Synttäriä ja syysflunssaa

Taas kului näköjään yksi vuosi lisää syntymästä. Aika menee todella nopeasti. Neljännesvuosisata kuulostaa jo aika vanhalta. Niin se aika menee nopeasti täällä Shanghaissakin ja tasan 4 viikon kuluttua olen jo takaisin Suomessa. Välillä on päässyt pieni koti-ikävä tulemaan, vaikka hyvin olen viihtynyt ja nähtävää sekä koettavaa riittää. Suomen luonto ja puhtaus sekä meluttomuus on jotain mitä kaipailee - ja ruisleipä tekisi aina hyvää.

Viime viikolla jouduin pitämään pari päivää vapaata, koska kiinalainen syysflunssa pääsi iskemään. Kurkkukipua ja ehkä pientä lämpöilyä sekä muutaman terveemmän päivän jälkeen alkanut valuva nenä näyttää olevan paikallisen viruskannan tuotos. Lämmin juotava ja lepo tuntui kuitenkin olevan paras hoitokeino myös täällä. Nurkan takana oleva Ikea ja ruotsalaisten tarjoama lohiateria toi myös ainakin henkistä helpotusta sairasteluun ja pieneen koti-ikävään. Ruotsalaisten herkkujen ja lämpimän kupillisen ääressä oli myös leppoisaa lueskella akupisteitä sateen ropistessa Shanghain taivaalta. Välillä oli tosin pakko ihmetellä kiinalaisten ruokailutyylejä skandinaavisessa ruokalassa: lusikka-veitsi tai syömäpuikot-haarukka -yhdistelmät tai niiden sekoitukset olivat hyvin omaperäisiä ja vieraita sivistyneen länsimaalaisen silmissä, jonka käsiin haarukka ja veitsi sopi parhaiten. No, kaipa se vain on tärkeintä, että sen ruuan saa jotenkin toimitettua siitä lautaselta ruuansulatuselimistöön - tyylistä tai tyylittömyydestä piittaamatta.

Ikean ruoka syötynä ja vuorossa opiskelu Chinese-Einglish akupunktiokirjan parissa

Isompia syntymäpäiväjuhlia en nyt järjestänyt vanhenemisesta huolimatta. Tosin ensi viikonloppuna olisi ajatuksena pitää jonkinlaiset yhteisjuhlat kurssitovereiden kesken Jaanan kanssa, joka myös täyttää vuosia lähipäivinä. Tehtiin sitten kämppiksien kanssa sunnuntaiekskursio Qibaoon, joka on pieni perinteinen kiinalaislähiö, joka tosin koostui lähinnä uudisrakennuksista turismia silmällä pitäen. Sateinen sää vähän latisti tunnelmaa, mutta ei kuitenkaan estänyt turisteja ja kiinalaisia täyttämästä kapeita kujia. Kujien varsissa oli paljon pieniä kiinalaisia ravintoloita/ruokakojuja, jotka tarjosivat esimerkiksi usean eri sorttisia vartaita pikkukanoista mustekaloihin. Ja sitten oli turistikrääsää, jota löytyy kaikilta kulmilta, joissa matkailijoita esiintyy. Kylän läpi kulki kanava, jonka yli pääsi kivisiltaa pitkin, tai jolla olisi voinut risteillä kiinalaisgondoleilla. Voisi varmaan käväistä uudestaan paremmalla säällä.

Qibaon kanavaa

Kavereiden väsähdettyä jatkoin samaa metrolinjaa vielä kauemmaksi ja suureksi hämmästykseksi metro kulki autioiden peltojen poikki sekä omakotitalolähiöiden ohi. Hämmästys ei loppunut vielä tähän, koska Songjiangin päätepysäkin ympäristö oli hyvin hiljainen ja liikenneruuhkista ei ollut puhettakaan. Jonkinlaisen kiinalaisen hallintopalatsin läheisessä puistossa ei minun lisäksi kulkenut kuin pari ihmistä ja linnunlaulun lisäksi kuului muutamien autojen äänet heikosti. Olin lukenut seudulla olevasta Thames Townista, joka on englantilaistyyliin rakennettu pikkulähiö, jonka piti suunnitelmien mukaan olla pieni omavarainen kylä, jossa on leppoisaa asua. Tämä on kuitenkin jäänyt vain unelmaksi ainakin toistaiseksi lähinnä asuntojen huimien hintojen vuoksi ja niinpä lähiössä asuu vain kourallinen ihmisiä katujen ja kujien ammottaessa tyhjyyttään. Kylässä törmää lähinnä seurueisiin, jotka ottavat hääkuvia kirkon nurkilla, sekä joihinkin uteliaisiin ihmisiin kuten tähän suomalaismatkaajaan. Vaikka tiesin vähän mitä odottaa, oli kokemus edeltäviä vieläkin hämmentävämpi, kun kuljeskelin hiljaisia katuja ja kujia sekä "River Thamesia" pitkin sateen ripotellessa veden pintaan. Muutos aikaisemmista ahtaista kiinalaiskujista autioihin brittikatuihun oli äärimmäinen ja jälkimmäinen kokemus kaikessa rauhallisuudessaan outoudestaan huolimatta jotenkin kotoisa.

Punaisesta puhelinkopista tietää olevansa Englannissa

"Englannista" poistuessani aloin juttelemaan parin kiinalaismiehen kanssa, joista toinen puhui erittäin sujuvaa englantia. Takseja liikkui harvassa, joten ajattelin, että voitaisiin jakaa taksi, jos suunta on sama. Englantia puhuva oli myös matkalla metropysäkille, joten tapaaminen tuli sopivaan aikaan. Selityksenä kielitaidolle oli se, että hän oli vuosi sitten palannut 6 vuoden työvierailulta Saksasta. Oli mukavaa jutella taksi- ja metromatka tämän harvinaisen kielitaitoisen kiinalaisen kanssa, joka kiinan ja englannin lisäksi osasi vielä saksaa ja ranskaa. Oli jännä kuulla, kuinka hän syntyperäisenä shanghailaisena oli Kiinaan palaamisen jälkeen hämmentynyt kaupunkinsa vilinästä ja kaivannut eurooppalaista rauhaa. Sain hiukan pehmeämmän laskun paluussa normaaliin Shanghaihin, kun syntymäpäivän päätteeksi käytiin illallisella turisteille rakennetussa Xintiandissa, jossa on länsimaalaisten täyttämiä hienoja kahviloita ja ravintoloita, ja jonka tunnelma on tästä johtuen ei-kiinalainen. Kokkien pöytään tuomat grillatut lihat sekä useita etu-, keski- ja jälkiruokalajikkeita notkuvat seisovat pöydät täyttivät vatsan tehokkaasti ja toivat mukavalle päivälle tyytyväisen päätöksen.

Hämmentynyt ja uudesta iästä huolimatta onnellinen matkaaja Englannin vierailun jälkeen

Syksyinen Shanghai

Helteet taitaa nyt lopulta olla ohi Shanghaissa. Alkuviikosta eleltiin vielä "takakesää", josta myös paikalliset olivat ihmeissään. Nyt on lämmöt tasoittuneet 20 asteeseen ja sen alle, joten pitkähihaista on pitänyt alkaa käyttämään. Normaalisti syksyn pitäisi olla kuivinta aikaa, mutta nyt on muutamana päivänä sadellut vähän ja ensi viikolla myös sateita luvassa. Yöpakkasia tai ruskaa ei kuitenkaan ole luvassa, vaan suomalaiselle tämä alkaa tuntumaan enemmän normaalilta kesäsäältä. Tajuaa kuitenkin, että syksy taitaa olla koti-Suomessa jo aika pitkällä, koska Ikeassa on jo laaja valikoima joulutuotteita glögistä pikkutonttuihin.

Tänään kävin tutustumassa alueisiin, joissa en aiemmin ole käynyt, Lonely Planetin opastuksella. Puistot, jotka ovat suosikkipaikkojani täällä Kiinassa, yllättivät jälleen kerran monipuolisuudellaan. Mikä olisikaan parempi tapa viettää sunnuntaipäivää kuin mennä puistoon ja laulaa yhteislauluja, tanssia, pelailla korttia, varjonyrkkeillä, lätkiä sulkapalloa, heilutella nunchukoita, venytellä vanhentuvia lihaksia, piirrellä vedellä kiinalaisia merkkejä maahan tai vain istuskella penkillä lammikon rannassa ja ihmetellä ympäröivää menoa. Kaikenlaisia ääniä kuului lintujenlaulusta naisten oopperakiljuntaan ja lasten ilakoinnista vanhojen miesten jutusteluihin. Ei voinut muuta kuin katsella ja ihmetellä sekä yrittää saada tunnelmaa tarttumaan filmille. Muita kävelylenkin alueita oli vanha katu, jota reunusti monet taidegalleriat ja erityyppiset vanhat rakennukset, joista yllättävänä oli kiinalaiseen tyyliin rakennettu kirkko. Toisella alueella oli perinteinen buddhalaistemppeli sekä brittien rakentama edelleen käytössä oleva vankila.

Sunnuntaiaamun tunnelmaa puistossa

Lautta Huangpu-joen yli vei Pudongin puolelle, jossa tuli vastaan modernimmat rakennukset sekä lukuisat rakennustyömaat. Shanghaihin on tulossa maailmannäyttely EXPO2010, joten monia alueita valmistetaan kuntoon sitä varten. Esimerkiksi viime viikonlopun aikana oli koulun ohi kulkevalle kadulle ilmestynyt yllättäen uusi asfaltti. Muutenkin huomaa, että kaupunki muuttuu jatkuvasti ja vanhoja rakennuksia sorretaan, jotta tilalle voisi nousta uutta ja kiiltävämpää. Maailmannäyttelyä varten aletaan myös siivoamaan kaupunkia samaan tyyliin kuin Pekingissäkin oli tehty ennen olympialaisia. Esimerkiksi katumyyjät ajetaan sisätiloihin teitä tukkimasta ja luultavasti enemmänkin tullaan tekemään, jotta kaupunki saadaan täyteen edustuskuntoon suurta tapahtumaa varten.

Vanhat rakennukset puretaan uusien tieltä

Kävin eräänä päivänä jälleen feikkimarketeilla etsimässä vähän lämpimämpää vaatetta. Länsimaalaista yritettiin jälleen huijata älyttömillä hinnoilla ja käsittämättömimmillä selityksillä. Löysin neulepaidan, jonka ajattelin, että voisin ostaa tiettyyn hintaan mitä tahansa myyjät pyytäisivätkään. Toisessa paikassa paitaa ei myyty halvalla, koska se oli "cashmiria" ja toisaalla taas, koska se oli "100% cottonia". Kyse oli kuitenkin aivan samasta tuotteesta, mutta myyjien mukaan muualla on "different quality". Hintapyynnöt myös vaihtelivat hurjasti, joista kaikkein käsittämättömin oli "1200 yuan for somebody, but ONLY 800 for you my friend". Ihan alkuperäiseen hintaani en päässyt, mutta 60 yuanilla (n. 6 euroa) irtosi lopulla "Paul Smith" -puuvillaneule. Monta myyjää jäi taakse huutelemaan omia "parhaita" hintojaan, kun metsästin parasta hintaa. Matkan varrella tuli yllättäen vastaan kiinalainen, joka oli opetellut suomea ja osasi ainakin lukusanat sekä "sata prosenti puvilla". Muutoin sai kuitenkin neuvotella englanniksi sekä välillä yritin tavailla lukusanoja myös kiinaksi, mikä herätti myyjissä pientä hilpeyttä.

Huomenna alkaa taas uusi opiskeluviikko ja torstaina on jälleen tentti tulossa. Tällä kertaa aiheena on meridiaanit ja akupisteet, jossa pitää osata paikallistaa noin 100 eri pistettä eri puolilta kehoa sekä muistaa niiden tärkeimpiä käyttökohteita. Sairaalalla on jonkun verran jäänyt pisteet mieleen, kun on seuraillut hoitoja vierestä, mutta pitää lueskella hiukan omallakin ajalla. Nyt ollaan myös päästy tekemään hiukan enemmän käytäntöä, kun ohjaava lääkäri on laittanut meitä kuppamaan ja poistamaan neuloja sekä käyttämään sähköstimulaattoria ja antanut myös injektoida kiinalaista lääkeseosta lihaksiin. Akupunktioneuloja ei vielä olla pistelty potilaisiin toisin kuin monet kurssitoverit muissa sairaaloissa, mutta kaikki aikanaan. Kiinassa kaikki vain ei aina tapahdu siinä ajassa kuin itse ehkä toivoisi.

Formuloita ja äänestystä

Tentti meni läpi. Itse asiassa kaikki pääsivät läpi, vaikka huhujen mukaan muutama jäi alle virallisen pisterajan. Yllätyksekseni sain 72 pistettä, vaikka vain 60 olisi riittänyt. Eli ensi kerralla voi opiskella vähän vähemmän. Perjantaina oli myös pieni tentti klinikassa, joka kuitenkin oli käytännössä opetustuokio, jossa saatiin porukalla miettiä ja vastailla kysymyksiin suullisesti. Meidän ohjaava lääkäri ei ole paljoa päästänyt kajoamaan potilaisiin - kuppausta ollaan päästy kokeilemaan. Suurimpana syynä siihen, ettei olla saatu vastuuta, on jonkin aikaisemman ulkomaalaisen opiskelijaryhmän töppäilyt. He olivat unohtaneet neulan potilaan päähän ja siitä oli tullut suuret valitukset ja vaateet korvauksista sairaalalle. Toisena perusteena on se, että täkäläiset kiinalaisen lääketieteen opiskelijat opettelevat teorioita 4 vuotta ennenkuin pääsevät klinikkaan ja meillä on vain kuukauden koulutus täkäläiseen lääketieteeseen. Mutta meidän lääkäri on kuitenkin mukava ja järkevänoloinen, koska hänellä on myös tietämystä länsimaalaisesta lääketieteestä, jota hän myös soveltaa hoidoissaan. Hiljalleen saadaan varmasti lisää vastuuta ja aamupäivät sairaalalla on aika leppoisaa jutustelua kavereiden ja lääkärin kanssa.

Eilen oli Shanghain F1-kisa, jossa oli tietenkin pakko käydä. Kovinkaan paljoa en ole nykyään formuloita seuraillut, mutta piti nyt käyttää mahdollisuus, kun kisa oli niin lähellä. Oltiin hankittu halvimmat liput yleisille ruohopaikoille ja ne olivat aivan riittävät. Ruohikolla oli hyvin tilaa makoilla eikä vieressä ollut tuplahintainen katsomo olisi antanut paljoa lisäarvoa. Punainen oli päivän pääväri (suosittu väri tässä maassa) ja Kimi paikallisten suursuosikki. Kilpailussa ei paljoa tapahtunut, kun Hamilton johti kisaa alusta loppuun ja Kimikin joutui sopupelillä päästämään Massan ohi viimeisillä kierroksilla. Vähän jäi kaipaamaan kolaria, ulosajoa tai tiukkoja ohituksia meidän mutkaan, mutta niitä ei tullut. Siinä ne autot vain meni vauhdilla ohi kierros kierrokselta ja päästivät kovia ääniä, kunnes kisa loppui ja lähdettiin kotiin. Bussimatka, joka mennessä oli alle tunnin, kesti yli 2 tuntia takaisin kotiin - ensimmäisen tunnin jälkeen näkyi vielä kilparata ikkunasta. Kaikesta huolimatta oli leppoisa sunnuntaipäivä ja nyt on kerran tullut käytyä katsomassa formuloita livenä. Televisiolaji, sanoisin.

Siellä ne Ferrarit taas menee vaudilla ohi

Viime viikolla oli kunnallisvaalien ennakkoäänestys myös täällä Shanghaissa ja kansalaisvelvollisuus tuli tietenkin täyttää. Samalla pääsi käväisemään Suomen konsulaatissa, jossa otettiin ilolla äänestäjät vastaan. Ja pitihän tämä historiallinen tilanne saada myös filmille talteen. Mainittiin myös siellä käydessä, että meillä oli tulossa syntymäpäiväjuhlat suomalaisella teemalla, joten nyt meidän seiniä komistavat suuret julisteet kesäisellä suomalaisella järvimaisemalla. Viime perjantaina oli Teemun synttärit, johon kuului mm. ainoastaan suomalaista musiikkia, letkajenkkaa sekä Suomi-tietovisa, joka paljasti ulkomaalaisten tietämättömyyden Suomesta. Mutta nyt on onneksi vähän sivistetty kurssikavereita ja tarjoiltu vähän näkymiä, ääniä sekä makuja Suomesta.

Vaaliuurnilla (jälleen yksi mauton kiinalainen poseeraus)

Tänään tulikäytyä paikallisella räätälillä ja tilattua pukusetti sisältäen takin, kaksi paria housuja sekä kauluspaidan. Viikon päästä pitäisi löytyä juuri minun mittoihin sopivat vaatteet käsintehtynä sopivan halpaan hintaan. Innostuin käymään kauppaa myös kävelylenkillä Bundilla leijakauppiaiden kanssa, jotka yrittävät tavalliseen tapaansa törkeästi nyhtää turisteilta rahat. Lopulta kuitenkin setti pikkuleijoja irtosi pikkurahalla ja leijan lennätys oli lähes yhtä hauskaa kuin tinkiminen paikallisten kanssa. Välillä sopivalla mielenalalla katukaupustelijatkin ovat mukavaa seuraa, kun vain jaksaa asennoitua oikein näihin tyrkyttäjiin. Aika moni muukin asia täällä Kiinassa vaatii omanlaista asennetta, jos haluaa pitää mielenterveyden kunnossa ja välttyä suuremmalta ärsyyntymiseltä. Onneksi löytyy rauhallisia paikkoja, kuten oma kämppä ja puistot, joissa pääsee tarvittaessa kaikkea vilinää ja kaaosta karkuun - ainakin siihen asti, kun taas lähtee seuraavaan seikkailuun.

Leija lentää Bundilla

Hongkong

Takana taas viikko täynnä toimintaa: vähän tenttiinkertailua sekä jälleen yksi lomailureissu. Hongkong oli hyvää vaihtelua ja sai vähän irtautua kiinalaisesta menosta, vaikka se virallisesti Kiinalle kuuluukin. Tunnelma oli paljon länsimaalaisempi ja jotenkin rennompi Shanghaihin verrattuna. Matkailu sekä uusien asioiden näkeminen avartaa ja on aina yhtä mukavaa.

Panoraamausta Viktoria Peakilta

Tänään oli ensimmäinen tentti, jossa kuulusteltiin kiinalaisen lääketieteen perusteita sekä diagnostiikkaa. 100 monivalintakysymystä, joista 60 pitäisi saada oikein tentin läpäisyä varten. Oli paljon hankalia ja toisiaan muistuttavia vaihtoehtoja eikä oma opiskelu ole ollut kaikkein tehokkainta, joten täytyy vain toivoa parasta. Paljon jäi arvailun ja villin päättelyn varaan. Tentistä näki, että täkäläinen opiskelu painottaa enimmäkseen ulkoamuistamista. Osa teorioista sopii myös länsimaalaiseen logiikkaan ja selittää asioita järkeväntuntuisella tavalla. Mutta sitten on hyvin paljon asioita, joita joku viisas on vuosisatoja sitten päätellyt ja joita kaikki kiinalaiset nyt sinisilmäisesti pitävät totuutena. Esimerkiksi faktahan on, että munuaiset avautuvat korviin tai että maksa on kuin puu. Tällaisia asioita on myös hyvin vaikea painaa mieleen ja tuntuu myös turhalta opetella niitä, koska ne eivät vain tunnu järkeviltä. Tenttiin lukua häiritsi myös hiukan se, että löysin netistä länsimaalaisen akupunktiolääkärin opuksen, joka kumoaa suurimman osan kiinalaisten ajatuksista. Enemmän olen tuon länsimaalaisen ajattelun kannalla, mutta täällä täytyy nyt vähän ymmärtää myös kiinalaisia - ainakin, jos haluaa selvitä kurssista.

Kiinalainen lääketiede ja Kiina unohtui siis hyvin Hongkongissa. Oli mukavaa tulla paikkaan, jossa ihmiset kommunikoivat sujuvasti englanniksi eivätkä kaikki ihmiset huutaneet ja ryntäilleet jatkuvasti kaikkialle. Kaupungin alueella riitti kyllä ihmisiä ja vilinää, mutta kaikki olivat ystävällisempiä ja rennompia. Metrosta pääsi ulos ilman, että päälle tunkee kymmeniä kiinalaisia, jotka haluavat parhaille paikoille. Sen sijaan ihmiset odottivat rauhallisesti laiturilla, että matkustajat tulevat ulos ennenkuin alkoivat ahtautumaan metroon. Metro oli muutenkin hyvin positiivinen yllätys, koska se oli loppuun asti suunniteltu ja junan vaihdot sujuivat muutamalla askeleella. Meidän hostelli oli aivan metropysäkin vieressä, joten kulkumuotoja ei tarvinnyt montaa kertaa miettiä.

Metrossa oli väkeä, mutta ihmiset odottivat nätisti jonoissa

3 päivän aikana ehdittiin näkemään Hongkongin tärkeimmät nähtävyydet, vaikka hyvin löysällä ja kiireettömällä aikataululla kaupungissa pyörittiinkin. Ensimmäinenä päivänä patikoitiin Viktoria Peakilla rauhallisen luonnon ja komeiden näköalojen keskellä. Kaikki liikenteen melu ja välitungoksen vilinä hävisi mielestä kapeita luonnon vihreyden ympäröimiä polkuja talsiessa. Iltapäivään kuului vielä bussimatka Hongkongin saaren eteläpuolelle mutkaisia vuoristoteitä pitkin. Loikoilu hiekkarannalla auringonpaisteessa ja uinti viilentävässä meressä täydensi rentoa päivää. Naama sai hiukan ylimääräistä väriä päivän aikana, joten seuraavana päivänä tajusi sitten hankkia hatun suojaamaan päätä auringolta. Sitten sai taas rauhassa käveleskellä maailman suurimman istuvan buddha-patsaan ympärillä sekä samalla Lantaun saarella olleita kävelyreittejä pitkin. Kowloonin puolella oli sitten vähän kiinalaisempaa menoa torikujilla, joissa jokaisessa löytyi tiukasti oma teemansa - lintumarkkinat, kukkamarkkinat, kultakalakaupat sekä vaatekojut ja muut olivat kaikki omilla alueillansa. Myyjät eivät kuitenkaan olleet yhtä röyhkeitä ja samalla tavalla tyrkyttäviä kuin Kiinan puolella, vaan markkinoita pitkin sai kävellä niin rauhassa kuin tiukassa ihmisvilinässä vain ikinä pystyykään. Viimeisen illan "kruunasi" vielä Symphony of Lights, joka on maailman suurin pysyvä valoshow, jossa muutama hassu valo rakennuksien seinissä sekä parit valonheittimet vilkkuvat ja pyörivät musiikin tahtiin. Ihan jännä idea, mutta eipä tuo suuresti hätkäyttänyt - vihreät valonheittimet oli kyllä tehokkaita.

Rauhallinen merenrantaraitti

Sunnuntaina ehdittiin vielä ennen kotimatkaa pyörähtämään eräässä kaupungin puistossa sekä nunnaluostarin etupihalla, jotka oli ihan hienoksi laitettu ja mukavaa nähtävää. Samantyylistä löytyy kaikista kiinalaisista puistoista, mutta kiviset lohikäärmeveistokset ja vihreät istutukset on aina rauhoittavaa nähtävää. Lääketieteen museosta löytyi vanhoja sairaalakalusteita ja antiikkikadulta tarttui mahjong-peli matkamuistoksi laiskasti tingittyyn hintaan, jotta pääsi hiukan ylimääräisistä dollareista eroon. Lentomatkalla tuli jo paluu todellisuuteen, kun piti käyttää aika hyväksi ja opetella kiinalaista lääketiedettä. Kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut reissu jälleen kerran ja voin suositella Hongkongia, jos lähistölle joskus sattuu eksymään.

Iltanäkymä Hongkongin puolelle

Nyt pitää varmaan tyytyä Shanghain elämään vähäksi aikaa, kunnes taas seuraava reissu tulee eteen. Jossain vaiheessa lähdetään porukalla käymään Keltaisilla vuorilla, jossa pääsee pakoon kaupungin melskettä ja jossa saa ihastella komeita vuorimaisemia ja puhdasta luontoa. Ensi viikonloppuna on formulat Shanghaissa ja useita nähtävyyksiä voisi vielä täällä käydä katsomassa, joten menoja riittää niin paljon kuin vain jaksaa. Välillä on kuitenkin hyvä vain pysähtyä ja rauhoittua. Enkä jaksa muutenkaan stressata sitä, että joku asia jäisi näkemättä. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi eikä tarvitse nähdä - parempi, että nauttii siitä, mitä milloinkin tekee.

Lisää lomailua

Tänään palattiin opintoihin ja ensimmäinen aamupäivä sairaalalla on myös takana. Myös akupunktioklinikka oli lomaillut, joten kävijöitä oli ruuhkaksi asti. Meitä ohjaava lääkäri vaikutti mukavalta, vaikka ei nyt ehtinyt paljoa meitä opettamaan. Seurailtiin vierestä kuinka potilaita piikitettiin ja kupattiin. Vielä ei päästy tekemään mitään ja pari ensimmäistä viikkoa onkin tarkoituksena vain katsella ja valmistautua pieneen käytännön tenttiin, jonka jälkeen saadaan toivottavasti itsekin piikitellä asiakkaita.

Pieni lomareissu Qingdaoon kurssikavereiden Jaanan ja Marcian kanssa meni oikein mukavasti ja ainakin junassa tuli oleskeltua ahkerasti - itse asiassa enemmän kuin perillä määränpäässä. Menomatka meni leppoisasti maisemia ihastellen, lepäillen, kiinaa opiskellen ja nuudelikuppeja tyhjennellen. Maalaismaisemia katsellessa olisi tehnyt mieli päästä todelliseen kiinalaiseen ympäristöön keskelle riisipeltoja vaikkapa polkupyörällä matkustellen. Tällä kertaa oltiin "hard-sleeperissä", joka on nukkumavaunujen alempi luokka. Hytissä on yhteensä 6 matkailijaa kolmessa kerroksessa ja pelkkä avoin oviaukko käytävään. Sängyt oli kuitenkin pehmustettuja, vaikkakin suurelle länsimaalaisille hiukan kapeahkoja. Unta sai kohtalaisesti ja suureksi yllätykseksi sai taas huomata, että tavallisesti kovaääniset kiinalaiset rauhoittuvat yöksi - pitäähän sitä joskus levätä, että jaksaa päivät pauhata.

Makoilua hard-sleeperin välipedillä

Qingdaossa oli ensimmäisenä tehtävänä saada matkaliput myös kotiin ja pitkännäköisestä jonotuksesta huolimatta saatiin paikat yöjunaan puolessa tunnissa. Menolippuja hankkiessa oli jouduttu jonottamaan jopa 3 tuntia, joten tällä kertaa palvelu oli nopeaa. Keskustan alueella oli paljon ihmisiä ja ranta oli pakkautunut kiinalaisista turisteista, joille aurinko paistoi kirkkaammin kuin saasteisissa sisämaan kaupungeissa. Pienen rantakävelyn jälkeen jäi turistikohteet väliin väentungoksesta johtuen, joten suuntasimme hotellia kohden, joka olikin useamman kymmenen kilometrin päässä. Tunnin taksimatka toimi samalla kiertoajeluna, joka meni rantaviivaa pitkin ohittaen erilaisia omaperäisiä patsaita ja myös purjehduksen olympia-areenat. Illan ohjelmassa oli käynti International Beer Festivalissa, joka oli ei-niin-kansainvälinen koko perheen tapahtuma. Muutama ulkomaalainen oluen ystävä sattui illan aikana vastaan tulemaan. Suurella alueella oli huvipuisto vuoristoratoineen ja vilkasta karnevaalitunnelmaa, jota toivat erinäiset esitykset ja paraatit sekä tivolipelit ja krääsäkauppiaat. Ja olihan siellä sitten niitä oluttelttoja ja juopuneita kiinalaisia laulamassa karaokea, mikä ei välttämättä ole se kaikkein kaunein tai kuuloluita säästävin näky. Ja taas pääsi poseeraamaan muutaman kiinalaisen kanssa - "I have never been in picture with western people..."

Jäipä tuossa paviljongissa käynti väliin - liikaa kiinalaisia

Perjantaiaamuna lähdin tutustumaan hotellin lähitienoisiin ja etsimään merenrantaa, joka oli kohtalaisen lähellä linnuntietä mutta muutaman lisäaskeleen päässä ihmistenteitä. Turisteja ei tällä seudulla ollut käytännössä ollenkaan ja pääsi kurkistamaan ja haistelemaan paikallisten eloa rauhassa. Meren ääreltä löytyi kalastajia, joilla oli tyylikkäät bambuvirvelit, sekä verkkoja kutovia naisia ja simpukanpuhdistustalkoita. Rantaa ympäröi komeat kukkulat ja yritin löytää tietä niiden huipulle, mutta yritys päättyi sotilasalueen rajoille. Samalla kuului myös tykinlaukauksen ääniä, joten katsoin parhaaksi kääntyä takaisin. Pamaukset tulivat kuitenkin ilotulitteista, joita ammuttiin laivasta keskellä kirkasta päivää. Kiinalaiset tunnetusti tykkäävät kovista äänistä ja samanlaisia laukauksia sai kuulla myös Shanghaissa lomaviikon aikana.

Panoraamausta rannalta hotellin lähistöltä

Taksikyyti vei taas takaisin samoja näköalareittejä rantaa pitkin. Oli vaikea uskoa olevansa Kiinassa näköaloja katsellessa ja mieleen nousi enemmän Välimeren seutu. Onhan Kiinalla tietenkin rantaviivaa pitkät matkat, mutta kallioset ja hiekkaiset merenrannat ei ole ensimmäinen mielikuva Kiinasta. Qingdao oli kuitenkin aivan merenrannan tuntumaan levittäytynyt kaupunki ja pyöri täysin veden ympärillä. Kaupoistakin löytyi lähinnä kala- ja merenelävätuotteita elävistä moneen eri muotoon kuivattuihin. Vähän olisi voinut viettää pitemmänkin aikaa tuolla seudulla, mutta kotimatka odotti ja jälleen 20 tuntia junassa. Jostain syystä meille saatiin makuupaikat ainoastaan klo 8 asti aamuun, jonka jälkeen 3 viimeiselle tunnille saatiin seisomapaikkaliput. Tehtiin kuitenkin kiinalaiseen tyyliin ja ahtauduttiin ravintolavaunuun notkumaan loppumatkaksi, kun kerran sieltä saatiin istumapaikat löydettyä.

Loppumatka olikin vähän huonompi kokemus, koska vatsa päätti viimein kipeytyä ja olo meni heikoksi. Onneksi paha olo pysyi sisällä ja jaksoin juuri kotiin asti lepäilemään, jossa sitten nousi vielä kuume. Päiväunien ja parin parasetamolin jälkeen alkoi olo kuitenkin jo kohentumaan ja sunnuntaina oli kuume jo kokonaan poissa ja ruokakin alkoi jo maistumaan. Vielä on välillä pieniä mahakipuja mutta voimat on taas palautuneet. Yllättävän pitkään olinkin pysynyt terveenä ja onneksi tämäkin tauti jäi nyt lyhyeen. Odotettavissa kuitenkin oli, että jossain vaiheessa matkaa vatsa voisi vähän reagoida vieraaseen ruokavalioon.

Viikon päästä on ensimmäinen tentti, joten olisi syytä alkaa vähän opiskelemaankin. Täytisi varmaan ahkeroida muutama päivä, koska uusi reissu on jo pikaisesti tulossa. Pitää käyttää hyödyksi tuplaviisumi, jolla pääsee kahdesti Kiinaan ja käväistä ulkomailla. Ensi viikonlopuksi saatiin lennot Hong Kongiin kohtalaiseen hintaan, joten Teemu ja minä suunnataan sinne torstai-iltana. Aika menee nimittäin nopeasti ja viikonloput loppuu kesken, jos ei niitä käytä hyväksi...

Lomatunnelmia

1. lokakuuta on Kiinan kansallispäivä ja tämä viikko on ollut maanlaajuinen lomaviikko. Mikä parasta myös meidän kurssi pitää lomaa ja on saanut rauhassa hengähtää ja luvan kanssa unohtaa opiskelut. Kaupungilla on ollut tavallista enemmän vilinää etenkin turistipaikoissa. Kaikki kiinalaiset eivät kuitenkaan lomalle pääse, koska kaupat ja ravintolat ovat normaalisti auki sekä kaikki välttämättömät työt hoituu edelleen.

Viime perjantaina kävin ensimmäistä kertaa paikallisessa adventistien nuortenillassa. Ohjelmassa oli raamattupiiriä, kotona kokattua kiinalaista ruokaa ja mukavaa yhdessäoloa. Oikein leppoisa ilta ja sai taas tutustua hiukan paikallisiin, joista suurin osa ryhmästä koostui. Mukana oli kolme ei-kiinalaista poikaa minun lisäkseni, jotka myös ovat ainoat ulkomaiset meidän seurakunnassa. Lauantai-iltapäivänä oli tavallisen kirkon jälkeen erikoisohjelmaa, jossa eri toimintamuodot esittäytyivät. Meidän englanninkielinen porukka esitti pari laulua ja Jerry kertoi minkälaista väkeä ryhmässä on. Illalla meidän ulkomainen nelikko kävi vielä yhden paikallisen kanssa päivällisellä kiinalaiseen tapaan - tilailtiin kymmenkunta ruokalajia pöytään ja syötiin mahat täyteen herkkuja.

Valmiina lauluesitykseen

Viime viikolla meillä oli kylässä pari meidän kurssilaista Kuopiosta. Tuli siis hyvä tilaisuus käydä porukassa katselemassa nähtävyyksiä, joihin turistit yleensä ensin ohjataan. Ohjelmaan kuului esimerkiksi vanha kaupunki, joka on oikeastaan ainut osa Shanghaita, jossa näkyy niitä perinteisiä kiinalaisia rakennuksia. Yuyuan Garden on vanha puutarha, joka lähinnä koostuu erilaisista kivirakennelmista ja kiinalaisista taloista sekä lammikoista, jotka on ahdettu täyteen isoja kultakaloja. Vanhan kaupungin liepeillä oli myös katuja täynnä erilaisia myyntikojuja sekä takakujia, joilla näkee köyhempää kiinalaista elämää. Toinen merkittävä nähtävyys, jossa käytiin oli Jin Mao Tower ja sen 88. kerroksen näköalatasanne, josta pääsi ihmettelemään näköaloja lähes 400 metrin korkeudesta. Ilma oli puhdas, joten näkyvyys oli hyvä, ja satuttiin juuri hämärtymisen aikaan, joten nähtiin kaupunkia päivänvalossa ja keinovaloissa. Hienot oli maisemat.

Vanha kiinalainen tyyli Yuyuan Gardenissa kohtaa uudet pilvenpiirtäjät (vasemmalla Jin Mao Tower)

Maanantaina päätin kokeilla Lonely Planetin ohjattua kävelyä French Concessionissa, joka on vanhaa länsimaalaistyylistä aluetta. Ennen lenkkiä kävin vilkaisemassa Propaganda Poster Art Cenreä, joka koostuu aidoista julisteista kommunismin kulta-ajoilta vuosien 1949 ja 1979 välillä. Julisteiden sanoma oli lähinnä, että Mao on suurin ja kaikkien kaveri sekä että kapitalistinen USA on paha ja tuhottava. Omalle seinälle olisi saanut ison alkuperäisen posterin muutaman sadan euron hintaan - jätin tällä kertaa väliin. Lonely Planet -kävely keskittyi lähinnä muutamaan remontissa olevaan kirkkoon tai hotellinauloihin tai muihin rakennuksiin eikä sinällään ollut mikään suurempi erikoisuus. Mukavinta oli lähinnä käydä pyörähtämässä eräässä matkan varrella olleessa puistossa, jossa oli iloinen lomatunnelma. Lapset ajelivat lammikoissa polkuveneillä ja taivas täyttyi huimiin korkeuksiin nousevista leijoista ja ihmiset vain nauttivat olostaan. Kiinalainen puistokulttuuri on kyllä minun mieleen.

Propagandaa (valokuva esitteestä, kun ei viitsinyt salaa kuvailla museossa)

Lonely Planetissa on nähtävyyksiin listattu myös Ikea, joka sijaitsee lähellä meidän asuntoa. Shanghain Ikea on Aasian suurin ja sohvilla nukkuvat tai pöytien ääressä lehtiä lukevat kiinalaiset ovat kieltämättä aikamoinen näky. Väkeä riittää ja ruotsalainen tavara käy kaupaksi. Itse asiassa meidänkin asunnon varustuksessa on pitkälti turvauduttu Ikeaan. Ja sieltä löytyy myös Marabou-suklaata, oikeaa kunnon juustoa sekä hyvä valikoima muita ruotsalaisia ruokatuotteita. Harmi vain, että ruotsalaiset eivät osaa kunnolla arvostaa ruisleipää. Täysjyväkorput ja näkkileivät saa siis toimia korvikkeena hädän tullen.

Sohville riittää tungosta

Huomenna lähdetään pieneen lomareissuun Qingdaoon, jossa pidettiin olympiapurjehdukset. Se on ilmeisesti myös kiinalaisten suosima rantakaupunki, joten saatetaan joutua aikamoiseen turistijoukkoon. Täällä on kuitenkin tottunut siihen, että ympärillä vilisee suuri lauma kiinalaisia jatkuvasti. Kiva myös päästä näkemään vähän muuta Kiinaa, kun lomaviikolla on hyvä mahdollisuus matkustella. Menomatka 20 tunnin mittaisella yöjunalla sekä yksi yö hotellissa on varattuna. Toivottavasti löytyy myös matkalippu takaisin kotiin, koska lipun voi vain ostaa asemalta, josta on lähdössä, sekä kiinalaisia on nyt paljon liikenteessä.

Hierontaa ja hiustenpesua

Aika on mennyt todella nopeasti. Olen ollut jo melkein kuukauden Kiinassa ja tuntuu, että olisi todella pitkä aika siitä, kun viimeksi olin Suomessa. Koti-ikävä ei kuitenkaan ole päässyt iskemään, koska täällä on viihtynyt niin hyvin ja aina löytyy uutta tekemistä ja uusia paikkoja, joissa käydä. Välillä on tosin tehnyt mieli kunnon ruisleipää. Se onkin oikeastaan ainut asia, jota täältä ei saa. Kaupungista löytyy liikkeitä, kuten Cityshop, jossa myydään ulkomailta tuotuja tuotteita. Maitotuotteita en ole paljoa käyttänyt, koska hyviä soijamaitoja löytyy monen eri makuisena. Tämä kaikille huolestuneille tiedoksi (närmast till mamma).

Tänään kävin ensimmäistä kertaa kokeilemassa hierontaa, jota monet täällä käyneet ovat suositelleet. Aikaisemmin en ollut saanut aikaiseksi ja pari päivää sitten huomattiin lähistöllä paikka, josta päälle päin näytti saavan normaalia hierontaa, joten nyt oli aika käydä kokeilemassa. Tuttuun tapaan kukaan ei puhunut englantia, mutta päivän menu oli kuitenkin paperilla myös englanniksi, joten ei tarvinnut luottaa tuuriin hierontaa valitessa. Otin tunnin kokovartalohieronnan, jonka hinta oli huimat 4 euroa. Käsittely ei ehkä ihan vastannut odotuksia, vaikka olo on kohtalaisen rento nyt jälkeenpäin. Lähinnä ihmetystä herättivät nivelien napsauttelut, joita hieroja ei onneksi ihan väkivaltaisesti tehnyt. Ja päänahkaa hieroessa tuntui, ettei oikeita pisteitä meinannut löytyä. Reidet oli myös kohtalaisen jumissa eilisen sählyn jäljiltä, joten pientä kipuakin joutui tuntemaan. Onpahan nyt sekin kokeiltu. Ehkä ei samaa uudestaan, mutta voisi niska-hartiahierontaa käydä kokeilemassa, koska hieroja keskittyi nyt lähinnä käsivarsiin ja jalkoihin. Jalkahieronta on kuulemma myös mielenkiintoinen kokemus, ehkä vähän kivulias tosin.

Muutama päivä sitten kävin kokeilemassa myös paikallista parturipalvelua. Suureksi yllätykseksi L'oreal Professionals -salongista löytyi parinkymmenen työntekijän joukosta yksi englantia puhuva, jolle sai toiveita esittää. Aluksi sain huolellisimman hiustenpesun ikinä. Shampoota vaahdotettiin päähän muutama tovi ja samalla sai myös päänahkahierontaa sekä mielenkiintoisena boonuksena korvienpesu. Hiustenpuhdistuksen jälkeen ohjattiin parturituoliin ja englantia puhunut hiustenpesijä selvitti parturimestarille millaista kampausta länsimaalainen toivoi. Parturointi oli sujuvaa ja pienen saksimisen jälkeen tukan pituus oli aika lailla mitä halusin, joten minut ohjattiin uuteen hiusten huuhteluun. Tämän jälkeen parturi kuivaili vielä tukan kutakuinkin samannäköiseksi kuin se oli ennen huuhtelua. Tulos oli tyydyttävä ja 4,5 euron maksu koko paketista oli kohtuullinen.

Halvalla saa siis paljon kaikenlaista, kun vertailee Suomen hintoihin. Kaupasta saa paljon enemmän ruokaa reppuun samalla hinnalla ja etenkin palvelut ovat edullisia, koska työvoima on halpaa. Jossain vaiheessa pitäisikin teettää puku tai kaksi omiin mittoihin, koska niissä joutuu käytännössä maksamaan vain materiaalikustannukset. Halpoja vaatteita ja muuta tavaraa löytyy tavallisista kaupoista, mutta feikkimarkkinoilta saa "merkkituotteita" niin halvalla kuin jaksaa vain tinkiä. Itse asiassa osa siellä myydyistä tuotteista on ilmeisesti ihan oikeilla tehtailla valmistettuja, mutta virallisen työajan ulkopuolella lisätöinä. Myyntipaikat ovat vastaavat kuin ainakin joskus Virossa nähdyt Mustamäen torit. Näistä ostaminen on ehkä hieman arvelluttavaa, mutta pari kertaa on kuitenkin tullut käytyä. Kiinalaiseen tyyliin kuuluu tinkiä kovasti ja myyjät ovat hyvin taitavia nyhtämään rahoja turisteilta. "No joking prices" -kommentit ja pienet kyyneleet kuuluvat kauppiaiden taktiikoihin, mutta siinä vaiheessa on yhtä hyvä kävellä pois ja antaa myyjän juosta perään puolet halvempaa hintaa pyytäen. Sitten voi mennä aina seuraavaan kojuun pyytämään parempaa hintaa, jos tulos ei tyydytyä. Muutamia paitoja ja boksereita on tarttunut mukaan kohtuuhintaan.

Täällä alkaa kesä olemaan ohi ja syksy tuloillaan. Tänään meinasi jo tulla vähän kylmä tuulessa, koska lämpöä oli vain noin 25 astetta korkeimmillaan. 4 viikon aikana on tottunut siihen, että joka päivä on 30 astetta. No, totta puhuakseni, nyt on huomattavasti mukavampi, kun ei tarvitse heti hikoilla ovesta ulos astuttua. Ja välillä kostean helteisessä ilmassa on toivonut pirteää ja raikasta syyssäätä. Enimmäkseen on lämpö kuitenkin tuntunut hyvältä ja tällä hetkellä sää muistuttaa lämmintä Suomen kesää, joten ei valittamista. Viileämpääkin säätä on luvassa viimeistään marraskuun lopulla.

Tänä viikonloppuna on lukujärjestyksessä koulua lauantaina ja sunnuntaina. Ilmeisesti sen vuoksi, että seuraava viikko on maanlaajuinen lomaviikko kansallispäivän kunniaksi. Olen jättänyt välillä etenkin aamupäiviä väliin, kun on ollut tylsempiä aiheita, joten lauantain voi hyvillä mielin olla poissa. Lepopäivän viettäminen on tärkeää ja nyt on hyvä, kun tietää myös, minne mennä kirkkoon. Voi sitten käväistä sunnuntaina vielä näyttäytymässä koulussa ennen lomaa. Alustavia suunnitelmia on ollut lähteä jonnekin reissuun loman ajaksi, mutta vielä ei ole tarkkaan päätetty mitä tehdään. Yhtenä suunnitelmana oli mennä lentokentälle ja ottaa halpa lento jonnekin. Saa nähdä, miten käy.