Kiinalaisia käytöstapoja ja tennistä

Aika menee nopeasti ja kiihtyy vain loppua kohti. Enää vajaa 2 viikkoa jäljellä tätä reissua ja sitten paluu kotimaahan, johon toivottavasti talvi olisi tullut siihen mennessä. Hiihtämään olisi mukava päästä ja lumen tuoma valo olisi tervetullut. Täällä ovat säät olleet suosiolliset ja aurinko on paistanut viimeisen viikon aikana päivittäin. Muutamana päivänä oli jopa 20 asteen lämpöjä päivisin, joten t-paidassakin on välillä tarjennut. Tuuli tosin puhaltaa välillä viileästi, mutta vie samalla saasteet pois taivaalta. Yöt alkaa olemaan kylmiä ja tälle viikolle on lupailtu alle 5 asteen lämpöjä. Kaupasta ostetulle 6 euron arvoiselle takille tulee siis olemaan käyttöä vielä.

Shanghain taivas voi tosiaan olla näin sininen

Nyt on ollut lähes joka illalle jotain ohjelmaa, joten tekemistä on riittänyt. Viime viikolla pelattiin yhtä suurimmista tennisturnauksista, Masters Cupia, Shanghaissa, joten minunkin piti päästä näkemään suosikkipelaajiani. Tarkoituksena oli seurata Federerin ja Roddickin kamppailua, mutta pettymys oli suuri, kun stadionille tultua kuulutettiin, että Roddick on loukkaantumisen takia sivussa ja tilalla on varapelaaja. Kaikesta huolimatta oli mukava päästä näkemään maailman parhaita pelaajia paikan päällä. Kiinalainen tennisyleisö oli mielenkiintoinen kannustushuutoineen: ensimmäisen ottelun aikana kaikuivat "muleeeeei" -huudot paikallisen yrittäessä kannustaa Andy Murrayta. Stadioni oli täynnä ja taukojen aikana aallot kiersivät yli 10000-päisessä yleisössä. Väenpaljouden huomasi myös bussijonossa kotiin palatessa, joka oli useampien satojen metrien pituinen ja kiinalaiseen tyyliin organisointi ei ollut kaikkein tehokkainta. Yksi bussi täytettiin kerrallaan, mutta onneksi huomattiin, että seisomapaikoille haluavat pääsivät jonon ohi, mikä lyhensi odotusta huomattavasti. Tunti seisaaltaan bussikuskin kyydissä, joka välillä katseli ajo-ohjeita paperista, sujui yllättävän jouhevasti.

Viime viikolle mahtui myös uusi Bond-elokuva, joka onneksi oli alkuperäiskielinen ja kiinaksi tekstitetty. Aika paljon toimintaa siinä oli, ei paljoa muuta. Keskiviikkona pääsee ilmaiseksi museoon, joten kävin pyörähtämässä Shanghai Museumissa. Siellä oli paljon vanhoja esineitä. Akrobatiaesitys oli hieno ja etenkin omaperäinen hattunumero jäi mieleen sekä "motorcycling on the inner surface of cylindrical wall" oli upea. Käsiohjelmassa mainittiin myös "balancing act on the forehead", joka tosin oli tainnut tippua ohjelmistosta. Syntymäpäiväjuhlilla syötiin itämaista ruokaa vatsatanssiesitysten lomassa, jonka jälkeen keilarata kutsui. Hallin valokyltissä luki "Boiling" hyvällä chinglishillä, mutta pahemmin ei keittänyt, kun sain myös oman ennätyssarjani aikaiseksi. Urheilemaankin on nyt päässyt kunnolla, kun flunssa on väistynyt ja lentopallovuorokin palannut parin kuukauden tauon jälkeen. Tosin pelaaminen likaisella lattialla, jolla liikkuminen muistutti enemmän luistelua, oli haasteellista- Lisäksi pukuhuoneesta (eli yleisestä huussista) leijuivat tuoksut pelikentälle asti. Toisessa salissa taas kiinalaiset pelasivat sulkapalloa tupakansavussa, koska ulos asti ei tietenkään voi mennä polttamaan.

Sählyssä on vauhtia

Asia, jota ei jää täältä kaipaamaan ja josta kaikki ulkomaiset valittavat, on kiinalaisten käytöstavat. Tupakointia harrastetaan kaikissa mahdollisissa paikoissa sairaalan aulaa myöten eikä kadunvarsille virtsaavat miehet ole myöskään harvinainen näky. Kaikilla tuntuu olevan aina kiire hisseihin ja metroon, jonka vuoksi tönitään joka puolelta vähää väliä. Kuitenkin samat ihmiset, jotka ovat kyynärpäätaktiikalla tunkeneet rullaportaisiin, lähtevät jatkamaan matkaansa maleksien hitaanlaisesti ja samalla seilaillen katua puolelta toiselle. Liikenteessä voi milloin vain ilmestyä auto tai mopo risteyksestä ilman katsomista mihinkään suuntaan, joten jatkuvasti saa olla varuillaan. Ihmiset huutavat toisilleen myös keskellä katua, ja jos mukaan mahtuu tilannetta selvittävä poliisi, on huuto kahta kauheampi. Kiinalaiset tykkäävät muutenkin kaikista äänistä, joten turhat tyyttäilyt liikenteessä tai äänekkäät räkäisyt tai mauttomat maiskutukset ja ryystämiset ruokapöydässä ovat ilmeisesti tapoja ilmaista omaa olemassa oloaan. Toisaalta saattaa olla haasteellista erottautua miljardin ihmisen joukosta ja eläminen jatkuvasti kaikessa kaaoksessa kiristää varmasti ihmisten hermoja. Mutta monta asiaa voisi silti hoitaa tyylikkäämmin - ja samaa mieltä ovat myös jotkut ulkomailla asuneet kiinalaiset, joiden kanssa olen jutellut.

Itsellä ei kuitenkaan ole hermot menneet ainakaan pahemmin, joten eiköhän tässä kestetä vielä viimeisetkin viikot. Paljon on kuitenkin kaikkea mukavaa täällä ja röyhkeän oloisista kiinalaisista löytyy myös välillä lämmin sydän, joka tuntuu monella olevan piilossa. Ystävällinen pyöränkorjaaja tai lähiravintolan nuudelinvääntäjän tervehdys saavat mielen iloiseksi, vaikka aivan eri maailmasta ollaankin eikä toisten kieliä ymmärretä. Ja rennolla asenteella pääsee aina pitkälle - toivottavasti myös läpi viimeisistä tenteistä.

Uimista ja opiskelemattomuutta

Sateiset säät jatkuvat Shanghaissa. Tämäkin päivä on harmaa ja ei innosta lähtemään liikkeelle. Viikonlopun aikana pitäisi sään kuitenkin alkaa selkiytymään ja sateiden väistyä ainakin hetkeksi. Oli tässä yksi päivä välissä, kun aurinko paistoi saastepilvien läpi ja lämmitti jopa niin, että olisi hetken taas kaipaillut shortseja. Nenä vuotaa edelleenkin jaksottain ja olo muutenkin hiukan tukkoinen. Ehkä mahdollisesti flunssan jälkitilaa tai sitten tämmän aiheuttaa kostea säätila, joka tuntuu myös sisätiloissa, sekä matalapaineen maan pinnalle painamat saasteet.

Tukkoisuudesta huolimatta on ollut pakko päästä urheilemaan. Jatkuvat ravintolalounaat ja -päivälliset sekä kiinalaisten runsaasti käyttämät öljymäärät alkavat tuntumaan vyötäröllä sekä liikkunnan aiheuttamia adrenaliiniryöppyjä ja hyvää oloa kaipailee välillä. Valitettavasti lentopallovuoroja ei nyt ole ollut ja sählyjäkin on peruttu kiinalaisten varastamien salivuorojen takia. Paljon on tullut tehtyä kävelyjä eri puolilla kaupunkia, mutta ei se vastaa oikeaa urheilua. Niinpä päätin tällä viikolla kokeilla kiinalaista uimahallia. Eräs meidän kurssilainen on käynyt uimassa ja kysyin häneltä vähän ohjeita käytäntöjen ymmärtämiseksi. Ja hyvä, että kysyin, koska muuten monimutkainen prosessi olisi ollut hankalaa selvittää omin voimin. Ensinnäkin uimahallissa pitää olla tietynlainen varustus eli uimahousujen lisäksi vaaditaan päähän uimalakki, jonka onneksi sai helposti hankittua hallin vieressä olevasta kaupasta. Sieltä olisi saanut myös uimalaseja, mutta ne tuntui liian kalliilta ja asiaa enemmän ajattelematta kuvittelin pärjääväni ilman niitä. Kuvitelma oli väärä ja varovaisuudesta huolimatta suuri kloorimäärä aiheutti silmien turpoamisen, kirvelyn ja vetistelyn loppuillaksi. Nyt olen hankkinut uimalasit.

Klooratut silmät

Sen lisäksi, että omistaa tarvittavat varusteet, piti myös saada terveystodistus, jonka uimahallin ovella istuva täti antoi "medical examinationin" jälkeen. Tutkimuspöydällä oli stetoskooppia ja verenpainemittaria, mutta käytännössä täti nyrkisteli kättään sydämen kohdalla sanoen "bum-bum" ja tämän jälkeen näytti peukaloa ja kyseli "ok?". Vastasin "ok" ja näytin peukaloa takaisin, jonka jälkeen laitoin nimen todistukseen, maksoin 5 yuania ja sain paperin kouraan. Todistus jäi sitten pantiksi tiskille avainta luovutettaessa, joten ilmeisesti siihen tehdään merkintöjä, jos sattuisi vaikka pyörtymään uidessa. Toisaalta ihan hyvä idea ajatellen iäkkäämpiä uimareita. Pienten harhailujen jälkeen löytyi uima-allas, jossa monet kiinalaiset risteilivät. Hallissa on myös hyppyallas, jossa polvenkorkuiset tulevat alas pää edellä 7,5 metristä ja isommat hyppivät ponnahduslaudalta monella voltilla sujvasti veteen. Tulevia olympiavoittajia saattaa hyvinkin olla joukossa. Uiminen oli sitä kuin pitikin, vaikka ajottain joutui väistelemään räpiköiviä kiinalaisia. Toisella kertaa olin vähän aikaisemmin liikkeellä, joten välillä sai uida aivan omalla radallaan. Hyvää on uinnit tehnyt ja olo on jälkeen päin mahtava - vielä parempi olisi saunan kanssa.

Selvisin toisestakin tentistä ja kaikesta laiskuudesta huolimatta sain jopa 80 pistettä sadasta. Yllättävän hyvin siihen nähden, että luentoja on jäänyt väliin ja tenttiin valmistauduin korkeintaan parin tunnin lukemisella. Opiskelumotivaatio on ollut aika heikkoa, koska tietää, että kiinalaisia teorioita ei tule koskaan käyttämään mihinkään. Sairaalalla meidän aamupäivät on edelleenkin koostuneet lähinnä juttelusta kavereiden kanssa ja ajoittaisesta kuppauksesta. Välillä on myös jäänyt aamupäiviä väliin, koska meidän lääkäri on hienoisesti kannustanut tutustumaan kiinalaiseen kulttuuriin, kun vielä ollaan täällä, ja huhujen mukaan hän ei ole kiinnostanut opettamisesta muutenkaan. Siihen nähden, että meidät on pakotettu hänen hoiviinsa, on anti ollut ihan hyvää ja mukavanoloinen lääkäri hän on muuten.

Tiistaina oli aurinkoinen päivä pitkästä aikaa, joten käytin päivän hyväksi kierrelleen kaupungin eri osia. Palasin Kiinan alkuaikojen tunnelmiin hostellin lähitienoisiin, jossa ensimmäisinä päivinä pyörittiin. Meidän käyttämä supermarketti oli suljettu, mutta torikuja oli edelleen paikallaan kaikkine kanoineen ja vihanneksineen. Hökkeliasutusten välissä kulkiessa paikalliset ihmettelivät valkoista naamaa ja tuli aito kiinalainen tunnelma, kun täyteen lastatut polkupyörät huojuivat ohi. Kamera räpsyi vilkkaasti ja suosikkiotoksia löytyy kuva-albumista. Köyhemmän alueen jälkeen kävin vielä kiertelemässä turistien valtaamaa vanhaa kaupunkia, josta hain räätäliltäni mittoihin tehdyn villakangastakin. Tulos oli erinomainen ja kun eräästä kenkäkaupasta löytyi vielä minun jalkaan sopivat mustat kengät on pukusetti kasassa. Illalla siirryin vielä astetta hienommalle alueelle Pudongin puolelle kiiltävään ostoskeskukseen sekä joen varrelle ihastelemaan Bundin valoja ja ohi lipuvia laivoja.

Ankkoja kaupan

Nyt odotellaan uusia kirkkaampia päiviä, jotta voi taas tutustua tutkimattomiin alueisiin. Tekemistä riittää, koska tänään on yliopiston meille järjestämä akrobatiaesitys ja huomisiltana meidän syntymäpäiväjuhlat, johon ainakin keilailua ajateltu ohjelmanumeroksi. Eilen hankin myös liput tenniksen Masters Cup:iin, joten ensi viikolla pääsen näkemään huipputennistä ja toivottavasti Roger Federerin kentällä. Ja sateiden jatkuessa voi vaikka käydä katsomassa uuden Bondin tai käydä nurkan takaa ostamassa dvd:n noin 70 sentin hintaan. Ei käy ainakaan aika pitkäksi.

Synttäriä ja syysflunssaa

Taas kului näköjään yksi vuosi lisää syntymästä. Aika menee todella nopeasti. Neljännesvuosisata kuulostaa jo aika vanhalta. Niin se aika menee nopeasti täällä Shanghaissakin ja tasan 4 viikon kuluttua olen jo takaisin Suomessa. Välillä on päässyt pieni koti-ikävä tulemaan, vaikka hyvin olen viihtynyt ja nähtävää sekä koettavaa riittää. Suomen luonto ja puhtaus sekä meluttomuus on jotain mitä kaipailee - ja ruisleipä tekisi aina hyvää.

Viime viikolla jouduin pitämään pari päivää vapaata, koska kiinalainen syysflunssa pääsi iskemään. Kurkkukipua ja ehkä pientä lämpöilyä sekä muutaman terveemmän päivän jälkeen alkanut valuva nenä näyttää olevan paikallisen viruskannan tuotos. Lämmin juotava ja lepo tuntui kuitenkin olevan paras hoitokeino myös täällä. Nurkan takana oleva Ikea ja ruotsalaisten tarjoama lohiateria toi myös ainakin henkistä helpotusta sairasteluun ja pieneen koti-ikävään. Ruotsalaisten herkkujen ja lämpimän kupillisen ääressä oli myös leppoisaa lueskella akupisteitä sateen ropistessa Shanghain taivaalta. Välillä oli tosin pakko ihmetellä kiinalaisten ruokailutyylejä skandinaavisessa ruokalassa: lusikka-veitsi tai syömäpuikot-haarukka -yhdistelmät tai niiden sekoitukset olivat hyvin omaperäisiä ja vieraita sivistyneen länsimaalaisen silmissä, jonka käsiin haarukka ja veitsi sopi parhaiten. No, kaipa se vain on tärkeintä, että sen ruuan saa jotenkin toimitettua siitä lautaselta ruuansulatuselimistöön - tyylistä tai tyylittömyydestä piittaamatta.

Ikean ruoka syötynä ja vuorossa opiskelu Chinese-Einglish akupunktiokirjan parissa

Isompia syntymäpäiväjuhlia en nyt järjestänyt vanhenemisesta huolimatta. Tosin ensi viikonloppuna olisi ajatuksena pitää jonkinlaiset yhteisjuhlat kurssitovereiden kesken Jaanan kanssa, joka myös täyttää vuosia lähipäivinä. Tehtiin sitten kämppiksien kanssa sunnuntaiekskursio Qibaoon, joka on pieni perinteinen kiinalaislähiö, joka tosin koostui lähinnä uudisrakennuksista turismia silmällä pitäen. Sateinen sää vähän latisti tunnelmaa, mutta ei kuitenkaan estänyt turisteja ja kiinalaisia täyttämästä kapeita kujia. Kujien varsissa oli paljon pieniä kiinalaisia ravintoloita/ruokakojuja, jotka tarjosivat esimerkiksi usean eri sorttisia vartaita pikkukanoista mustekaloihin. Ja sitten oli turistikrääsää, jota löytyy kaikilta kulmilta, joissa matkailijoita esiintyy. Kylän läpi kulki kanava, jonka yli pääsi kivisiltaa pitkin, tai jolla olisi voinut risteillä kiinalaisgondoleilla. Voisi varmaan käväistä uudestaan paremmalla säällä.

Qibaon kanavaa

Kavereiden väsähdettyä jatkoin samaa metrolinjaa vielä kauemmaksi ja suureksi hämmästykseksi metro kulki autioiden peltojen poikki sekä omakotitalolähiöiden ohi. Hämmästys ei loppunut vielä tähän, koska Songjiangin päätepysäkin ympäristö oli hyvin hiljainen ja liikenneruuhkista ei ollut puhettakaan. Jonkinlaisen kiinalaisen hallintopalatsin läheisessä puistossa ei minun lisäksi kulkenut kuin pari ihmistä ja linnunlaulun lisäksi kuului muutamien autojen äänet heikosti. Olin lukenut seudulla olevasta Thames Townista, joka on englantilaistyyliin rakennettu pikkulähiö, jonka piti suunnitelmien mukaan olla pieni omavarainen kylä, jossa on leppoisaa asua. Tämä on kuitenkin jäänyt vain unelmaksi ainakin toistaiseksi lähinnä asuntojen huimien hintojen vuoksi ja niinpä lähiössä asuu vain kourallinen ihmisiä katujen ja kujien ammottaessa tyhjyyttään. Kylässä törmää lähinnä seurueisiin, jotka ottavat hääkuvia kirkon nurkilla, sekä joihinkin uteliaisiin ihmisiin kuten tähän suomalaismatkaajaan. Vaikka tiesin vähän mitä odottaa, oli kokemus edeltäviä vieläkin hämmentävämpi, kun kuljeskelin hiljaisia katuja ja kujia sekä "River Thamesia" pitkin sateen ripotellessa veden pintaan. Muutos aikaisemmista ahtaista kiinalaiskujista autioihin brittikatuihun oli äärimmäinen ja jälkimmäinen kokemus kaikessa rauhallisuudessaan outoudestaan huolimatta jotenkin kotoisa.

Punaisesta puhelinkopista tietää olevansa Englannissa

"Englannista" poistuessani aloin juttelemaan parin kiinalaismiehen kanssa, joista toinen puhui erittäin sujuvaa englantia. Takseja liikkui harvassa, joten ajattelin, että voitaisiin jakaa taksi, jos suunta on sama. Englantia puhuva oli myös matkalla metropysäkille, joten tapaaminen tuli sopivaan aikaan. Selityksenä kielitaidolle oli se, että hän oli vuosi sitten palannut 6 vuoden työvierailulta Saksasta. Oli mukavaa jutella taksi- ja metromatka tämän harvinaisen kielitaitoisen kiinalaisen kanssa, joka kiinan ja englannin lisäksi osasi vielä saksaa ja ranskaa. Oli jännä kuulla, kuinka hän syntyperäisenä shanghailaisena oli Kiinaan palaamisen jälkeen hämmentynyt kaupunkinsa vilinästä ja kaivannut eurooppalaista rauhaa. Sain hiukan pehmeämmän laskun paluussa normaaliin Shanghaihin, kun syntymäpäivän päätteeksi käytiin illallisella turisteille rakennetussa Xintiandissa, jossa on länsimaalaisten täyttämiä hienoja kahviloita ja ravintoloita, ja jonka tunnelma on tästä johtuen ei-kiinalainen. Kokkien pöytään tuomat grillatut lihat sekä useita etu-, keski- ja jälkiruokalajikkeita notkuvat seisovat pöydät täyttivät vatsan tehokkaasti ja toivat mukavalle päivälle tyytyväisen päätöksen.

Hämmentynyt ja uudesta iästä huolimatta onnellinen matkaaja Englannin vierailun jälkeen

Syksyinen Shanghai

Helteet taitaa nyt lopulta olla ohi Shanghaissa. Alkuviikosta eleltiin vielä "takakesää", josta myös paikalliset olivat ihmeissään. Nyt on lämmöt tasoittuneet 20 asteeseen ja sen alle, joten pitkähihaista on pitänyt alkaa käyttämään. Normaalisti syksyn pitäisi olla kuivinta aikaa, mutta nyt on muutamana päivänä sadellut vähän ja ensi viikolla myös sateita luvassa. Yöpakkasia tai ruskaa ei kuitenkaan ole luvassa, vaan suomalaiselle tämä alkaa tuntumaan enemmän normaalilta kesäsäältä. Tajuaa kuitenkin, että syksy taitaa olla koti-Suomessa jo aika pitkällä, koska Ikeassa on jo laaja valikoima joulutuotteita glögistä pikkutonttuihin.

Tänään kävin tutustumassa alueisiin, joissa en aiemmin ole käynyt, Lonely Planetin opastuksella. Puistot, jotka ovat suosikkipaikkojani täällä Kiinassa, yllättivät jälleen kerran monipuolisuudellaan. Mikä olisikaan parempi tapa viettää sunnuntaipäivää kuin mennä puistoon ja laulaa yhteislauluja, tanssia, pelailla korttia, varjonyrkkeillä, lätkiä sulkapalloa, heilutella nunchukoita, venytellä vanhentuvia lihaksia, piirrellä vedellä kiinalaisia merkkejä maahan tai vain istuskella penkillä lammikon rannassa ja ihmetellä ympäröivää menoa. Kaikenlaisia ääniä kuului lintujenlaulusta naisten oopperakiljuntaan ja lasten ilakoinnista vanhojen miesten jutusteluihin. Ei voinut muuta kuin katsella ja ihmetellä sekä yrittää saada tunnelmaa tarttumaan filmille. Muita kävelylenkin alueita oli vanha katu, jota reunusti monet taidegalleriat ja erityyppiset vanhat rakennukset, joista yllättävänä oli kiinalaiseen tyyliin rakennettu kirkko. Toisella alueella oli perinteinen buddhalaistemppeli sekä brittien rakentama edelleen käytössä oleva vankila.

Sunnuntaiaamun tunnelmaa puistossa

Lautta Huangpu-joen yli vei Pudongin puolelle, jossa tuli vastaan modernimmat rakennukset sekä lukuisat rakennustyömaat. Shanghaihin on tulossa maailmannäyttely EXPO2010, joten monia alueita valmistetaan kuntoon sitä varten. Esimerkiksi viime viikonlopun aikana oli koulun ohi kulkevalle kadulle ilmestynyt yllättäen uusi asfaltti. Muutenkin huomaa, että kaupunki muuttuu jatkuvasti ja vanhoja rakennuksia sorretaan, jotta tilalle voisi nousta uutta ja kiiltävämpää. Maailmannäyttelyä varten aletaan myös siivoamaan kaupunkia samaan tyyliin kuin Pekingissäkin oli tehty ennen olympialaisia. Esimerkiksi katumyyjät ajetaan sisätiloihin teitä tukkimasta ja luultavasti enemmänkin tullaan tekemään, jotta kaupunki saadaan täyteen edustuskuntoon suurta tapahtumaa varten.

Vanhat rakennukset puretaan uusien tieltä

Kävin eräänä päivänä jälleen feikkimarketeilla etsimässä vähän lämpimämpää vaatetta. Länsimaalaista yritettiin jälleen huijata älyttömillä hinnoilla ja käsittämättömimmillä selityksillä. Löysin neulepaidan, jonka ajattelin, että voisin ostaa tiettyyn hintaan mitä tahansa myyjät pyytäisivätkään. Toisessa paikassa paitaa ei myyty halvalla, koska se oli "cashmiria" ja toisaalla taas, koska se oli "100% cottonia". Kyse oli kuitenkin aivan samasta tuotteesta, mutta myyjien mukaan muualla on "different quality". Hintapyynnöt myös vaihtelivat hurjasti, joista kaikkein käsittämättömin oli "1200 yuan for somebody, but ONLY 800 for you my friend". Ihan alkuperäiseen hintaani en päässyt, mutta 60 yuanilla (n. 6 euroa) irtosi lopulla "Paul Smith" -puuvillaneule. Monta myyjää jäi taakse huutelemaan omia "parhaita" hintojaan, kun metsästin parasta hintaa. Matkan varrella tuli yllättäen vastaan kiinalainen, joka oli opetellut suomea ja osasi ainakin lukusanat sekä "sata prosenti puvilla". Muutoin sai kuitenkin neuvotella englanniksi sekä välillä yritin tavailla lukusanoja myös kiinaksi, mikä herätti myyjissä pientä hilpeyttä.

Huomenna alkaa taas uusi opiskeluviikko ja torstaina on jälleen tentti tulossa. Tällä kertaa aiheena on meridiaanit ja akupisteet, jossa pitää osata paikallistaa noin 100 eri pistettä eri puolilta kehoa sekä muistaa niiden tärkeimpiä käyttökohteita. Sairaalalla on jonkun verran jäänyt pisteet mieleen, kun on seuraillut hoitoja vierestä, mutta pitää lueskella hiukan omallakin ajalla. Nyt ollaan myös päästy tekemään hiukan enemmän käytäntöä, kun ohjaava lääkäri on laittanut meitä kuppamaan ja poistamaan neuloja sekä käyttämään sähköstimulaattoria ja antanut myös injektoida kiinalaista lääkeseosta lihaksiin. Akupunktioneuloja ei vielä olla pistelty potilaisiin toisin kuin monet kurssitoverit muissa sairaaloissa, mutta kaikki aikanaan. Kiinassa kaikki vain ei aina tapahdu siinä ajassa kuin itse ehkä toivoisi.

Formuloita ja äänestystä

Tentti meni läpi. Itse asiassa kaikki pääsivät läpi, vaikka huhujen mukaan muutama jäi alle virallisen pisterajan. Yllätyksekseni sain 72 pistettä, vaikka vain 60 olisi riittänyt. Eli ensi kerralla voi opiskella vähän vähemmän. Perjantaina oli myös pieni tentti klinikassa, joka kuitenkin oli käytännössä opetustuokio, jossa saatiin porukalla miettiä ja vastailla kysymyksiin suullisesti. Meidän ohjaava lääkäri ei ole paljoa päästänyt kajoamaan potilaisiin - kuppausta ollaan päästy kokeilemaan. Suurimpana syynä siihen, ettei olla saatu vastuuta, on jonkin aikaisemman ulkomaalaisen opiskelijaryhmän töppäilyt. He olivat unohtaneet neulan potilaan päähän ja siitä oli tullut suuret valitukset ja vaateet korvauksista sairaalalle. Toisena perusteena on se, että täkäläiset kiinalaisen lääketieteen opiskelijat opettelevat teorioita 4 vuotta ennenkuin pääsevät klinikkaan ja meillä on vain kuukauden koulutus täkäläiseen lääketieteeseen. Mutta meidän lääkäri on kuitenkin mukava ja järkevänoloinen, koska hänellä on myös tietämystä länsimaalaisesta lääketieteestä, jota hän myös soveltaa hoidoissaan. Hiljalleen saadaan varmasti lisää vastuuta ja aamupäivät sairaalalla on aika leppoisaa jutustelua kavereiden ja lääkärin kanssa.

Eilen oli Shanghain F1-kisa, jossa oli tietenkin pakko käydä. Kovinkaan paljoa en ole nykyään formuloita seuraillut, mutta piti nyt käyttää mahdollisuus, kun kisa oli niin lähellä. Oltiin hankittu halvimmat liput yleisille ruohopaikoille ja ne olivat aivan riittävät. Ruohikolla oli hyvin tilaa makoilla eikä vieressä ollut tuplahintainen katsomo olisi antanut paljoa lisäarvoa. Punainen oli päivän pääväri (suosittu väri tässä maassa) ja Kimi paikallisten suursuosikki. Kilpailussa ei paljoa tapahtunut, kun Hamilton johti kisaa alusta loppuun ja Kimikin joutui sopupelillä päästämään Massan ohi viimeisillä kierroksilla. Vähän jäi kaipaamaan kolaria, ulosajoa tai tiukkoja ohituksia meidän mutkaan, mutta niitä ei tullut. Siinä ne autot vain meni vauhdilla ohi kierros kierrokselta ja päästivät kovia ääniä, kunnes kisa loppui ja lähdettiin kotiin. Bussimatka, joka mennessä oli alle tunnin, kesti yli 2 tuntia takaisin kotiin - ensimmäisen tunnin jälkeen näkyi vielä kilparata ikkunasta. Kaikesta huolimatta oli leppoisa sunnuntaipäivä ja nyt on kerran tullut käytyä katsomassa formuloita livenä. Televisiolaji, sanoisin.

Siellä ne Ferrarit taas menee vaudilla ohi

Viime viikolla oli kunnallisvaalien ennakkoäänestys myös täällä Shanghaissa ja kansalaisvelvollisuus tuli tietenkin täyttää. Samalla pääsi käväisemään Suomen konsulaatissa, jossa otettiin ilolla äänestäjät vastaan. Ja pitihän tämä historiallinen tilanne saada myös filmille talteen. Mainittiin myös siellä käydessä, että meillä oli tulossa syntymäpäiväjuhlat suomalaisella teemalla, joten nyt meidän seiniä komistavat suuret julisteet kesäisellä suomalaisella järvimaisemalla. Viime perjantaina oli Teemun synttärit, johon kuului mm. ainoastaan suomalaista musiikkia, letkajenkkaa sekä Suomi-tietovisa, joka paljasti ulkomaalaisten tietämättömyyden Suomesta. Mutta nyt on onneksi vähän sivistetty kurssikavereita ja tarjoiltu vähän näkymiä, ääniä sekä makuja Suomesta.

Vaaliuurnilla (jälleen yksi mauton kiinalainen poseeraus)

Tänään tulikäytyä paikallisella räätälillä ja tilattua pukusetti sisältäen takin, kaksi paria housuja sekä kauluspaidan. Viikon päästä pitäisi löytyä juuri minun mittoihin sopivat vaatteet käsintehtynä sopivan halpaan hintaan. Innostuin käymään kauppaa myös kävelylenkillä Bundilla leijakauppiaiden kanssa, jotka yrittävät tavalliseen tapaansa törkeästi nyhtää turisteilta rahat. Lopulta kuitenkin setti pikkuleijoja irtosi pikkurahalla ja leijan lennätys oli lähes yhtä hauskaa kuin tinkiminen paikallisten kanssa. Välillä sopivalla mielenalalla katukaupustelijatkin ovat mukavaa seuraa, kun vain jaksaa asennoitua oikein näihin tyrkyttäjiin. Aika moni muukin asia täällä Kiinassa vaatii omanlaista asennetta, jos haluaa pitää mielenterveyden kunnossa ja välttyä suuremmalta ärsyyntymiseltä. Onneksi löytyy rauhallisia paikkoja, kuten oma kämppä ja puistot, joissa pääsee tarvittaessa kaikkea vilinää ja kaaosta karkuun - ainakin siihen asti, kun taas lähtee seuraavaan seikkailuun.

Leija lentää Bundilla

Hongkong

Takana taas viikko täynnä toimintaa: vähän tenttiinkertailua sekä jälleen yksi lomailureissu. Hongkong oli hyvää vaihtelua ja sai vähän irtautua kiinalaisesta menosta, vaikka se virallisesti Kiinalle kuuluukin. Tunnelma oli paljon länsimaalaisempi ja jotenkin rennompi Shanghaihin verrattuna. Matkailu sekä uusien asioiden näkeminen avartaa ja on aina yhtä mukavaa.

Panoraamausta Viktoria Peakilta

Tänään oli ensimmäinen tentti, jossa kuulusteltiin kiinalaisen lääketieteen perusteita sekä diagnostiikkaa. 100 monivalintakysymystä, joista 60 pitäisi saada oikein tentin läpäisyä varten. Oli paljon hankalia ja toisiaan muistuttavia vaihtoehtoja eikä oma opiskelu ole ollut kaikkein tehokkainta, joten täytyy vain toivoa parasta. Paljon jäi arvailun ja villin päättelyn varaan. Tentistä näki, että täkäläinen opiskelu painottaa enimmäkseen ulkoamuistamista. Osa teorioista sopii myös länsimaalaiseen logiikkaan ja selittää asioita järkeväntuntuisella tavalla. Mutta sitten on hyvin paljon asioita, joita joku viisas on vuosisatoja sitten päätellyt ja joita kaikki kiinalaiset nyt sinisilmäisesti pitävät totuutena. Esimerkiksi faktahan on, että munuaiset avautuvat korviin tai että maksa on kuin puu. Tällaisia asioita on myös hyvin vaikea painaa mieleen ja tuntuu myös turhalta opetella niitä, koska ne eivät vain tunnu järkeviltä. Tenttiin lukua häiritsi myös hiukan se, että löysin netistä länsimaalaisen akupunktiolääkärin opuksen, joka kumoaa suurimman osan kiinalaisten ajatuksista. Enemmän olen tuon länsimaalaisen ajattelun kannalla, mutta täällä täytyy nyt vähän ymmärtää myös kiinalaisia - ainakin, jos haluaa selvitä kurssista.

Kiinalainen lääketiede ja Kiina unohtui siis hyvin Hongkongissa. Oli mukavaa tulla paikkaan, jossa ihmiset kommunikoivat sujuvasti englanniksi eivätkä kaikki ihmiset huutaneet ja ryntäilleet jatkuvasti kaikkialle. Kaupungin alueella riitti kyllä ihmisiä ja vilinää, mutta kaikki olivat ystävällisempiä ja rennompia. Metrosta pääsi ulos ilman, että päälle tunkee kymmeniä kiinalaisia, jotka haluavat parhaille paikoille. Sen sijaan ihmiset odottivat rauhallisesti laiturilla, että matkustajat tulevat ulos ennenkuin alkoivat ahtautumaan metroon. Metro oli muutenkin hyvin positiivinen yllätys, koska se oli loppuun asti suunniteltu ja junan vaihdot sujuivat muutamalla askeleella. Meidän hostelli oli aivan metropysäkin vieressä, joten kulkumuotoja ei tarvinnyt montaa kertaa miettiä.

Metrossa oli väkeä, mutta ihmiset odottivat nätisti jonoissa

3 päivän aikana ehdittiin näkemään Hongkongin tärkeimmät nähtävyydet, vaikka hyvin löysällä ja kiireettömällä aikataululla kaupungissa pyörittiinkin. Ensimmäinenä päivänä patikoitiin Viktoria Peakilla rauhallisen luonnon ja komeiden näköalojen keskellä. Kaikki liikenteen melu ja välitungoksen vilinä hävisi mielestä kapeita luonnon vihreyden ympäröimiä polkuja talsiessa. Iltapäivään kuului vielä bussimatka Hongkongin saaren eteläpuolelle mutkaisia vuoristoteitä pitkin. Loikoilu hiekkarannalla auringonpaisteessa ja uinti viilentävässä meressä täydensi rentoa päivää. Naama sai hiukan ylimääräistä väriä päivän aikana, joten seuraavana päivänä tajusi sitten hankkia hatun suojaamaan päätä auringolta. Sitten sai taas rauhassa käveleskellä maailman suurimman istuvan buddha-patsaan ympärillä sekä samalla Lantaun saarella olleita kävelyreittejä pitkin. Kowloonin puolella oli sitten vähän kiinalaisempaa menoa torikujilla, joissa jokaisessa löytyi tiukasti oma teemansa - lintumarkkinat, kukkamarkkinat, kultakalakaupat sekä vaatekojut ja muut olivat kaikki omilla alueillansa. Myyjät eivät kuitenkaan olleet yhtä röyhkeitä ja samalla tavalla tyrkyttäviä kuin Kiinan puolella, vaan markkinoita pitkin sai kävellä niin rauhassa kuin tiukassa ihmisvilinässä vain ikinä pystyykään. Viimeisen illan "kruunasi" vielä Symphony of Lights, joka on maailman suurin pysyvä valoshow, jossa muutama hassu valo rakennuksien seinissä sekä parit valonheittimet vilkkuvat ja pyörivät musiikin tahtiin. Ihan jännä idea, mutta eipä tuo suuresti hätkäyttänyt - vihreät valonheittimet oli kyllä tehokkaita.

Rauhallinen merenrantaraitti

Sunnuntaina ehdittiin vielä ennen kotimatkaa pyörähtämään eräässä kaupungin puistossa sekä nunnaluostarin etupihalla, jotka oli ihan hienoksi laitettu ja mukavaa nähtävää. Samantyylistä löytyy kaikista kiinalaisista puistoista, mutta kiviset lohikäärmeveistokset ja vihreät istutukset on aina rauhoittavaa nähtävää. Lääketieteen museosta löytyi vanhoja sairaalakalusteita ja antiikkikadulta tarttui mahjong-peli matkamuistoksi laiskasti tingittyyn hintaan, jotta pääsi hiukan ylimääräisistä dollareista eroon. Lentomatkalla tuli jo paluu todellisuuteen, kun piti käyttää aika hyväksi ja opetella kiinalaista lääketiedettä. Kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut reissu jälleen kerran ja voin suositella Hongkongia, jos lähistölle joskus sattuu eksymään.

Iltanäkymä Hongkongin puolelle

Nyt pitää varmaan tyytyä Shanghain elämään vähäksi aikaa, kunnes taas seuraava reissu tulee eteen. Jossain vaiheessa lähdetään porukalla käymään Keltaisilla vuorilla, jossa pääsee pakoon kaupungin melskettä ja jossa saa ihastella komeita vuorimaisemia ja puhdasta luontoa. Ensi viikonloppuna on formulat Shanghaissa ja useita nähtävyyksiä voisi vielä täällä käydä katsomassa, joten menoja riittää niin paljon kuin vain jaksaa. Välillä on kuitenkin hyvä vain pysähtyä ja rauhoittua. Enkä jaksa muutenkaan stressata sitä, että joku asia jäisi näkemättä. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi eikä tarvitse nähdä - parempi, että nauttii siitä, mitä milloinkin tekee.

Lisää lomailua

Tänään palattiin opintoihin ja ensimmäinen aamupäivä sairaalalla on myös takana. Myös akupunktioklinikka oli lomaillut, joten kävijöitä oli ruuhkaksi asti. Meitä ohjaava lääkäri vaikutti mukavalta, vaikka ei nyt ehtinyt paljoa meitä opettamaan. Seurailtiin vierestä kuinka potilaita piikitettiin ja kupattiin. Vielä ei päästy tekemään mitään ja pari ensimmäistä viikkoa onkin tarkoituksena vain katsella ja valmistautua pieneen käytännön tenttiin, jonka jälkeen saadaan toivottavasti itsekin piikitellä asiakkaita.

Pieni lomareissu Qingdaoon kurssikavereiden Jaanan ja Marcian kanssa meni oikein mukavasti ja ainakin junassa tuli oleskeltua ahkerasti - itse asiassa enemmän kuin perillä määränpäässä. Menomatka meni leppoisasti maisemia ihastellen, lepäillen, kiinaa opiskellen ja nuudelikuppeja tyhjennellen. Maalaismaisemia katsellessa olisi tehnyt mieli päästä todelliseen kiinalaiseen ympäristöön keskelle riisipeltoja vaikkapa polkupyörällä matkustellen. Tällä kertaa oltiin "hard-sleeperissä", joka on nukkumavaunujen alempi luokka. Hytissä on yhteensä 6 matkailijaa kolmessa kerroksessa ja pelkkä avoin oviaukko käytävään. Sängyt oli kuitenkin pehmustettuja, vaikkakin suurelle länsimaalaisille hiukan kapeahkoja. Unta sai kohtalaisesti ja suureksi yllätykseksi sai taas huomata, että tavallisesti kovaääniset kiinalaiset rauhoittuvat yöksi - pitäähän sitä joskus levätä, että jaksaa päivät pauhata.

Makoilua hard-sleeperin välipedillä

Qingdaossa oli ensimmäisenä tehtävänä saada matkaliput myös kotiin ja pitkännäköisestä jonotuksesta huolimatta saatiin paikat yöjunaan puolessa tunnissa. Menolippuja hankkiessa oli jouduttu jonottamaan jopa 3 tuntia, joten tällä kertaa palvelu oli nopeaa. Keskustan alueella oli paljon ihmisiä ja ranta oli pakkautunut kiinalaisista turisteista, joille aurinko paistoi kirkkaammin kuin saasteisissa sisämaan kaupungeissa. Pienen rantakävelyn jälkeen jäi turistikohteet väliin väentungoksesta johtuen, joten suuntasimme hotellia kohden, joka olikin useamman kymmenen kilometrin päässä. Tunnin taksimatka toimi samalla kiertoajeluna, joka meni rantaviivaa pitkin ohittaen erilaisia omaperäisiä patsaita ja myös purjehduksen olympia-areenat. Illan ohjelmassa oli käynti International Beer Festivalissa, joka oli ei-niin-kansainvälinen koko perheen tapahtuma. Muutama ulkomaalainen oluen ystävä sattui illan aikana vastaan tulemaan. Suurella alueella oli huvipuisto vuoristoratoineen ja vilkasta karnevaalitunnelmaa, jota toivat erinäiset esitykset ja paraatit sekä tivolipelit ja krääsäkauppiaat. Ja olihan siellä sitten niitä oluttelttoja ja juopuneita kiinalaisia laulamassa karaokea, mikä ei välttämättä ole se kaikkein kaunein tai kuuloluita säästävin näky. Ja taas pääsi poseeraamaan muutaman kiinalaisen kanssa - "I have never been in picture with western people..."

Jäipä tuossa paviljongissa käynti väliin - liikaa kiinalaisia

Perjantaiaamuna lähdin tutustumaan hotellin lähitienoisiin ja etsimään merenrantaa, joka oli kohtalaisen lähellä linnuntietä mutta muutaman lisäaskeleen päässä ihmistenteitä. Turisteja ei tällä seudulla ollut käytännössä ollenkaan ja pääsi kurkistamaan ja haistelemaan paikallisten eloa rauhassa. Meren ääreltä löytyi kalastajia, joilla oli tyylikkäät bambuvirvelit, sekä verkkoja kutovia naisia ja simpukanpuhdistustalkoita. Rantaa ympäröi komeat kukkulat ja yritin löytää tietä niiden huipulle, mutta yritys päättyi sotilasalueen rajoille. Samalla kuului myös tykinlaukauksen ääniä, joten katsoin parhaaksi kääntyä takaisin. Pamaukset tulivat kuitenkin ilotulitteista, joita ammuttiin laivasta keskellä kirkasta päivää. Kiinalaiset tunnetusti tykkäävät kovista äänistä ja samanlaisia laukauksia sai kuulla myös Shanghaissa lomaviikon aikana.

Panoraamausta rannalta hotellin lähistöltä

Taksikyyti vei taas takaisin samoja näköalareittejä rantaa pitkin. Oli vaikea uskoa olevansa Kiinassa näköaloja katsellessa ja mieleen nousi enemmän Välimeren seutu. Onhan Kiinalla tietenkin rantaviivaa pitkät matkat, mutta kallioset ja hiekkaiset merenrannat ei ole ensimmäinen mielikuva Kiinasta. Qingdao oli kuitenkin aivan merenrannan tuntumaan levittäytynyt kaupunki ja pyöri täysin veden ympärillä. Kaupoistakin löytyi lähinnä kala- ja merenelävätuotteita elävistä moneen eri muotoon kuivattuihin. Vähän olisi voinut viettää pitemmänkin aikaa tuolla seudulla, mutta kotimatka odotti ja jälleen 20 tuntia junassa. Jostain syystä meille saatiin makuupaikat ainoastaan klo 8 asti aamuun, jonka jälkeen 3 viimeiselle tunnille saatiin seisomapaikkaliput. Tehtiin kuitenkin kiinalaiseen tyyliin ja ahtauduttiin ravintolavaunuun notkumaan loppumatkaksi, kun kerran sieltä saatiin istumapaikat löydettyä.

Loppumatka olikin vähän huonompi kokemus, koska vatsa päätti viimein kipeytyä ja olo meni heikoksi. Onneksi paha olo pysyi sisällä ja jaksoin juuri kotiin asti lepäilemään, jossa sitten nousi vielä kuume. Päiväunien ja parin parasetamolin jälkeen alkoi olo kuitenkin jo kohentumaan ja sunnuntaina oli kuume jo kokonaan poissa ja ruokakin alkoi jo maistumaan. Vielä on välillä pieniä mahakipuja mutta voimat on taas palautuneet. Yllättävän pitkään olinkin pysynyt terveenä ja onneksi tämäkin tauti jäi nyt lyhyeen. Odotettavissa kuitenkin oli, että jossain vaiheessa matkaa vatsa voisi vähän reagoida vieraaseen ruokavalioon.

Viikon päästä on ensimmäinen tentti, joten olisi syytä alkaa vähän opiskelemaankin. Täytisi varmaan ahkeroida muutama päivä, koska uusi reissu on jo pikaisesti tulossa. Pitää käyttää hyödyksi tuplaviisumi, jolla pääsee kahdesti Kiinaan ja käväistä ulkomailla. Ensi viikonlopuksi saatiin lennot Hong Kongiin kohtalaiseen hintaan, joten Teemu ja minä suunnataan sinne torstai-iltana. Aika menee nimittäin nopeasti ja viikonloput loppuu kesken, jos ei niitä käytä hyväksi...