Kiinalaisia käytöstapoja ja tennistä

Aika menee nopeasti ja kiihtyy vain loppua kohti. Enää vajaa 2 viikkoa jäljellä tätä reissua ja sitten paluu kotimaahan, johon toivottavasti talvi olisi tullut siihen mennessä. Hiihtämään olisi mukava päästä ja lumen tuoma valo olisi tervetullut. Täällä ovat säät olleet suosiolliset ja aurinko on paistanut viimeisen viikon aikana päivittäin. Muutamana päivänä oli jopa 20 asteen lämpöjä päivisin, joten t-paidassakin on välillä tarjennut. Tuuli tosin puhaltaa välillä viileästi, mutta vie samalla saasteet pois taivaalta. Yöt alkaa olemaan kylmiä ja tälle viikolle on lupailtu alle 5 asteen lämpöjä. Kaupasta ostetulle 6 euron arvoiselle takille tulee siis olemaan käyttöä vielä.

Shanghain taivas voi tosiaan olla näin sininen

Nyt on ollut lähes joka illalle jotain ohjelmaa, joten tekemistä on riittänyt. Viime viikolla pelattiin yhtä suurimmista tennisturnauksista, Masters Cupia, Shanghaissa, joten minunkin piti päästä näkemään suosikkipelaajiani. Tarkoituksena oli seurata Federerin ja Roddickin kamppailua, mutta pettymys oli suuri, kun stadionille tultua kuulutettiin, että Roddick on loukkaantumisen takia sivussa ja tilalla on varapelaaja. Kaikesta huolimatta oli mukava päästä näkemään maailman parhaita pelaajia paikan päällä. Kiinalainen tennisyleisö oli mielenkiintoinen kannustushuutoineen: ensimmäisen ottelun aikana kaikuivat "muleeeeei" -huudot paikallisen yrittäessä kannustaa Andy Murrayta. Stadioni oli täynnä ja taukojen aikana aallot kiersivät yli 10000-päisessä yleisössä. Väenpaljouden huomasi myös bussijonossa kotiin palatessa, joka oli useampien satojen metrien pituinen ja kiinalaiseen tyyliin organisointi ei ollut kaikkein tehokkainta. Yksi bussi täytettiin kerrallaan, mutta onneksi huomattiin, että seisomapaikoille haluavat pääsivät jonon ohi, mikä lyhensi odotusta huomattavasti. Tunti seisaaltaan bussikuskin kyydissä, joka välillä katseli ajo-ohjeita paperista, sujui yllättävän jouhevasti.

Viime viikolle mahtui myös uusi Bond-elokuva, joka onneksi oli alkuperäiskielinen ja kiinaksi tekstitetty. Aika paljon toimintaa siinä oli, ei paljoa muuta. Keskiviikkona pääsee ilmaiseksi museoon, joten kävin pyörähtämässä Shanghai Museumissa. Siellä oli paljon vanhoja esineitä. Akrobatiaesitys oli hieno ja etenkin omaperäinen hattunumero jäi mieleen sekä "motorcycling on the inner surface of cylindrical wall" oli upea. Käsiohjelmassa mainittiin myös "balancing act on the forehead", joka tosin oli tainnut tippua ohjelmistosta. Syntymäpäiväjuhlilla syötiin itämaista ruokaa vatsatanssiesitysten lomassa, jonka jälkeen keilarata kutsui. Hallin valokyltissä luki "Boiling" hyvällä chinglishillä, mutta pahemmin ei keittänyt, kun sain myös oman ennätyssarjani aikaiseksi. Urheilemaankin on nyt päässyt kunnolla, kun flunssa on väistynyt ja lentopallovuorokin palannut parin kuukauden tauon jälkeen. Tosin pelaaminen likaisella lattialla, jolla liikkuminen muistutti enemmän luistelua, oli haasteellista- Lisäksi pukuhuoneesta (eli yleisestä huussista) leijuivat tuoksut pelikentälle asti. Toisessa salissa taas kiinalaiset pelasivat sulkapalloa tupakansavussa, koska ulos asti ei tietenkään voi mennä polttamaan.

Sählyssä on vauhtia

Asia, jota ei jää täältä kaipaamaan ja josta kaikki ulkomaiset valittavat, on kiinalaisten käytöstavat. Tupakointia harrastetaan kaikissa mahdollisissa paikoissa sairaalan aulaa myöten eikä kadunvarsille virtsaavat miehet ole myöskään harvinainen näky. Kaikilla tuntuu olevan aina kiire hisseihin ja metroon, jonka vuoksi tönitään joka puolelta vähää väliä. Kuitenkin samat ihmiset, jotka ovat kyynärpäätaktiikalla tunkeneet rullaportaisiin, lähtevät jatkamaan matkaansa maleksien hitaanlaisesti ja samalla seilaillen katua puolelta toiselle. Liikenteessä voi milloin vain ilmestyä auto tai mopo risteyksestä ilman katsomista mihinkään suuntaan, joten jatkuvasti saa olla varuillaan. Ihmiset huutavat toisilleen myös keskellä katua, ja jos mukaan mahtuu tilannetta selvittävä poliisi, on huuto kahta kauheampi. Kiinalaiset tykkäävät muutenkin kaikista äänistä, joten turhat tyyttäilyt liikenteessä tai äänekkäät räkäisyt tai mauttomat maiskutukset ja ryystämiset ruokapöydässä ovat ilmeisesti tapoja ilmaista omaa olemassa oloaan. Toisaalta saattaa olla haasteellista erottautua miljardin ihmisen joukosta ja eläminen jatkuvasti kaikessa kaaoksessa kiristää varmasti ihmisten hermoja. Mutta monta asiaa voisi silti hoitaa tyylikkäämmin - ja samaa mieltä ovat myös jotkut ulkomailla asuneet kiinalaiset, joiden kanssa olen jutellut.

Itsellä ei kuitenkaan ole hermot menneet ainakaan pahemmin, joten eiköhän tässä kestetä vielä viimeisetkin viikot. Paljon on kuitenkin kaikkea mukavaa täällä ja röyhkeän oloisista kiinalaisista löytyy myös välillä lämmin sydän, joka tuntuu monella olevan piilossa. Ystävällinen pyöränkorjaaja tai lähiravintolan nuudelinvääntäjän tervehdys saavat mielen iloiseksi, vaikka aivan eri maailmasta ollaankin eikä toisten kieliä ymmärretä. Ja rennolla asenteella pääsee aina pitkälle - toivottavasti myös läpi viimeisistä tenteistä.