Peking - osa 2

Maanantaina määränpäänä oli Kiinan muuri ja olimme saaneet hyvän vinkin meille sopivasta kulkureitistä. Aikaisin aamulla suuntasimme taksilla bussiasemalle, josta yritimme hankkia lippua Kiinan muurille. Meidän määränpäähän Jinshanlingiin ei kuitenkaan voinut lippua ostaa (taas jotain kummallista kiinalaista logiikkaa tai muuten vain ymmärtämättömyyttä), vaan jouduimme ostamaan lipun pääteasemalle Chengdeen asti. Linja-autot kulkivat reilun tunnin välein ja satuimme juuri sopivaan aikaan, koska ehdimme istahtaa bussiin juuri muutaman minuutin ennen lähtöä. Kyseessä piti olla pikavuoron tapainen kyyti, mutta pikainen tuntui olevan hyvin vieras käsite paikallisille. Merkittyjä pysäkkejä ei tietenkään matkan varrella ollut vaan vähää väliä jouduttiin pysähtymään tien laidassa heiluvien kiinalaisten kohdalla. Kyydissä ollut lipunmyyjä huuteli vähää väliä ikkunasta ohikulkeville, jos haluisivat mukaan kyytiin. Lähtiessä meidän lisäksi oli vain yksi matkustaja, mutta loppumatkasta bussi oli jo täynnä pahoinvoivia kiinalaisia. Muovipussit olivat kovaa valuuttaa ja vessatauon aikana tienlaitaan ilmestyi kyyristyneitä kalpeita matkustajia. En tiedä ovatko kiinalaiset jotenkin herkempiä vai oliko syynä makeat Mooncaket, joita tähän aikaan vuodesta syödään, mutta minusta kyyti ilmastoiduissa autossa ei tehnyt yhtään pahaa, vaikka joskus pelkkä ajatus linja-autokyydistä ei tunnu niin mukavalta.

110 kilometriä ja 3,5 tuntia lähdöstä bussi pysähtyi jälleen kerran. Tällä kertaa lipunmyyjä osoitti meille porttia kohti Jinshanlingiä sekä minibussia/pakettiautoa, joka kuljettaisi meitä viimeiset kilometrit muurille. Perille tultiin puolen päivän aikaan auringon porottaessa kuumimmillaan. Taivas oli sinisempi kuin muualla Kiinassa tähän asti ja ympärillä oli puhdasta sekä aitoa luontoa eikä vain kaupungin keskelle kyhättyjä puistoja (jotka tosin ajavat asiansa paremman luonnon puutteessa). Pienen kävelyn jälkeen eteen avautui komea muuri, joka jatkui silmän kantamattomiin ylös ja alas kohti vuoristoista maisemaa. Reittivalinta oli erinomainen, koska matkan varrella oli vaihtelevan tasoista ja näköistä muuria siisteistä restauroiduista osuuksista sortumispisteessä oleviin kohtiin, joille ei ollut turvallista mennä kävelemään. Patikointireitti oli 10,5 kilometriä pitkin muuria, jonka aikana välillä kiivettiin korkeita ja jyrkkiä portaita ja välillä laskeuduttiin jyrkkiä alamäkiä heiluvien kivien varassa. Matkan varrella tuli vastaan vain reilut kymmenkunta turistia sekä lisäksi paikallisia muurinvartijoita ja juomakauppiaita, jotka välillä myivät vettä huikeaan ylihintaan janoisille matkaajille. Muutamien tuntien kävelyn ja tiheiden juoma-/maisemanihastelutaukojen aikana ehti aurinko polttelemaan ihoa ja hiki valumaan, mutta kokemus komeassa vuoristoympäristössä puhtaan luonnon keskellä ilman jatkuvaa ihmisten paljoutta oli erittäin rentouttava ja jopa parempi kuin oli osannut odottaa.

Kävely muurilla edessäpäin

Tiistaiksi oltiin saatu hankittua liput paralympialaisiin aamupäivän yleisurheiluun. Ajankohta oli meille paras mahdollinen, koska areenalla oli kaksi kivenkovaa suomalaisurheilijaa. Kuulantyönnössä saatiin juhlia Markku Niinimäen hopeaa. Päänumerona oli kuitenkin kelauksen 100 metriä ja Leo-Pekka Tähti. Aivan alkuerien maailmanennätysaikaan ei suomalaistähti pystynyt, mutta voitto tuli silti reilulla erolla kanssakilpailijoihin, mikä nostatti pienen suomalaisyleisön tunnelman kattoon. Muutama Suomen lippu näkyi katsomossa, mutta ympärillä oli lähinnä kiinalaisia, jotka ihmettelivät länsimaalaisten riemua. Iloa riitti myös paikallisille, jotka olivat täyttäneet Linnunpesän ääriään myöten täyteen, kun Kiinan joukkue juoksi viestikultaa ME-ajalla. Upeaa oli myös päästä kajauttamaan Maamme-laulu olympia-areenalla, mikä tuntui herättävän ihmetystä ympäröivässä yleisössä. En tiedä oliko syynä pieni epävireisyys laulussa, vai se kuinka antaumuksella lauloin - ehkäpä näiden yhdistelmä. No, muutama kiinalainen sai taas illaksi puheenaiheen riisipöytään.

Olympia-alueella oli muutoin aikamoinen hulina ja paljon oli ihmisiä tullut vielä, kun kisojen toiseksi viimeinen päivä oli menossa. Etenkin kisatuotemyymälä oli täynnä yli-innokkaita asiakkaita ja sinne joutui jopa jonottamaan. Linnunpesä ja muut areenat oli sellaisia kuin ne oli telkkarissakin näyttänyt ja sisältäpäin kansallisstadioni oli sellainen kuin yleisurheiluareenan tulee ollakin. Mukavaa oli kuitenkin päästä näkemään, miltä ne olympialaiset oikeasti näyttää. Ja parasta oli kokea suomalaismenestystä ja nähdä kuinka Suomen lippu nousi kahdesti tankoon aamupäivän aikana.

Linnunpesä

Paluumatkalle saatiin tällä kertää nukkumapaikat, joissa matka sujui edelliskertaa mukavammin ja paremman unen siivittämänä. Sänkyyn tuotu aamiainen oli myös aikamoista luksusta. Ensimmäinen lomamatka Kiinassa oli hyvä kokemus, kuten suurin osa muistakin uusista asioista, joita täällä on nähnyt ja tehnyt.