Uimista ja opiskelemattomuutta

Sateiset säät jatkuvat Shanghaissa. Tämäkin päivä on harmaa ja ei innosta lähtemään liikkeelle. Viikonlopun aikana pitäisi sään kuitenkin alkaa selkiytymään ja sateiden väistyä ainakin hetkeksi. Oli tässä yksi päivä välissä, kun aurinko paistoi saastepilvien läpi ja lämmitti jopa niin, että olisi hetken taas kaipaillut shortseja. Nenä vuotaa edelleenkin jaksottain ja olo muutenkin hiukan tukkoinen. Ehkä mahdollisesti flunssan jälkitilaa tai sitten tämmän aiheuttaa kostea säätila, joka tuntuu myös sisätiloissa, sekä matalapaineen maan pinnalle painamat saasteet.

Tukkoisuudesta huolimatta on ollut pakko päästä urheilemaan. Jatkuvat ravintolalounaat ja -päivälliset sekä kiinalaisten runsaasti käyttämät öljymäärät alkavat tuntumaan vyötäröllä sekä liikkunnan aiheuttamia adrenaliiniryöppyjä ja hyvää oloa kaipailee välillä. Valitettavasti lentopallovuoroja ei nyt ole ollut ja sählyjäkin on peruttu kiinalaisten varastamien salivuorojen takia. Paljon on tullut tehtyä kävelyjä eri puolilla kaupunkia, mutta ei se vastaa oikeaa urheilua. Niinpä päätin tällä viikolla kokeilla kiinalaista uimahallia. Eräs meidän kurssilainen on käynyt uimassa ja kysyin häneltä vähän ohjeita käytäntöjen ymmärtämiseksi. Ja hyvä, että kysyin, koska muuten monimutkainen prosessi olisi ollut hankalaa selvittää omin voimin. Ensinnäkin uimahallissa pitää olla tietynlainen varustus eli uimahousujen lisäksi vaaditaan päähän uimalakki, jonka onneksi sai helposti hankittua hallin vieressä olevasta kaupasta. Sieltä olisi saanut myös uimalaseja, mutta ne tuntui liian kalliilta ja asiaa enemmän ajattelematta kuvittelin pärjääväni ilman niitä. Kuvitelma oli väärä ja varovaisuudesta huolimatta suuri kloorimäärä aiheutti silmien turpoamisen, kirvelyn ja vetistelyn loppuillaksi. Nyt olen hankkinut uimalasit.

Klooratut silmät

Sen lisäksi, että omistaa tarvittavat varusteet, piti myös saada terveystodistus, jonka uimahallin ovella istuva täti antoi "medical examinationin" jälkeen. Tutkimuspöydällä oli stetoskooppia ja verenpainemittaria, mutta käytännössä täti nyrkisteli kättään sydämen kohdalla sanoen "bum-bum" ja tämän jälkeen näytti peukaloa ja kyseli "ok?". Vastasin "ok" ja näytin peukaloa takaisin, jonka jälkeen laitoin nimen todistukseen, maksoin 5 yuania ja sain paperin kouraan. Todistus jäi sitten pantiksi tiskille avainta luovutettaessa, joten ilmeisesti siihen tehdään merkintöjä, jos sattuisi vaikka pyörtymään uidessa. Toisaalta ihan hyvä idea ajatellen iäkkäämpiä uimareita. Pienten harhailujen jälkeen löytyi uima-allas, jossa monet kiinalaiset risteilivät. Hallissa on myös hyppyallas, jossa polvenkorkuiset tulevat alas pää edellä 7,5 metristä ja isommat hyppivät ponnahduslaudalta monella voltilla sujvasti veteen. Tulevia olympiavoittajia saattaa hyvinkin olla joukossa. Uiminen oli sitä kuin pitikin, vaikka ajottain joutui väistelemään räpiköiviä kiinalaisia. Toisella kertaa olin vähän aikaisemmin liikkeellä, joten välillä sai uida aivan omalla radallaan. Hyvää on uinnit tehnyt ja olo on jälkeen päin mahtava - vielä parempi olisi saunan kanssa.

Selvisin toisestakin tentistä ja kaikesta laiskuudesta huolimatta sain jopa 80 pistettä sadasta. Yllättävän hyvin siihen nähden, että luentoja on jäänyt väliin ja tenttiin valmistauduin korkeintaan parin tunnin lukemisella. Opiskelumotivaatio on ollut aika heikkoa, koska tietää, että kiinalaisia teorioita ei tule koskaan käyttämään mihinkään. Sairaalalla meidän aamupäivät on edelleenkin koostuneet lähinnä juttelusta kavereiden kanssa ja ajoittaisesta kuppauksesta. Välillä on myös jäänyt aamupäiviä väliin, koska meidän lääkäri on hienoisesti kannustanut tutustumaan kiinalaiseen kulttuuriin, kun vielä ollaan täällä, ja huhujen mukaan hän ei ole kiinnostanut opettamisesta muutenkaan. Siihen nähden, että meidät on pakotettu hänen hoiviinsa, on anti ollut ihan hyvää ja mukavanoloinen lääkäri hän on muuten.

Tiistaina oli aurinkoinen päivä pitkästä aikaa, joten käytin päivän hyväksi kierrelleen kaupungin eri osia. Palasin Kiinan alkuaikojen tunnelmiin hostellin lähitienoisiin, jossa ensimmäisinä päivinä pyörittiin. Meidän käyttämä supermarketti oli suljettu, mutta torikuja oli edelleen paikallaan kaikkine kanoineen ja vihanneksineen. Hökkeliasutusten välissä kulkiessa paikalliset ihmettelivät valkoista naamaa ja tuli aito kiinalainen tunnelma, kun täyteen lastatut polkupyörät huojuivat ohi. Kamera räpsyi vilkkaasti ja suosikkiotoksia löytyy kuva-albumista. Köyhemmän alueen jälkeen kävin vielä kiertelemässä turistien valtaamaa vanhaa kaupunkia, josta hain räätäliltäni mittoihin tehdyn villakangastakin. Tulos oli erinomainen ja kun eräästä kenkäkaupasta löytyi vielä minun jalkaan sopivat mustat kengät on pukusetti kasassa. Illalla siirryin vielä astetta hienommalle alueelle Pudongin puolelle kiiltävään ostoskeskukseen sekä joen varrelle ihastelemaan Bundin valoja ja ohi lipuvia laivoja.

Ankkoja kaupan

Nyt odotellaan uusia kirkkaampia päiviä, jotta voi taas tutustua tutkimattomiin alueisiin. Tekemistä riittää, koska tänään on yliopiston meille järjestämä akrobatiaesitys ja huomisiltana meidän syntymäpäiväjuhlat, johon ainakin keilailua ajateltu ohjelmanumeroksi. Eilen hankin myös liput tenniksen Masters Cup:iin, joten ensi viikolla pääsen näkemään huipputennistä ja toivottavasti Roger Federerin kentällä. Ja sateiden jatkuessa voi vaikka käydä katsomassa uuden Bondin tai käydä nurkan takaa ostamassa dvd:n noin 70 sentin hintaan. Ei käy ainakaan aika pitkäksi.