Kirkkoa ja urheilua

Seikkailu ja uudet kokemukset on mukavia, mutta on myös tärkeää päästä tekemään asioita, jotka pitävät elämän tasapainossa. Ilman liikunnallista ja hengellistä ravintoa ei ole hyvä olla. Onneksi molempiin on täälläkin mahdollisuuksia.

Jo ennen tänne tuloa oltiin saatu selville sählyporukasta, joka koostuu lähinnä ruotsalaisista ja suomalaisista pelaajista. Heti ensimmäisen viikon torstaina suunnistettiin urheiluhallille, josta peliporukka löytyi. Kiinalainen ilmastoimaton urheilusali yhdistettynä tiukkaan peliin ruotsalaisia vastaan saa hien virtaamaan ja parin tunnin jälkeen voi valutella vaatteita kuivaksi. Erittäin hyvää ja hauskaa peliä on päässyt joka viikko pelaamaan ja samalla pääsee tapaamaan muita suomalaisia, jotka ovat asuneet Shanghaissa lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Pelien jälkeen on myös ollut tapana käydä yhdessä ruokailemassa ja koska mukana on joku kiinaa osaava, pääsee maistelemaan uusia ruokalajeja ilman ikäviä yllätyksiä.

Eräältä keskustelufoorumilta löysin ulkomaalaisten lentopallovuoron, johon pääsin tänään ensimmäistä kertaa. Peli ei ollut ihan niin tasokasta kuin olin odottanut, mutta porukka oli todella mukava ja pelissä oli koko ajan hyvä henki. Kuulemma paremmista pelaajista suurin osa ei päässyt tällä kertaa, joten ehkäpä ensi viikolla tulee vielä tiukempaa vääntöä. Mukava oli kuitenkin päästä hakkaamaan palloa ja loistamaan niillä vähäisillä taidoilla mitä löytyy. Pari urheiluvuoroa viikossa auttaa pysymään kunnossa ja tuomaan sopivan määrän adrenaliinia vereen. Ja jos ei se riitä, voi lähteä seikkailemaan polkupyörällä uusille alueille tai vaan käveleskellä reippaasti, koska näillä säillä saa hien pintaan vain menemällä ulos seisoskelemaan.

Ensimmäinen yritys päästä adventtikirkkoon pari viikkoa sitten ei aivan onnistunut kirkkoremontin vuoksi. Nyt olin saanut yhteystiedot eräälle pariskunnalle, Jerrylle ja Kathyalle, jotka ovat mukana englanninkielisessä ryhmässä. Soitin heille perjantaina ja sovittiin, että menen lauantaiaamuna heidän luokseen, josta sitten jatketaan yhdessä kirkkoon. Kuinka ollakaan "sattui" niin, että he asuvat vajaan parin kilometrin päässä ja kirkko, jossa englanninkielinen ryhmä kokoontuu, on vain yhden kilometrin päässä meidän asunnosta. Kiinalainen jumalanpalvelus alkoi yhdeksältä ja sitä ennen paikalliset olivat tulleet raamatuntutkisteluun jo 7.30 lähtien. Jerry tulkkasi minulle saarnan, joka kesti noin tunnin verran ja kiinalaiseen tyyliin samoja asioita kerrattiin moneen kertaan, mutta joka kuitenkin oli täyttä asiaa. Kiinalaiset kirjainmerkit ovat länsimaalaisille vaikeaselkoisia, mutta niissä on kuitenkin hyviä oivalluksia sisällytettynä. Esimerkiksi sana "vanhurskaus", joka voi olla vaikea ymmärtää, koostuu kahdesta kiinalaisesta merkistä, jotka yksinään tarkoittavat "minä" ja "karitsa". Ja kun ne yhdistää niin, että "karitsa" on "minun" yläpuolella, saadaan "vanhurskaus". Eli kun otamme vastaan Jumalan Karitsan, ei näy enää meidän pahuus vaan meistä näkyy vain puhdas karitsa, joka on meidän päällämme. Tätä on vanhurskaus.

Jumalanpalveluksen jälkeen oli sitten englanninkielisen ryhmän raamattutunnin vuoro, jonka vetovastuussa Jerry on. Suurin osa oli nuoria kiinalaisia, jotka haluavat harjoitella englantiaan, mutta mukana oli myös muutama ulkomaalainen lähinnä englanninkielisistä maista. Kirkon jälkeen kävin Jerryn ja Kathyan luona, jossa heidän taloudenhoitajansa oli valmistanut maittavan kiinalaisen lounaan. Iltapäivällä oli vielä erillinen raamatuntutkistelu, jota Kathya veti englanniksi ja eräs nuori myös tulkkaili Kiinaksi. Tämän jälkeen kokoontui vielä nuorten lauluporukka treenailemaan esitystä seuraavaksi viikoksi kirkkoon. Tarkoituksena on, että ryhmä esittäytyy muulle seurakunnalle, koska se on aiemmin kokoontunut kirkossa, joka nykyisellään on remontissa. Pääsin siis samantien mukaan lauluporukkaan ja ensi perjantaina on myös nuorten kokoontuminen.

Lauantai-illaksi olin hankkinut liput yleisurheilun GP-kisoihin ja päällekkäisyyksien vuoksi oli minulle jäänyt pari ylimääräistä lippua. Otin sitten kirkosta mukaan pari kiinalaista kaveria, jotka olivat kiinnostuneita kisoista ja pääsin vähän tutustumaan heihin. Kommunikointi oli välillä hiukan hankalaa, koska varsinkin toinen kavereista puhui heikohkoa ja epäselvää englantia, mutta oli kiva jutella vähän paikallisten kanssa. Ja ruokailukin oli taas helpompaa, kun mukana oli kielitaitoisia, jotka ymmärsivät ruokalistan ja tiesivät varmasti mitä tilasivat.

Kiinalaisten kaverien kanssa Shanghai Stadiumilla

Näin sitä alkaa asettumaan yhä paremmin Kiinaan, kun on löytynyt seurakuntayhteys sekä urheiluporukoita. Tulee oikein kotoisa olo, kun pääsee samanhenkisten ihmisten joukkoon.

Peking - osa 2

Maanantaina määränpäänä oli Kiinan muuri ja olimme saaneet hyvän vinkin meille sopivasta kulkureitistä. Aikaisin aamulla suuntasimme taksilla bussiasemalle, josta yritimme hankkia lippua Kiinan muurille. Meidän määränpäähän Jinshanlingiin ei kuitenkaan voinut lippua ostaa (taas jotain kummallista kiinalaista logiikkaa tai muuten vain ymmärtämättömyyttä), vaan jouduimme ostamaan lipun pääteasemalle Chengdeen asti. Linja-autot kulkivat reilun tunnin välein ja satuimme juuri sopivaan aikaan, koska ehdimme istahtaa bussiin juuri muutaman minuutin ennen lähtöä. Kyseessä piti olla pikavuoron tapainen kyyti, mutta pikainen tuntui olevan hyvin vieras käsite paikallisille. Merkittyjä pysäkkejä ei tietenkään matkan varrella ollut vaan vähää väliä jouduttiin pysähtymään tien laidassa heiluvien kiinalaisten kohdalla. Kyydissä ollut lipunmyyjä huuteli vähää väliä ikkunasta ohikulkeville, jos haluisivat mukaan kyytiin. Lähtiessä meidän lisäksi oli vain yksi matkustaja, mutta loppumatkasta bussi oli jo täynnä pahoinvoivia kiinalaisia. Muovipussit olivat kovaa valuuttaa ja vessatauon aikana tienlaitaan ilmestyi kyyristyneitä kalpeita matkustajia. En tiedä ovatko kiinalaiset jotenkin herkempiä vai oliko syynä makeat Mooncaket, joita tähän aikaan vuodesta syödään, mutta minusta kyyti ilmastoiduissa autossa ei tehnyt yhtään pahaa, vaikka joskus pelkkä ajatus linja-autokyydistä ei tunnu niin mukavalta.

110 kilometriä ja 3,5 tuntia lähdöstä bussi pysähtyi jälleen kerran. Tällä kertaa lipunmyyjä osoitti meille porttia kohti Jinshanlingiä sekä minibussia/pakettiautoa, joka kuljettaisi meitä viimeiset kilometrit muurille. Perille tultiin puolen päivän aikaan auringon porottaessa kuumimmillaan. Taivas oli sinisempi kuin muualla Kiinassa tähän asti ja ympärillä oli puhdasta sekä aitoa luontoa eikä vain kaupungin keskelle kyhättyjä puistoja (jotka tosin ajavat asiansa paremman luonnon puutteessa). Pienen kävelyn jälkeen eteen avautui komea muuri, joka jatkui silmän kantamattomiin ylös ja alas kohti vuoristoista maisemaa. Reittivalinta oli erinomainen, koska matkan varrella oli vaihtelevan tasoista ja näköistä muuria siisteistä restauroiduista osuuksista sortumispisteessä oleviin kohtiin, joille ei ollut turvallista mennä kävelemään. Patikointireitti oli 10,5 kilometriä pitkin muuria, jonka aikana välillä kiivettiin korkeita ja jyrkkiä portaita ja välillä laskeuduttiin jyrkkiä alamäkiä heiluvien kivien varassa. Matkan varrella tuli vastaan vain reilut kymmenkunta turistia sekä lisäksi paikallisia muurinvartijoita ja juomakauppiaita, jotka välillä myivät vettä huikeaan ylihintaan janoisille matkaajille. Muutamien tuntien kävelyn ja tiheiden juoma-/maisemanihastelutaukojen aikana ehti aurinko polttelemaan ihoa ja hiki valumaan, mutta kokemus komeassa vuoristoympäristössä puhtaan luonnon keskellä ilman jatkuvaa ihmisten paljoutta oli erittäin rentouttava ja jopa parempi kuin oli osannut odottaa.

Kävely muurilla edessäpäin

Tiistaiksi oltiin saatu hankittua liput paralympialaisiin aamupäivän yleisurheiluun. Ajankohta oli meille paras mahdollinen, koska areenalla oli kaksi kivenkovaa suomalaisurheilijaa. Kuulantyönnössä saatiin juhlia Markku Niinimäen hopeaa. Päänumerona oli kuitenkin kelauksen 100 metriä ja Leo-Pekka Tähti. Aivan alkuerien maailmanennätysaikaan ei suomalaistähti pystynyt, mutta voitto tuli silti reilulla erolla kanssakilpailijoihin, mikä nostatti pienen suomalaisyleisön tunnelman kattoon. Muutama Suomen lippu näkyi katsomossa, mutta ympärillä oli lähinnä kiinalaisia, jotka ihmettelivät länsimaalaisten riemua. Iloa riitti myös paikallisille, jotka olivat täyttäneet Linnunpesän ääriään myöten täyteen, kun Kiinan joukkue juoksi viestikultaa ME-ajalla. Upeaa oli myös päästä kajauttamaan Maamme-laulu olympia-areenalla, mikä tuntui herättävän ihmetystä ympäröivässä yleisössä. En tiedä oliko syynä pieni epävireisyys laulussa, vai se kuinka antaumuksella lauloin - ehkäpä näiden yhdistelmä. No, muutama kiinalainen sai taas illaksi puheenaiheen riisipöytään.

Olympia-alueella oli muutoin aikamoinen hulina ja paljon oli ihmisiä tullut vielä, kun kisojen toiseksi viimeinen päivä oli menossa. Etenkin kisatuotemyymälä oli täynnä yli-innokkaita asiakkaita ja sinne joutui jopa jonottamaan. Linnunpesä ja muut areenat oli sellaisia kuin ne oli telkkarissakin näyttänyt ja sisältäpäin kansallisstadioni oli sellainen kuin yleisurheiluareenan tulee ollakin. Mukavaa oli kuitenkin päästä näkemään, miltä ne olympialaiset oikeasti näyttää. Ja parasta oli kokea suomalaismenestystä ja nähdä kuinka Suomen lippu nousi kahdesti tankoon aamupäivän aikana.

Linnunpesä

Paluumatkalle saatiin tällä kertää nukkumapaikat, joissa matka sujui edelliskertaa mukavammin ja paremman unen siivittämänä. Sänkyyn tuotu aamiainen oli myös aikamoista luksusta. Ensimmäinen lomamatka Kiinassa oli hyvä kokemus, kuten suurin osa muistakin uusista asioista, joita täällä on nähnyt ja tehnyt.

Peking - osa 1

Takana onnistunut reissu ja 4 upeaa päivää Pekingissä. Arki oli jo alkanut painamaan päälle, joten pieni loma oli paikallaan. Paluulippuja hankkiessa päätettiin, että otetaan vielä yksi päivä omaa lomaa, jotta ehditään tehdä kaikki suunnitellut asiat.

Matka Pekingiin sujui yllättävän hyvin yöjunassa - istumapaikoilla. Kiinalaiset osasivat kerrankin olla hiljaa ja vaunu oli rauhallinen yön yli. Untakin sai yön aikana yllättävän paljon siihen nähden, että mukavaa asentoa oli vaikeaa löytää junanpenkissä. Vaunu oli hyvin vastaava suomalaisten Intercity-junien kanssa, joten selkänoja kallistui vähän, mutta ei se ihan sängystä käynyt. Juna oli täsmällisempi kuin Suomessa ja noin 11 tunnin matkan jälkeen löysimme itsemme Pekingin rautatieasemalta. Taksikuskille annettiin puhelin kouraan ja hostellista tuli ajo-ohjeet määränpäähän.

Peking näytti hyvin puhtaalta sekä huolitellulta kaupungilta ja näkyi, että olympialiasiin oli todella panostettu. Virkavaltaa näkyi lähes jokaisessa nurkkauksessa ja autot noudattivat tiukasti ohjeita ajopäivistä rekisterikilpien mukaan - parillisina päivinä parillisiin loppuvat rekisterinumerot jne. Tunnelma oli kaupungissa muutenkin rauhallisempi kuin hektisessä Shanghaissa ja näkymä oli enemmän perinteisen kiinalainen. Samanlaisia moderneja pilvenpiirtäjiä ei näkynyt ja slummialueet oli tarkasti piilotettu korkein kiviaitauksin, joita peittivät olympiamainokset: "One World, One Dream". Jotenkin tuntui, että kaikki oli kiiltokuvaa, jotka oli turisteja varten valmistettu. Olisi mielenkiintoista käydä kaupungissa toisen kerran olympiahumun laannuttua, jotta näkyisi se todellinen Peking.

Kielletty kaupunki läheiseltä kukkulalta

Pari ensimmäistä päivää meni Pekingin turistinähtävyyksien parissa ihastellen vanhaa kiinalaista arkkitehtuuria sekä puutarhoja. Kielletty kaupunki oli kokonaisuudessaan upea ja valtava rakennelma kaikkine pienine yksityiskohtineen kullatuista lohikäärmeistä käsinmaalattuihin kattoparruihin. "Temple of Heaven" ja sitä ympäröivä puutarha oli myös rauhoittava suurista turistimääristä huolimatta. Kaupungin puistoissa oli illalla elämää yhteislaulun sekä pihapelien muodossa. Kiinalaiset ottivat mielellään turistin mukaan rinkiin pomputtelemaan sulkaista footbagin tapaista pelivälinettä, jonka hallitseminen tuotti aluksi pientä vaikeutta. Kojusta hankittu punatähtinen vihreä Mao-hattu herätti paikallisissa pientä hilpeyttä ja monet kiinalaiset halusivat päästä poseeraamaan hassun turistin vieressä. Osa uskalsi jopa nauraa ääneen huvittavan näyn edessä. Mukava, kun sai tuoda ympärilleen iloista mieltä ja hauskinta oli vain nauraa mukana.

Viimeiset päivät meni sitten Kiinan muurilla ja paralympialaisissa. Mutta niistä lisää toisella kertaa, jolloin myös yritän saada lisättyä kuvia reissusta...

Skootteripyörä on lälläripyörä...

...polkupyörä on polkupyörä. Maanantaina käytiin Teemun kanssa polkupyöräkaupassa. 25 minuutin kävely luentosalille alkoi parin kerran jälkeen jo liikaa rassaamaan, joten päädyttiin paikalliseen liikkumismuotoon. Nyt koulumatka sujuu 10 minuutissa. Ostettiin halvat pyörät tavaratalosta, joiden oikea hinta oli siinä 33 euron luokkaa. Jostain syystä polkupyöräkauppias otti hintatiedot pois ja kassatäti ei löytänyt mistään hintalappua, joten hän joutui painamaan hälytysnappulaa, jolloin joku mies saapui radiopuhelimen kanssa kassalle. Pienen jutustelun jälkeen mies lähti ilmeisesti pyöräosastolle ja siinä sitten seistiin ja ihmeteltiin hetki kassan tukkona. Kohta kassatäti painoi taas nappulaa ja nyt tuli nainen paikalle toisen radiopuhelimen kanssa. Sitten käytiin keskustelua suhisevien radiopuhelimien välityksellä ja he löysivät jonkun hinnan. Olin jo useamman kerran maininnut oikean hinnan selvällä englannin kielellä, mutta lopulta kassaan iskettiin 16 euroa. Ei siinä enää auttanut valittaa, kun kiinan taito on kuitenkin yhtä heikko kuin paikallisten englanti. Kohtuuhintaan tarttui menopeli mukaan ja hyvin on kestänyt ja ajanut asiansa.

Liikenne on kohtalaisen villiä tässä kaupungissa. Autot yleensä noudattavat liikennevaloja, mutta toisin on polkupyörien ja skoottereiden laita. Kaksipyöräiset pujahtavat usein mitä ahtaimmista ja hurjimmista väleistä, vaikka poikkisuuntaan ajaisi autoja vihreän valon läpi. Polkupyöriä ja sähköskoottereita sekä niiden välimuotoja sähköpolkupyöriä on runsaasti liikenteessä ja niillä pääsee sujuvasti liikkumaan paikasta toiseen. Kun menee liikennevirran mukana ja pitää silmät auki joka suuntaan on pyöräily kuitenkin turvallisen oloista. Kävelykin tuntuu joskus olevan vaarallisempaa, kun koskaan ei tiedä mistä suunnasta hiljainen moposkootteri yllättää. Toinen hyvä liikkumismuoto pidemmille matkoille on metro, joka tosin kiiresimpinä aikoina voi olla hiukan ahdas. Verkosto laajenee jatkuvasti ja koska lähin pysäkki on 200 metrin päässä, tulee sillä usein liikuttua. Nyt kuitenkin vähemmän, kun alla on upea Forever -polkupyörä.

Lähtökuopissa odottamassa valon vaihtumista

Kiinalaisia on paljon ja siksi pitää olla myös paljon työpaikkoja. Yksi mielenkiintoisista ammateista on liikenteenohjaaja. Näitä pilliinviheltäjiä seisoo suurissa liikennevalo(!)risteyksissä pysäyttelemässä liikennettä ja näyttämään milloin saa mennä. Ilmeisesti nämä ovat värisokeita ja heikkokuuloisia varten, koska he viheltävät pilliinsä ja viuhtovat aina valojen vaihtuessa. Auktoriteetti ei kuitenkaan tunnu olevan aina kohdallaan, koska usein monet kaksipyöräiset pujahtavat aivan liikenteenohjaajan vierestä, jolloin tämä saattaa vähän viheltää pilliin ja näyttää ettei saisi mennä - yleensä tosin tuloksetta. Pilliinviheltäjiä löytyy myös metroasemilta ja heidän tehtävänään on ilmeisesti vain puhaltaa äänimerkki, kun metro on tulossa tai lähdössä asemalta. Sinänsä hyvä, jos sattuu nukahtamaan muutaman minuutin aikana, jonka joutuu metroa odottamaan. Näiden lisäksi on tietenkin monissa ravintoloissa tai kahviloissa ovenavaajat sekä marketeissa omat työntekijät jokaisessa hyllyvälissä laittamassa tavarat järjestykseen aina kun joku ottaa hyllystä jotain. Onhan se haasteellista työllistää miljardi ihmistä, mutta täällä asiaan on osattu etsiä ratkaisu.

"Menkää yli. Teillä on vihreä valo"

Opiskeluviikko on onneksi loppusuoralla. Vähän on mennyt arkiseksi puurtamiseksi, kun joka päivä on kolmeen asti kiinni opiskeluissa. Luennot menee välillä hiukan yli hilseen, kun teorioita ja johtopäätöksiä vedetään hatusta ilman kummempia perusteluja. Asiaa ei helpota se, että monet kurssilaiset ovat täysin kiinalaiseen lääketieteeseen hurahtaneita ja kyselevät mitä ihmeempiä kysymyksiä välillä. Itse olen hyvin kriittisesti suhtautunut moneen asiaan. Tänään jätin aamupäivän luennon suosiolla väliin, kun väsytti niin paljon aamulla ja tuntui, että ei koko päivää jaksa taas luenolla istua. Ratkaisu oli hyvä, koska aiheissa ei oltu päästy paljoa eteenpäin vaan samojen asioiden ympärillä oli jauhettu koko kolme tuntia. Minä sen sijaan keskityin pieneen turistikierrokseen käytyäni ostamassa liput Formula1-kisoihin. Jaksoi sitten virkeänä kuunnella iltapäivän luennot.

Nyt on enää yksi aamupäivä koulua ja sitten tulee pidennetty viikonloppu, koska maanantaille sattuu "mid-autumn festival". Yöjuna Pekingiin istumapaikoilla tulee olemaan mielenkiintoinen kokemus ja varmasti koko viikonloppureissu kokonaisuudessaan...

Viikonloppu

Ensimmäinen kokonainen viikonloppu Shanghaissa takana ja oli mukava hengähtää vähän ensimmäisen opiskeluviikon jälkeen. Sinänsä opiskelu ei ole kovin rankkaa ollut, mutta pari päivää vapaata teki hyvää ja antoi mahdollisuuden tutustua vähän kaupunkiin.

Lauantaiaamuna yritin löytää tieni adventtikirkkoon, jonka osoitteen olin sähköpostilla saanut. Kirkolle löysin helposti ja metro vei kämpän läheltä kirkon viereen, joka sijaitsi aivan kaupungin keskustassa tärkeimpien nähtävyyksien tuntumassa. Paikan päällä selvisi kuitenkin, että kirkko on remontissa ja toistaiseksi suljettu. Portin pielessä oli myös kyltti remontista, mutta siitä ei selvää ottanut ja ohikulkenut hyvää englantia puhunut kiinalainen ei osannut selittää minulle väliaikaista kokoontumispaikkaa. Ehkäpä jossain vaiheessa syksyä löytyy myös se paikka. Selvittelyt on käynnissä.

Kirkon kulmilla tapasin pari ystävällistä samanikäistä kiinalaista, jotka kertomansa mukaan opiskelivat englantia ja myös puhuivat sitä sujuvasti. Kokematon turisti lähti sitten heidän mukanaan pieneen teetupaan, jossa kiinalainen nainen esitteli ja antoi maistaa erilaisia teelaatuja. Esittely oli mielenkiintoinen ja maistuva sekä jutustelu kiinalaisten kanssa oli myös mukavaa ja opetti uusia asioita ja tapoja Kiinasta. Kun eteen tuotiin lasku, paljastui esittelyn todellinen luonne ja kukkaro myös keveni kohtalaisesti. Omaa tyhmyyttähän se oli lähteä tuollaiseen mukaan, mutta kokemus sinänsä oli hyvä, joskin ylihinnoiteltu. Se oli kuitenkin vain rahaa ja osasin kieltäytyä vielä suurimmista laskuista enkä ostanut mukaan teetä. Ensi kerralla osaa varautua vastaavaan tilanteeseen paremmin. Kaikesta oppii, joskus kantapään kautta.

Teemaistelu. Pienestä huijauksesta huolimatta hauska elämys.

Loppulauantain kiertelin lähinnä kaupungin puistoja, jotka ovat komeita ja mukavan rauhallisia paikkoja kaiken muun vilinän keskellä. Osassa puistoista oli paljon porukkaa, mutta ei samaa liikenteen hulinaa ja melua kuin katujen varsissa. Ihmisten menoa oli mukava ihmetellä ja kameraan kertyi iso kasa kuvia puistoelämästä. Shanghain kirjasto oli myös mielenkiintoinen paikka ja käsiin sattui ulkomaisten kirjojen osastolla "Lonely Planet - Finland". Matkaoppaassa oli esimerkiksi esitelty Joensuun kulinaristiset nautinnot kuten "karjalanpiirakka" tai torin laidalta löytyvät "grillis". Noin 10 kilometrin kävelyn ja 8 tunnin kaupunkiseikkailun jälkeen oli paikallaan istuskella ilta rauhassa kämpillä ja järjestellä vähän valokuvia, joita nyt myös löytyy nettialbumista.

Yksi puistoista, jossa hienot suihkuläheet

Lauantaina en siis päässyt kirkkoon, mutta sunnuntaina hakeuduin sitten kansainväliseen yhteiskristilliseen seurakuntaan, josta olin kuullut. Englanninkielinen jumalanpalvelus järjestetään siellä kahdesti päivässä ja itse olin toisessa sessiossa. Kirkko oli aivan tupaten täynnä ja ylimääräisiä penkkejä jouduttiin tuomaan keskikäytävälle, jotta useat sadat ihmiset mahtuivat istumaan. Ylistysmusiikki oli hienoa ja amerikkalaislähtöinen pastorikin puhui asiaa. Ilmoittauduin "foreign students" -listalle, joten siellä pääsee tapaamaan ikätovereita aikanaan. Oli niin paljon väkeä, ettei vielä päässyt kunnolla tutustumaan ihmisiin, mutta ehtii tässä vielä syksyn mittaan.

Nyt on uusi opiskeluviikko alkanut ja varattu myös junalippu Pekingiin, jonne ensi viikonloppuna suuntaamme. Tarkoituksena käydä linnunpesässä kannustamassa Leo-Pekkaa ja päästä olympiatunnelmaan paralympialaisissa. Vierailu Kiinan muurilla ja muissa tärkeimmissä nähtävyyksissä on myös ohjelmassa. Paljon on täällä nähtävää ja koettavaa. Joka päivälle jotain uutta...

Ensimmäinen opiskeluviikko takana

On ollut kiireinen viikko, kun opiskelut ovat heti olleet täydessä vauhdissa ja päästiin muuttamaan omaan asuntoon. Tunnelmat ovat edelleen hyvät. Asunto on parempi kuin osattiin edes odottaa ja kaikki käytännön asiat ovat järjestyneet hyvin.

Torstaina siis siirryttiin hyvin toimineesta mutta ahtaanlaisesta hostellihuoneesta uuteen kämppään, jonka olin kesän aikana ehtinyt internetistä bongaamaan. Vilkkaan sähköpostivaihdon jälkeen tuleva vuokraemäntämme vaikutti luotettavalta ja varasimme asunnon. Kämppä sijaitsee Hongrun International Garden -nimisessä talonyhtiössä, jossa on upea puutarha keskellä asuinrakennuksia suihkulähteineen ja klubitaloineen, johon ei vielä ole ehditty tutustumaan. Me asutaan 9. kerroksessa, eli mukavasti katutason yläpuolella ja käytössä on noin 140 neliötä: 3 makuuhuonetta, 2 kylpyhuonetta, iso olohuone ja ruokailutila sekä keittiö, joista kaikki on täydellisesti kalustettuja ja varustettu kaikilla mukavuuksilla ilmastoinnista puhtaisiin lakanoihin ja vesiautomaattiin. Olo on kuin hotellissa eläisi ja asunto on todella rauhallinen ja hiljainen, joten kaupungin vilinää pääsee tarvittaessa hyvin karkuun. Matkaa opiskelupaikalle on noin puolen tunnin kävelymatkan verran tai vaihtoehtoisesti pääsee taksilla aamuruuhkassa 15 minuutissa noin euron maksua vastaan. Lähin metrolinja on parin minuutin päässä ja kahdelle muulle metrolinjalle kävelee 10 minuutissa, joten kohtuu nopeasti pääsee melkein minne kaupunginosaan tahansa. Vuokra päätä kohti on vastaava kuin esimerkiksi pikkuyksiö Kuopiossa, joten paljon parempaa ei olisi voinut toivoa.

Näkymä parvekkeelta puutarhaan

Perjantai-iltana pidettiin tutustumisilta ja samalla tuparit meidän kurssilaisille. Noin puolet 30 kurssikaverista tuli paikan päälle ja oli mukava nähdä ja kuulla miten vaihtelevaa porukkaa on akupunktion pariin päätynyt. Noin puolet kurssista on keski-ikäisiä perheenäitejä, jotka ovat miehensä töiden takia asuneet Shanghaissa lyhyemmän tai pidemmän ajan. Joukossa on valmiita lääkäreitä ja jopa lääketieteen professoreja sekä fysioterapeutteja tai muuten vain kiinalaisesta lääketieteestä kiinnostuneita ihmisiä. Suuri osa on Saksasta, mutta myös muista Euroopan maista sekä Amerikoista ja Aasiasta on tullut osallistujia kurssille. Ja myös ikähaitari on hyvin laaja, eli noin 20-60 vuoden välillä, keski-ikä ehkä noin 30-35 vuotta. Taustat ovat siis hyvin erilaisia, mutta kurssi on silti hyvin sulautunut yhteen. Kaikki muut kurssilaiset ovat itse maksaneet kurssin, jonka arvo on noin 2000 euroa, joten meillä kuopiolaisilla on suuri etuoikeus saada kaikki ilmaiseksi.

Ensimmäinen opiskeluviikko koostui siis kiinalaisen lääketieteen teorioista ja päästiin myös aloittamaan akupunktiotaitojen harjoittelu. Aamupäivisin on 3 tunnin paketti alkaen 8.30 ja parin tunnin ruokatauon jälkeen iltapäivällä kahden tunnin jakso, joten puoli neljän aikaan iltapäivällä pääsee vapaalle. Aluksi opeteltiin hyvin tarkkaan neulan kiinnipitäminen ja ihon läpi pistäminen neulatyynyn avulla. Loppuviikosta päästiin jo kokeilemaan kaverin piikittämistä käsivarren akupisteisiin. Jokaisen tekniikkatunnin alussa on kerrattu uudestaan ja uudestaan jokainen vaihe ja opettaja käy kiertämässä ja katsomassa, että kaikki tekevät oikein, joten hyvin perusteellisesti saa tekniikan haltuun. Kertausta on tullut paljon myös teoriatunneilla ja välillä tuntuu, että samoja asioita pyöritellään aivan liikaa. Todennäköisesti jatkossa tullaan edelleen kertamaan asiat moneen kertaan, joten opetustyyli eroaa tältä osalta hyvin paljon Suomessa totutusta. Asiat, joita ollaan käsitelty ovat esimerkiksi olleet Yin ja Yang sekä 5 elementtiä, joiden pohjalle kiinalainen lääketiede hyvin pitkälle perustuu. Logiikka ei tunnu aina pysyvän täysin kasassa ja selitysmallit tuntuvat hyvin oudolta näin länsimaalaista lääketiedettä oppineelle, mutta mielenkiintoista on kuitenkin kuunnella erilaisia tapoja ajatella sairauksia. Tuntuu vain, että osan teorioista saa jättää omaan arvoonsa ja enemmän odottelen sitä, että pääsen harjoittelemaan akupunktiota käytännössä ja näkemään, mitä kiinalainen lääketieteilijä oikeasti tekee.

Jos tuntuu, että välillä kyllästyy kiinalaiseen ruokaan ja haluaa välttää ikäviä yllätyksiä, voi turvautua McDonaldsiin tai muihin länsimaalaisiin ravintoloihin. Näissä osataan usein jo paremmin englantia, mutta sekään ei takaa sitä, että kaikkea saa niin helposti tilattua. "Sundae" ja "Ice-cream" olivat tarjoilijalle täysin vieraita käsitteitä, mutta kun kävi ottamassa valokuvan naapuripöydän annoksesta ja näytti sitä, sai haluamansa jäätelön, jonka nimi kuitin mukaan oli Sundae. Jotenkin tuntuu, että paikalliset ravintolat yrittävät kiusata meitä tahalleen, koska jälleen pöytään tuotiin kylmä kana päineen ja luineen. Tällä kertaa kuitenkin sanakirjan avulla saatiin pyydettyä ruuan lämmittämistä, joten hetken kuluttua kana tuotiin pöytään höyryävänä. Nyt on suosiolla opeteltu sanomaan kiinaksi "paistettu", että saataisiin syötävää ruokaa. No, ehkä yllättäviä ruokalajeja saattaa silti ilmestyä välillä pöytään.

Kylmä kana AKA "Frozen duck"

Onneksi nyt on viikonloppu menossa ja olen päässyt vähän rauhoittumaan ja katselemaan kaupunkia, mutta jatketaan seuraavassa bloggauksessa...

Kurssi alkanut

Pari päivää matkaa takana ja paljon on ehditty näkemään ja kokemaan. Maanantaina alkoi kurssi hyvin virallisella avajaistilaisuudella ja ilmoittautumisella. Saatiin myös omat nuket, josta voi opetella akupunktiopisteitä sekä kiinalaisen lääketieteen perusteos ”Chinese Acupuncture and Moxibustion”. Iltapäivä oli vapaata ja varsinainen opiskelu alkoi vasta nyt tiistaina. Tänään on tullut tutuksi perusteet kiinalaisesta lääketieteestä sekä akupunktiotekniikoista, joista lähdetään enemmän syventymään aiheeseen. Ensimmäisen kuukauden ajan opetellaan perusteorioita ja opetellaan pistotekniikat. Pari viimeistä kuukautta jää sitten käytännön harjoittelulle sekä diagnostiikan ja hoidon taitojen syventämiseen.

Luennoitsijat puhuvat Kiinaa ja piirtelevät kaaviot omilla merkeillään. Pätevä tulkki kääntää puheet englanniksi ja samalla kirjoittaa ydinsanoja taululle. Tulkkaamisen välillä jää siis aikaa kuulleen aiheen pureskelemiseen – tai vaihtoehtoisesti ajatusten harhautumiseen aivan muuhun. Mielenkiinto pysyi ainakin ensimmäisen päivän yllä. Kiinalaisten kulttuuri ja ajatusmalli eroaa paljon länsimaisesta, mutta silti pohjimmiltaan puhutaan kutakuinkin samoista asioista. Pääaiheina oli ”entiteettien” ymmärtäminen eli käytännössä se tarkoitti sitä, että ihminen itsessään on kokonaisuus, jossa eri elinjärjestelmät vaikuttaa toisiinsa. Ihmiseen vaikuttaa myös erilaiset tekijät kuten ympäristö, kulttuuri, ihmissuhteet, unirytmi jne. Kiinalaisen teorian muodostaa kuitenkin vanhat kokemukset, joiden perusteella ihmisessä on 5 eri elinjärjestelmää/elementtiä, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Toinen pääaihe oli kiinalainen käsitys ymmärtää taudit, jotka ovat oireista koostuvia syndroomia, joiden mukaan myös hoitomenetelmät valitaan. Esimerkiksi länsimaissa tunnettu B-hepatiitti on sellaisenaan vieras käsite kiinalaiselle lääketieteelle. Sen sijaan eri taudin vaiheissa B-hepatiitti tunnetaan eri syndroomina vallitsevan oirekuvan mukaan. Logiikka tuntuu suunnilleen toimivan, mutta katsotaan jatkossa, miten tähän pitää oikeasti suhtautua. Ainakin kiinalalainen lääketiede voi avata erilaisia näkökulmia.

Otteita luennon muistiinpanoista

Vapaa iltapäivä käytettiin kaupungin turistialueisiin tutustumiseen. Vastakohta oli hyvin suuri edellispäiväiseen torikujaan verrattuna. Nyt tuli vastaan korkeat lasirakennukset ja marmoriseinät sekä siistit laatoitetut kadut. Joka nurkassa löytyi MacDonalds, Starbucks yms. länsimaalaiset hienoudet. Ihmetteleviä katseita ei tällä kertaa tullut vaan meistä olivat lähinnä kiinnostuneita paikalliset englantia opetelleet myyjät: ”watch, bag, DVDs...”. Samanlaiset kävelykadut löytyy varmasti jokaisesta suurkaupungista ja nyt ainakin tietää missä voi päästä kaupungin kalliimmille ostoksille. Kaupungin läpi virtaavan Huangpu-joen rannassa kulkee suosittu The Bund, josta on näkymät Pudongin puolelle, jossa korkeuksiin kohoavat modernit pilvenpiirtäjät. Matka toiselle puolelle kävi joen ali Sightseeing Tunnelin kautta, jossa oli jänniä vilkkuvia valoja turistien iloksi. Pudong oli jälleen astetta hienompaa aluetta ja komeat autot sekä luksushotellit suihkulähteineen olivat selvästi Shanghain uusrikkaita varten. Pudongista kuljettiin metrolla takaisin hostellin kieppeille ja muutos takaisin maan pinnalle tultua oli jälleen merkittävä. Hienosti pukeutuneet ihmiset ja ökyautot muuttuivat suureen vanhojen mopojen ja polkupyörien ympäröimään ihmisvilinään. Turhaan ei matkaoppaissa sanota, että Shanghaista löytyy jokaiselle jotakin.

Kuuluisin kuva matkaoppaista: näkymä Pudongin puolelle The Bundilta

Ilmasto on ollut Suomen kolean kesän jälkeen mukavan lämmin. Aurinko on paistellut pilviverhon läpi, joka osittain varmaan saastepilveä, mutta iltapäivisin on myös sinistä taivasta näkynyt. Parina iltana on myös muutaman tähden voinut taivaalta nähdä, joten kauhean saasteista ei tällä hetkellä ainakaan ole. Ilma on kosteampaa kuin Suomessa ja tuntunut kuitenkin helpolta hengittää. Ja jos lämpöä alkaa tulemaan liikaa on sisätilat hyvin ilmastoituja.

Ruoka on ollut hyvää ja halpaa, enimmäkseen. Tänään sattui hiukan epämääräisen näköinen kylmä ankka luineen ja nahkoineen ilmestymään pöytään, mutta muuten on syötävää ruokaa saatu tilattua. Välillä tosin eksoottiselta tuntuvia ankanjalkoja löytyy lihapadasta, mutta se ei makunautintoa pilaa. Englantia ei ravintoloissa pahemmin puhuta, joten on jouduttu turvautumaan erilaisiin kikkoihin kuten kuvallisiin ruokalistoihin, naapuripöydän annosten osoittamiseen tai kysymään ravintolasta henkilöä, joka puhuisi edes pari sanaa englantia. Katukeittiöstä sai maittavat annokset kolmelle parilla eurolla ja hiukan hienommassa paikassa usean lajikkeen kokoelman 7 eurolla juomineen. Ulkona syöminen ei siis paljoa kukkaroa kevennä. Puikotkin alkavat jokaisella aterialla pysymään paremmin kädessä.

Mukava paikka tämä Kiina tähän mennessä ja tuntuu vain paranevan joka päivä. Parin päivän kuluttua päästään muuttamaan uuteen kämppään. Käytiin tänään katsomassa pihapiiriä, joka lievästi sanottuna yllätti positiivisesti. Tästä enemmän jatkossa...