuului muutamien autojen äänet heikosti. Olin lukenut seudulla olevasta Thames Townista, joka on englantilaistyyliin rakennettu pikkulähiö, jonka piti suunnitelmien mukaan olla pieni omavarainen kylä, jossa on leppoisaa asua. Tämä on kuitenkin jäänyt vain unelmaksi ainakin toistaiseksi lähinnä asuntojen huimien hintojen vuoksi ja niinpä lähiössä asuu vain kourallinen ihmisiä katujen ja kujien ammottaessa tyhjyyttään. Kylässä törmää lähinnä seurueisiin, jotka ottavat hääkuvia kirkon nurkilla, sekä joihinkin uteliaisiin ihmisiin kuten tähän suomalaismatkaajaan. Vaikka tiesin vähän mitä odottaa, oli kokemus edeltäviä vieläkin hämmentävämpi, kun kuljeskelin hiljaisia katuja ja kujia sekä "River Thamesia" pitkin sateen ripotellessa veden pintaan. Muutos aikaisemmista ahtaista kiinalaiskujista autioihin brittikatuihun oli äärimmäinen ja jälkimmäinen kokemus kaikessa rauhallisuudessaan outoudestaan huolimatta jotenkin kotoisa.

Punaisesta puhelinkopista tietää olevansa Englannissa

"Englannista" poistuessani aloin juttelemaan parin kiinalaismiehen kanssa, joista toinen puhui erittäin sujuvaa englantia. Takseja liikkui harvassa, joten ajattelin, että voitaisiin jakaa taksi, jos suunta on sama. Englantia puhuva oli myös matkalla metropysäkille, joten tapaaminen tuli sopivaan aikaan. Selityksenä kielitaidolle oli se, että hän oli vuosi sitten palannut 6 vuoden työvierailulta Saksasta. Oli mukavaa jutella taksi- ja metromatka tämän harvinaisen kielitaitoisen kiinalaisen kanssa, joka kiinan ja englannin lisäksi osasi vielä saksaa ja ranskaa. Oli jännä kuulla, kuinka hän syntyperäisenä shanghailaisena oli Kiinaan palaamisen jälkeen hämmentynyt kaupunkinsa vilinästä ja kaivannut eurooppalaista rauhaa. Sain hiukan pehmeämmän laskun paluussa normaaliin Shanghaihin, kun syntymäpäivän päätteeksi käytiin illallisella turisteille rakennetussa Xintiandissa, jossa on länsimaalaisten täyttämiä hienoja kahviloita ja ravintoloita, ja jonka tunnelma on tästä johtuen ei-kiinalainen. Kokkien pöytään tuomat grillatut lihat sekä useita etu-, keski- ja jälkiruokalajikkeita notkuvat seisovat pöydät täyttivät vatsan tehokkaasti ja toivat mukavalle päivälle tyytyväisen päätöksen.

Hämmentynyt ja uudesta iästä huolimatta onnellinen matkaaja Englannin vierailun jälkeen

Syksyinen Shanghai

Helteet taitaa nyt lopulta olla ohi Shanghaissa. Alkuviikosta eleltiin vielä "takakesää", josta myös paikalliset olivat ihmeissään. Nyt on lämmöt tasoittuneet 20 asteeseen ja sen alle, joten pitkähihaista on pitänyt alkaa käyttämään. Normaalisti syksyn pitäisi olla kuivinta aikaa, mutta nyt on muutamana päivänä sadellut vähän ja ensi viikolla myös sateita luvassa. Yöpakkasia tai ruskaa ei kuitenkaan ole luvassa, vaan suomalaiselle tämä alkaa tuntumaan enemmän normaalilta kesäsäältä. Tajuaa kuitenkin, että syksy taitaa olla koti-Suomessa jo aika pitkällä, koska Ikeassa on jo laaja valikoima joulutuotteita glögistä pikkutonttuihin.

Tänään kävin tutustumassa alueisiin, joissa en aiemmin ole käynyt, Lonely Planetin opastuksella. Puistot, jotka ovat suosikkipaikkojani täällä Kiinassa, yllättivät jälleen kerran monipuolisuudellaan. Mikä olisikaan parempi tapa viettää sunnuntaipäivää kuin mennä puistoon ja laulaa yhteislauluja, tanssia, pelailla korttia, varjonyrkkeillä, lätkiä sulkapalloa, heilutella nunchukoita, venytellä vanhentuvia lihaksia, piirrellä vedellä kiinalaisia merkkejä maahan tai vain istuskella penkillä lammikon rannassa ja ihmetellä ympäröivää menoa. Kaikenlaisia ääniä kuului lintujenlaulusta naisten oopperakiljuntaan ja lasten ilakoinnista vanhojen miesten jutusteluihin. Ei voinut muuta kuin katsella ja ihmetellä sekä yrittää saada tunnelmaa tarttumaan filmille. Muita kävelylenkin alueita oli vanha katu, jota reunusti monet taidegalleriat ja erityyppiset vanhat rakennukset, joista yllättävänä oli kiinalaiseen tyyliin rakennettu kirkko. Toisella alueella oli perinteinen buddhalaistemppeli sekä brittien rakentama edelleen käytössä oleva vankila.

Sunnuntaiaamun tunnelmaa puistossa

Lautta Huangpu-joen yli vei Pudongin puolelle, jossa tuli vastaan modernimmat rakennukset sekä lukuisat rakennustyömaat. Shanghaihin on tulossa maailmannäyttely EXPO2010, joten monia alueita valmistetaan kuntoon sitä varten. Esimerkiksi viime viikonlopun aikana oli koulun ohi kulkevalle kadulle ilmestynyt yllättäen uusi asfaltti. Muutenkin huomaa, että kaupunki muuttuu jatkuvasti ja vanhoja rakennuksia sorretaan, jotta tilalle voisi nousta uutta ja kiiltävämpää. Maailmannäyttelyä varten aletaan myös siivoamaan kaupunkia samaan tyyliin kuin Pekingissäkin oli tehty ennen olympialaisia. Esimerkiksi katumyyjät ajetaan sisätiloihin teitä tukkimasta ja luultavasti enemmänkin tullaan tekemään, jotta kaupunki saadaan täyteen edustuskuntoon suurta tapahtumaa varten.

Vanhat rakennukset puretaan uusien tieltä

Kävin eräänä päivänä jälleen feikkimarketeilla etsimässä vähän lämpimämpää vaatetta. Länsimaalaista yritettiin jälleen huijata älyttömillä hinnoilla ja käsittämättömimmillä selityksillä. Löysin neulepaidan, jonka ajattelin, että voisin ostaa tiettyyn hintaan mitä tahansa myyjät pyytäisivätkään. Toisessa paikassa paitaa ei myyty halvalla, koska se oli "cashmiria" ja toisaalla taas, koska se oli "100% cottonia". Kyse oli kuitenkin aivan samasta tuotteesta, mutta myyjien mukaan muualla on "different quality". Hintapyynnöt myös vaihtelivat hurjasti, joista kaikkein käsittämättömin oli "1200 yuan for somebody, but ONLY 800 for you my friend". Ihan alkuperäiseen hintaani en päässyt, mutta 60 yuanilla (n. 6 euroa) irtosi lopulla "Paul Smith" -puuvillaneule. Monta myyjää jäi taakse huutelemaan omia "parhaita" hintojaan, kun metsästin parasta hintaa. Matkan varrella tuli yllättäen vastaan kiinalainen, joka oli opetellut suomea ja osasi ainakin lukusanat sekä "sata prosenti puvilla". Muutoin sai kuitenkin neuvotella englanniksi sekä välillä yritin tavailla lukusanoja myös kiinaksi, mikä herätti myyjissä pientä hilpeyttä.

Huomenna alkaa taas uusi opiskeluviikko ja torstaina on jälleen tentti tulossa. Tällä kertaa aiheena on meridiaanit ja akupisteet, jossa pitää osata paikallistaa noin 100 eri pistettä eri puolilta kehoa sekä muistaa niiden tärkeimpiä käyttökohteita. Sairaalalla on jonkun verran jäänyt pisteet mieleen, kun on seuraillut hoitoja vierestä, mutta pitää lueskella hiukan omallakin ajalla. Nyt ollaan myös päästy tekemään hiukan enemmän käytäntöä, kun ohjaava lääkäri on laittanut meitä kuppamaan ja poistamaan neuloja sekä käyttämään sähköstimulaattoria ja antanut myös injektoida kiinalaista lääkeseosta lihaksiin. Akupunktioneuloja ei vielä olla pistelty potilaisiin toisin kuin monet kurssitoverit muissa sairaaloissa, mutta kaikki aikanaan. Kiinassa kaikki vain ei aina tapahdu siinä ajassa kuin itse ehkä toivoisi.

Formuloita ja äänestystä

Tentti meni läpi. Itse asiassa kaikki pääsivät läpi, vaikka huhujen mukaan muutama jäi alle virallisen pisterajan. Yllätyksekseni sain 72 pistettä, vaikka vain 60 olisi riittänyt. Eli ensi kerralla voi opiskella vähän vähemmän. Perjantaina oli myös pieni tentti klinikassa, joka kuitenkin oli käytännössä opetustuokio, jossa saatiin porukalla miettiä ja vastailla kysymyksiin suullisesti. Meidän ohjaava lääkäri ei ole paljoa päästänyt kajoamaan potilaisiin - kuppausta ollaan päästy kokeilemaan. Suurimpana syynä siihen, ettei olla saatu vastuuta, on jonkin aikaisemman ulkomaalaisen opiskelijaryhmän töppäilyt. He olivat unohtaneet neulan potilaan päähän ja siitä oli tullut suuret valitukset ja vaateet korvauksista sairaalalle. Toisena perusteena on se, että täkäläiset kiinalaisen lääketieteen opiskelijat opettelevat teorioita 4 vuotta ennenkuin pääsevät klinikkaan ja meillä on vain kuukauden koulutus täkäläiseen lääketieteeseen. Mutta meidän lääkäri on kuitenkin mukava ja järkevänoloinen, koska hänellä on myös tietämystä länsimaalaisesta lääketieteestä, jota hän myös soveltaa hoidoissaan. Hiljalleen saadaan varmasti lisää vastuuta ja aamupäivät sairaalalla on aika leppoisaa jutustelua kavereiden ja lääkärin kanssa.

Eilen oli Shanghain F1-kisa, jossa oli tietenkin pakko käydä. Kovinkaan paljoa en ole nykyään formuloita seuraillut, mutta piti nyt käyttää mahdollisuus, kun kisa oli niin lähellä. Oltiin hankittu halvimmat liput yleisille ruohopaikoille ja ne olivat aivan riittävät. Ruohikolla oli hyvin tilaa makoilla eikä vieressä ollut tuplahintainen katsomo olisi antanut paljoa lisäarvoa. Punainen oli päivän pääväri (suosittu väri tässä maassa) ja Kimi paikallisten suursuosikki. Kilpailussa ei paljoa tapahtunut, kun Hamilton johti kisaa alusta loppuun ja Kimikin joutui sopupelillä päästämään Massan ohi viimeisillä kierroksilla. Vähän jäi kaipaamaan kolaria, ulosajoa tai tiukkoja ohituksia meidän mutkaan, mutta niitä ei tullut. Siinä ne autot vain meni vauhdilla ohi kierros kierrokselta ja päästivät kovia ääniä, kunnes kisa loppui ja lähdettiin kotiin. Bussimatka, joka mennessä oli alle tunnin, kesti yli 2 tuntia takaisin kotiin - ensimmäisen tunnin jälkeen näkyi vielä kilparata ikkunasta. Kaikesta huolimatta oli leppoisa sunnuntaipäivä ja nyt on kerran tullut käytyä katsomassa formuloita livenä. Televisiolaji, sanoisin.

Siellä ne Ferrarit taas menee vaudilla ohi

Viime viikolla oli kunnallisvaalien ennakkoäänestys myös täällä Shanghaissa ja kansalaisvelvollisuus tuli tietenkin täyttää. Samalla pääsi käväisemään Suomen konsulaatissa, jossa otettiin ilolla äänestäjät vastaan. Ja pitihän tämä historiallinen tilanne saada myös filmille talteen. Mainittiin myös siellä käydessä, että meillä oli tulossa syntymäpäiväjuhlat suomalaisella teemalla, joten nyt meidän seiniä komistavat suuret julisteet kesäisellä suomalaisella järvimaisemalla. Viime perjantaina oli Teemun synttärit, johon kuului mm. ainoastaan suomalaista musiikkia, letkajenkkaa sekä Suomi-tietovisa, joka paljasti ulkomaalaisten tietämättömyyden Suomesta. Mutta nyt on onneksi vähän sivistetty kurssikavereita ja tarjoiltu vähän näkymiä, ääniä sekä makuja Suomesta.

Vaaliuurnilla (jälleen yksi mauton kiinalainen poseeraus)

Tänään tulikäytyä paikallisella räätälillä ja tilattua pukusetti sisältäen takin, kaksi paria housuja sekä kauluspaidan. Viikon päästä pitäisi löytyä juuri minun mittoihin sopivat vaatteet käsintehtynä sopivan halpaan hintaan. Innostuin käymään kauppaa myös kävelylenkillä Bundilla leijakauppiaiden kanssa, jotka yrittävät tavalliseen tapaansa törkeästi nyhtää turisteilta rahat. Lopulta kuitenkin setti pikkuleijoja irtosi pikkurahalla ja leijan lennätys oli lähes yhtä hauskaa kuin tinkiminen paikallisten kanssa. Välillä sopivalla mielenalalla katukaupustelijatkin ovat mukavaa seuraa, kun vain jaksaa asennoitua oikein näihin tyrkyttäjiin. Aika moni muukin asia täällä Kiinassa vaatii omanlaista asennetta, jos haluaa pitää mielenterveyden kunnossa ja välttyä suuremmalta ärsyyntymiseltä. Onneksi löytyy rauhallisia paikkoja, kuten oma kämppä ja puistot, joissa pääsee tarvittaessa kaikkea vilinää ja kaaosta karkuun - ainakin siihen asti, kun taas lähtee seuraavaan seikkailuun.

Leija lentää Bundilla