Hyvästi Shanghai!

Nyt taitaa matka olla ohi. Istun samassa paikassa mummun olohuoneessa kuin reilu 3 kuukautta sitten juuri ennen lähtöä Helsingistä. Aivan kuin ei olisi välillä ollutkaan missään tai olisi ehkä nähnyt pitkän unen. Toisaalta taas ajatukset on edelleen Kiinassa ja ei täysin ymmärrä, että on takaisin Suomessa. Kolmessa kuukaudessa ehti kuitenkin jollain tapaa kotiutumaan Shanghaihin ja tutustumaan uusiin ystäviin. Ja nyt yhtäkkiä olen pimeässä ja harmaassa kotimaassa. Samalla onnellinen siitä, että pääsee taas näkemään perhettä ja ystäviä.

Viimeisellä viikolla tuli jätettyä jäähyväisiä sekä käytyä vielä muutamassa nähtävyydessä. Meriakvaariossa oli paljon erilaisia kaloja ja muita mereneläviä. Oli upeaa päästä kävelemään vedenalaisessa putkessa, jossa hait, kilpikonnat ja jättiläisrauskut uiskentelivat aivan päällä ja vieressä. Kiinalaisen puiston elämää piti myös päästä vielä ihmettelemään ja katselemaan, kuinka paikalliset nauttivat leppoisasti olostaan. Elämää täynnä olevat puistot kuuluivat ehdottomasti suosikkipaikkoihin Kiinassa. Viimeiset käynnit joen rannassa Bundilla sekä Pudongin puolella piti myös tehdä ja samalla huomasi uusien rakennusten kohonneen silmissä alkuaikoihin nähden. Tuleva EXPO2010 kiihdyttää rakentelua entisestään ja esimakua maailmannäyttelystä sai paikassa, jossa marraskuun ajan esiteltiin Suomen paviljonkia, Kirnua. Näyttelyalueen pienoismallissa törrötti komeasti siniristilippu ja esittelyvideo sekä kuvat Suomesta saivat tuntemaan itsensä ylpeäksi omasta kotimaastaan.

Hainruokana(?)

Ruoka on hyvää ja sitä sai Kiinassa riittävästi ainakin kertyneistä kiloista päätellen. Syömistä tuli harrastettua viimeisinä päivinä muutamassa suosikkipaikassa ja mikä olisi parempi tilanne jättää jäähyväisiä kuin yhteinen ateria. Meidän kurssin senioriopiskelija, hollantilais-norjalainen professori, tarjosi päivällisen koko kurssille hienossa kiinalaisessa ravintolassa, jonka ruuat olivat parhaita matkan aikana. Yliopisto tarjosi myös lounaan päättäjäisten yhteydessä, jonka antimiin kuului paikallisia "herkkuja", kuten munuaista ja mahalaukkua, joihin ei hirveästi tehnyt mieli koskea. Kirkkolounaan kasvispainotteiset ruokalajikkeet houkuttelivat enemmän ja tekivät yhtä hyvää kuten aina. Lähtöä edeltävänä iltana kävin vielä syömässä viimeiset kiinalaiset käsintehdyt nuudelit omassa kantapaikassani. Kokki alkoi samantien vääntämään minun suosikkiannosta ennenkuin ehdin edes istumaan pöytään ja tilaamaan ruokaa.

Opiskeluista ei paljoa jäänyt käteen johtuen osittain huonosta tuurista klinikkasijoittelussa sekä osittain oman aktiivisuuden puutteesta. Kiinalaisen lääketieteen teoriat eivät vakuuttaneet länsimaiseen ajatteluun tottunutta. Joitain hyviä näkemyksiä kiinalaisilla oli, mutta myös paljon ikivanhoja "faktoja", joiden mukaan toimitaan edelleen tuhansien vuosien jälkeen asiaa kyseenalaistamatta. Akupunktiosta on varmasti apua joihinkin vaivoihin, mutta itse en ainakaan tämän kokemuksen perusteella ala sitä laajemmin käyttämään. Hieno kiinalainen todistus löytyy nyt kuitenkin siitä, että olen suorittanut 3 kuukauden johdantokurssin akupunktioon.

Todistus

Jos opiskelusaldo oli vajaa, niin sen sijaan ehti 3 kuukauden aikana tutustumaan kiinalaiseen elämänmenoon ja matkustelemaan vähän ympäri maata. Vielä olisi ollut mukava käydä enemmänkin kiertämässä Kiinan maaseutua alkuperäisemmissä kiinalaisissa ympäristöissä, mutta ehkäpä sitten toisella kertaa. Shanghai oli kuitenkin lähinnä hämmentävää sekoitusta länsimaista ja kiinalaista elämää niin, etteivät paikallisetkaan varmaan täysin tiedä, millä planeetalla asuvat. Ihmisten paljous oli valtavaa ja melun määrä myös sen mukaista, mikä vaikutti kiristävän myös paikallisten hermoja välillä. Toisaalta ihmisvilinä tarkoitti myös elämää ja pienemmillä kaduilla tapahtui koko ajan kaikenlaista sammakkokaupasta shakinpeluuseen. Länsimaalaisena keräsi usein huomion ja paljon uteliaita katseita, mutta kiinalaiseen tyyliin se oli kuitenkin hyväntahtoista. Olo oli muutenkin turvallinen koko ajan eikä kadulla ollut tietoa väkivallasta tai varastelusta tai muusta ikävästä. Joskus tosin näki ihmisiä kadulla keskustelemassa kovaan ääneen, mutta välillä tuntui, että tavallinen jutustelukin kiinaksi kuulosti väittelyltä. Kaikkea ei kiinalaisista ehtinyt ymmärtämään, mutta vähän ehti erilainen kulttuuri matkan aikana aukeamaan.

Viimeisenä päivänä sain tavarat pakattua kasaan ja luovutettua hyvin palvelleen polkupyörän kiinalaiselle ystävälle sekä hyvästeltyä vielä kurssitovereita. Oli hämmentävää tulla viimeistä kertaa metrolla kotiasemalle ja kävellä ihmisvilinässä kaikkien katukojujen ohi kuunnellen niistä kaikuvaa kiinalaista musiikkia. Asunnosta lähtiessä tuntui, että olisi palaamassa pieneltä lomareissulta ja jättämässä hotellin taakseen. Ystävällinen taksikuski lähti ajelemaan kohti lentokenttää aamuauringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. 6 kiloa ylipainoinen matkalaukku meni lentokoneen ruumaan ongelmitta ja samoin turvatarkastuksesta selvisi monta vaatekerrosta päällään ja liian painava reppu selässä. Lentokone nousi kaupungin ympäri kiertäen ja kotitalo sekä tutut tienoot jäivät taakse saastepilveen. Samalla, kun 9 kilometriä alempana vuoristossa kiemurteli Kiinan muuri, pyöri kiinalainen elokuva ruudulla toimien viimeisenä hyvästelynä 3 kuukauden seikkailulle. 再見, 中國! (Näkemiin, Kiina!) Ehkä palaan joku päivä...

Zaijian Shanghai...